Oi! Ihana haaste! Kiitos, Emma.
Genre, johon et halua tarttua
Olen kerran lainannut kirjastosta jonkun kirjan, jossa kellolla oli äly ja tunteet ja se ohjaili jotenkin kelloa kantavaa ihmistä. Jotain scifiä lienee ollut. Jäi lukematta, koska siinä on vain aihealue, jota en käsitä enkä jaksa.
Olen jollain tavoin pahoillani, mutta en ole lukenut yhtään Harry Potteria, en Twilight-sarjaa tai muita vastaavia. Jotenkin ei vaan ole kiinnostanut. Potterit kuuluisivat kaiketi yleissivistykseen, joten mahdollisesti lähden jossain kohtaa niitä kahlaamaan läpi (ja ihastunkin kenties!)
Kohtaan ei kuuluu myös äänikirjat.
Tällä hetkellä luen eniten dekkareita, nimenomaan pohjoismaisten kirjailijoiden. Suuria suosikkejani on mm. Jo Nesbo ja erityisesti Harry Holet. Pohjoismaista on tullut muutaman vuoden aikana valtavasti upeita kirjailijoita.
Jonkin verran jaksan Nora Roberts -tyyppistä ällöromantiikkaa, mutta toisaalta ihan chicklit-kirjat eivät sytytä. Fifty shades of Grey oli huonoin koskaan lukemani opus.
Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät tai ylipäänsä häpeä kirjahyllyssä
Seitsemän Veljestä ja Sinuhe Egyptiläinen.
Olen lukenut jopa Kalevalan ja Shakespearen teokset, joten nuo kotimaiset sivistysteokset kuuluisi kyllä edes selata läpi.
Mielestäni sarjakuvienkin selailu on sinällään älykkäämpää aivojen nollausta kuin TV-kanavien selailu saati jokin tosi-TV.
Pahin lukemiseen liittyvä tapasi
Luen ahmimalla nopeasti ja unohdan melkein yhtä nopeasti. Pystyn tosin palaamaan lukemiini kirjoihin ja muistamaan lukemisen kesken aiemmin lukemani. (Turhauttava tapa, muuten.)
Joskus luin useampaakin kirjaa yhtä aikaa. Nykyään en.
Ikä taitaa tehdä tehtävänsä, mutta en pysty keskittymään, tai juoni sekoaa päässäni. Plus että luen hyvää kirjaa mielelläni alusta loppuun. Tylsää kirjaa (mikä siis antaisi inspiraation aloittaa jokin "parempi" kesken) en välttämättä lue loppuun vaan heivaan kesken. Harvoin tosin.
Luetko takakannen?
Tottakai. Joskus mahdollisesti vasta lukemisen aloittamisen jälkeen, mutta aina. Kirjastossa takakannen lukemalla yritän tutkia olinko jo kertaalleen lukenut tietyn kirjan.
Kallein kirja hyllyssäsi
Puhutaanko euroista vai tunnearvosta?
Euroissa en osaa vastata. Mahdollisesti lahjaksi saamani Kalevala ja jo mainittu Shakespearen kootut, jotka ovat nahkakansissa ja koteloissa.
Tunnearvoltaan kallein.... hirveän vaikea sanoa. Lapsille tilasin jokaisen syntymävuoden tapahtumat kirjana. Löytyyhän sieltä: Estonia, Ayrton Sennan kuolonkolari (1994), Jokelan junaturma, lumimyräkkä New Yorkissa (1996), kaksoistornit (2001).
Toisaalta tietyt sarjat ovat sellaisia, että sydän verta vuotaen niistä luopuisin....
Ostatko kirjoja käytettynä?
Voin hyvinkin ostaa. Nykyään pyrin olemaan ostamatta kirjoja, koska niistä luopuminen on vaikeaa sekä tunteiden vuoksi että käytännössä. Niistä on niin sanotusti vaikea päästä eroon, koska ne eivät tahdo kelvata antikvariaatteihin ja toisaalta en pysty heittämään kirjaa roskikseen.
Tuntuu siltä, että ihmiset ovat kovasti innostuneet e-kirjoista ja äänikirjoista. Genret, joihin en itse jollain tavoin pysty samaistumaan. Minä haluan koskea ja kääntää sivuja itse. Lisäksi mikään ei voisi olla hirveämpää, kuin saada korviinsa lukija, jonka lukuääni ei jollain tavoin "kuulostaisi" kirjalta.
Elämäsi kirjat
Huh huh. Tämä liittyy liki noihin tunnearvoihin.
En pysty vastaamaan. Olen lukenut siitä lähtien kun täytin 4 vuotta. Perheessäni on aina luettu paljon ja meillä on aina ollut iso kirjahylly ja se täynnä kirjoja.
Isän suosittelemana tartuin aikanaa Alastair MacLeanin kirjoihin, joita ei tahdo löytää enää edes kirjastosta, samoin Desmond Bagley tuli tutuksi silloisen kotikirjaston kautta.
Isäinpäivälahja-Paasilinnat on tullut luettua jonnekin 90-luvun loppuun, jolloin alkoivat toistaa itseään.
Mitä haluaisit lukemisen saralla tehdä?
Haluaisin päästä penkomaan eri ihmisten kirjahyllyjä ja löytää sieltä uutta luettavaa. Minusta tämä on mielettömän hauska haaste jo siitä syystä, että saan tirkistellä luvalla toisten hyllyihin, suurentaa kuvia ja varastaa lukemis-ideoita. 😀
