sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Luetut kirjat: marraskuu

Listaa itselleni:


Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
John Verdon: Syntipukki
Eeva Nikoskelainen: Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen
Eeva Nikoskelainen: Hytösen oireyhtymä
Eeva Nikoskelainen: Heta Hörkkö ja kaksoiskierteen lumous
Eeva Nikoskelainen: Itikkakesä
Liisa Tammio: Kemiaa ja kelvottomia miehiä
Liisa Tammio: Saako herroja huijata?
Liisa Tammio: Miehetön vyöhyke
Liisa Tammio: Sikarikkaat siskot
Liisa Tammio: Maan ilot
Tuija Lehtinen: Franseska
Tuija Lehtinen: Onnentyttö
Tuija Lehtinen: Maria
Tony Parsons: mies ja poika  (kesken, alkutekijöissään)

Ja sitten tämä:
Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan



En ole kuuluisa siitä, että lukisin jatkuvasti jotain self help -tyyppisiä opuksia (kuten listauksesta näkee.) Tätä oranssia kirjaa kuitenkin suositeltiin ja koska sen sai lyhyellä jonotuksella (toisin kuin sen toisen (jonka nimeäkään en muista), jossa olen tällä hetkellä sijalla 235.....), kahlasin läpi.

Ensivaikutelma: järkyttävää kielenkäyttöä. Koska en itse käytä veetä ja peetä välimerkkeinä, vähän jo alkoi ärsyttää kolmen sivun jälkeen. Mutta asia itsessään... noh. Onhan siinä toki vinha perä.
Toki millään tavoin itseäni ylentämättä tuli vähän sellainen olo, että en ollut tämän tarpeessa. Jokainen ottaa itseensä milloin mistäkin sivullisen sanomasta, mutta en myönnä, että itse jäisin mitenkään märehtimään toisten sanomisia tai velloisin jossain fiiliksessä, että en ole mitään. Olen itse asiassa aika tyytyväinen elämääni ihan tällaisena kuin se on. 

2 kommenttia:

  1. Ihan kauhean paljon olet lukenut taas! Minä lainasin yhden kirjan kirjastosta marraskuussa. Ajattelin, että luen sitä Beiben iltaviikoilla, kun telkkaristakaan ei tule mitään hyvää ohjelmaa. No, kirja oli niin pientä ränttiä, että sen lukeminen oli ihan tuskaa. Ja sitten oli koko ajan jotain kiirettä, että lukematta jäi. Ne kuuntelukirjatkin ovat jääneet aikomukseksi. Joululomalla aion lukea jonkun hyvän dekkarin, mikä on painettu isolla tekstillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen huomannut saman, että joissain asioissa tarvitsee kohta suurennuslasia. Pahus, en haluaisi myöntää tulleeni NIIN vanhaksi.... =)
      Mutta iso fontti on kyllä kiva.
      Itse olen ajatellut antaa äänikirjoille mahdollisuuden. En usko, että se on minun juttuni, mutta kokeilla pitää ennen kuin on mitään mieltä.

      Poista

Tukholmassa

Viime viikolla teimme parin päivän keikan Tukholmaan. Minähän asuin siellä pari kuukautta vuosia sitten opiskellessani sairaanhoitajaksi. O...