maanantai 9. joulukuuta 2019

Tukholmassa

Viime viikolla teimme parin päivän keikan Tukholmaan.
Minähän asuin siellä pari kuukautta vuosia sitten opiskellessani sairaanhoitajaksi. Olin silloin Karolinskassa harjoittelussa ja kaupungista tuli kuin koti.

Olin juuri edeltävästi jossain ihmeellisessä pikku-flunssassa. Olo oli vetämätön ja yhtenä päivänä oli kuumettakin. Jännitti miten jaksaisin kävellä pari päivää ja sovimme, että otetaan rauhallisesti.


Napue GT

Mennen tullen oli yölaivat. Ajatuksena se ei ollut ihanteellisin, minä nukun tosi huonosti muualla kuin kotona. Ja pelkään aina laivalla niitä remuavia porukoita, jotka pitää hyttikäytävillä hirveetä älämölöä. Mutta.... päivä laivassa on vielä tylsempi ajatuksena, ja näin tavallaan säästi aikaa.

Lähtö Turusta Gracella sunnuntai-iltana. Hytti oli kiva ja vaikutti olevan sopivalla kannella tuota metelin puuttumista silmällä pitäen. Muutenkin porukka oli suurelta osin eläkeläistä. Laivalla oli Arja Koriseva tanssittamassa, joten pohdimme, että nukkua varmaan saisi, vaikka eläkeläiset joraisivat. Ja voisihan sitä itsekin vähän käydä......

Kävimme baarissa yksillä, mutta valitettavasti illan tähti aloitti vasta 23:30  (Mikä järjetön aika!!!) niin emme pyörähdelleet yhtään. Laiva nimittäin rantautui 6:30 paikallista aikaa niin hirveästi ei tehnyt mieli valvoa.

Aamulla herätys tuntia ennen saapumista ja meriaamiaiselle. Täytyy sanoa, että Gracen aamiainen on verraton. Minähän en ole normaalisti kova syömään heti herättyäni, mutta nyt tankkasin, että jaksaa päivän edes lounaalle saakka.
Koska Slussen on ihan kaaosteoriaa sen kaiken rakentamisen keskellä, päädyimme kävelemään ensin vanhaan kaupunkiin, ja koska kello oli siinä vaiheessa todellakin vasta aamulla 7, jatkoimme Drottninggatania keskustaan ja päädyimme T-Centraleniin, jossa veimme matkalaukut rautatieaseman lokeroon ja istuimme rauhassa juomaan teetä/kahvia. Kello oli vähän ennen kahdeksaa, ja tukholmalaiset kiirehtivät työpaikoilleen. Ihana istua rauhassa ja katselle ihmisten vilinää.

Kellon käytyä niin, että päivä edes valkeni, otimme ensin junan Barkarbyn Stationille ja siitä bussin vielä Outlet-kylään.
Mitään erikoista ei ollut haussa, mutta miehelle etsimme villakangastakkia ja minä olisin halunnut hupparin tms. 




Outlet-kylä oli entisellään. Se on omalla tavallaan kovin viehättävä ympäristö. Erityisesti kesäaikaan se on varmasti kaunis, koska alueen keskellä on leikkipaikkoja lapsille ja erilaiset myyntikojut/kärryt tulevat sen kujille.
Harmi kyllä, tarjonta ei tuonut meille mitään vaan päädyimme lähtemään sieltä tyhjin käsin.


Vatsat saivat kuitenkin täytettä. Tuosta oudosta flunssasta johtuen olin ollut lähes viikon niin, ettei tehnyt yhtään mieli kahvia. Espresso Housessa sentään Tonttulatte maistui hyvälle.

Palasimme keskustaan ja lähdimme vaeltamaan Gamla Stanin kujia. 






Stortorgetilla oli joulumarkkinat. Tukholmassa markkinoita on enemmänkin, esim. Skansenilla, mutta ne ovat viikonloppuisin. Meille osui matkapäiviksi maanantai ja tiistai, joten Stortorget oli ainoa mahdollisuus. Minusta siellä oli kohtuullisen vaatimaton tarjonta.

Lehtienkin mukaan esim. Tallinna on huomattavasti suurempi ja monipuolisempi, ja viime vuonna siellä käyneenä olen samaa mieltä.
Tunnelma oli kuitenkin viehättävä ja glögi hyvää täälläkin.


Stop focusing how stressed you are,
and remember how blessed you are!!


Iltapäivällä palasimme jälleen keskustaan ja kävimme checkaamassa sisään hotelliin.
Lepäsimme hetken, ja lähdimme uudestaan liikkeelle. Miehen serkkuja asuu Ruotsissa useampi, mutta vain yksi heistä Tukholmassa.
Olimme sopineet treffeistä illaksi, joten nappasimme jälleen ensin tunnelbanan ja lopulta tvärbanan päätyäksemme kylään. Olipa kiva kyläillä pari tuntia. Ja kun ehti ajoissa takaisin hotellille, tiesi saavansa nukkua kunnolla.

Hotelli oli oivallinen. Hiljainen ja pieni. Siellä aamupala muistutti mieleen, että ruotsalaiset tykkää makeasta leivästä (minä en!) ja kun tuollaisen "pullan" päälle laittaa juustoa ja kurkkua, se on hiukan hassu yhdistelmä. Mutta tee ja kahvi oli hyvää ja kaikkea sai ottaa tarpeeksi.

Veimme jälleen matkalaukut lokeroon päiväksi ja siirryimme junalla Mall of Scandinaviaan.
Edelleen hakusessa oli miehelle niitä vaatteita. Farkut löysimme, mutta villakangastakki antaa odottaa itseään. Myöskään minä en löytänyt hupparia, koska ainoa, johon ihastuin oli Superdryn bling-versio ja maksoi 890 kruunua. Totesin, että satasen hupparissa on sen verran hintaa, ettei taida tästä hoitsusta olla sitä pukemaan. Missä noin kallista (senhän täytyy olla hieno, koska hinta on tuollainen!!) pidetään? Työmatkoilla? Ulkoilemassa? 

Söimme mahdottoman hyvin Egon-nimisessä (Norjalaisessa?) ravintolassa, jonka toivon totisesti rantautuvan myös Suomeen. Todella viehättävästi sisustettu sopiviin "huoneisiin". Rauhallinen, selkeästi hyvin pidetty lounaspaikka väkimäärästä päätellen. Ruoka oli äärettömän hyvää! NAM!

Myöhään iltapäivällä palasimme keskustaan, kiersimme vielä Åhlénsin huolellisesti, erityisesti joulutorin, ja jotain joulusalaisuuksia lapsille löysinkin. Lopulta otimme laukut ja lähdimme suuntaamaan kohti Viking-terminalia. Tapamme mukaan kävelimme taas suoraan vanhankaupungin läpi. Slussenille menevää reittiä piti hetki etsiä.... se on todella sellainen sotku, että.

Mutta tuo 5 kilsan pätkä kahden pienen laukun kanssa ei ollut meille retki eikä mikään, tosin kahden päivän kävelyn jälkeen jalat olivat kyllä hyvin väsyneet.




Tack Stockholm!! ♥
Vi kommer tillbacka. Du har varit bra med mig.

Terminaalissa odottelimme hetken. Molemmilla oli kirja mukana, joten istuimme lukemassa kunnes kutsuttiin laivaan. Alkuperäinen suunnitelma oli viedä laukut terminaalin lokeroon ja käydä Fotografiskassa, mutta meillä ei ollut kuin reilu tunti ja se on liian vähän tuota keikkaa varten. Niinpä istuimme lukemaan. 
Paluukyyti oli Amorellalla, mikä on pienempi ja kehnompi versio punaisista laivoista, mutta yhtä kaikki, hytti oli siisti ja sopivalla kannella.

Tällä kertaa kävimme tekemässä illalla "pakolliset" ostokset. Toisin sanoen joulukarkkihyllyn täytteet hankittiin, samoin kuin useampi kiekko brie-juustoa, jota tuon aina laivoilta.
Tässä kohtaa alkoi jännittää, kun laiva ei irronutkaan satamasta, vaan alettiin toistuvasti kuuluttaa teknistä vikaa, jonka vuoksi lähtö viivästyisi....

Kymmenen jälkeen laiva kuitenkin lähti ja ainakin minä uuvahdin tyystin. Mies kertoi jälkeenpäin huolestuneensa noista teknisistä ongelmista, että nukkui oikein huonosti. 
Kello herätti aamulla Turussa taas tuntia ennen saapumista (vaikka saapumisaika olikin hyvin epävarma kun lähtö oli viivästynyt 1,5 tuntia.)

Meillä oli junaliput Turun satamasta ja tällä kertaa olin itsekäs ja kyynärpäillä tungin itseni aivan eturiviin, joten kun ovet avattiin laukattiin kirjaimellisesti laukut suhaten junaan ja ehdittiin nipinnapin. Onneksi laiva otti aikaa kiinni yöllä.
Nykyään kun lippuja ei voi ostaa junasta, en osaa kuvitella miten olisimme matkaliput hankkineet jälkeenpäin, jos olisimme tuosta kyydistä jääneet. (Ei, en todellakaan harrasta nettipankkia puhelimessa....)


Katsokaa päiväystä maihinnousukortissa.
Minä olenkin taas kolmekymppinen!!!  =D


Tuliaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lopun aikoja ja luopumisia

Pappakoira-Edulla oli tuossa kuukausi sitten huono päivä. Aamulenkillä sen oli selvästi vaikea kävellä ja tultiin 200 metrin matkaa sellaise...