Taas lomalla

 Viime vuoden lopulla teimme hurjan päätöksen ja varasimme matkan. 

Meidän piti alunperin olla tällä viikolla Kanadassa.
Nähdä Toronto, jokin pieni Western-kylä, jonka mies tunnisti tietyistä lapsuuden inkkari ja länkkäri -leffoista, sekä Niagaran putoukset. Kerrankin matkatoimiston matka, ihan valmis paketti. Kokonaan maksettu, vaikka jo keväällä oli päivänselvää, ettei se toteutuisi.

Matkatoimisto perui odotetusti ja palautti joka pennin. Kanadan sijaan tuli auto ja pentu, ja varsin kiva lomaviikko ihan kotosalla. Kaiken jälkeen: me taisimme voittaa näissä arpajaisissa loppujen lopuksi. Kanada on siellä vielä, jos joskus haluaa kokeilla uudestaan, mutta on vain yksi Merlin. ♥

Ja koska siis lomaa ja arkivapaita, mahdollisuus patikkaan.   (Heh, mitäs muutakaan!)
Päätettiin heti alkuun, että tutustutaan itselle uusiin kohteisiin. Jos sää olisi ollut vähän vähemmän märkä, näitä kohteita oli plakkarissa enemmänkin. Toisaalta pennun kanssa oli ihan kivakin, että tuli lepopäiviä ja pelkkiä loisitaan kotona päiviä väliin.

Maanantaina kuitenkin nokka kohti Kurjenrahkaa.

Savojärven kierros

Käveltiin ensimmäinen pätkä, ehkä 3,5-4 km ja päädyttiin taukopaikalle, jossa tulet grilliin, pennulle sen päiväruoka, minkä jälkeen se käpertyikin istuinalustalle torkuille.

Pidettiin ihan kunnon tauko, hyvinkin toista tuntia.

Meille oli retkieväänä pussimössöä, jotain retkikaupan valmista, mihin lisätään vain vesi. Varsin hyvää ja riittävän kaloripitoista, vaikkakin rakenne on tosiaan sellainen vauvanruokamainen. 
Mutta varsinkin kasvisruoka, jokin kesäkurpitsavuoka oli todella maukasta, söimme sitä jo pohjoisessa kesällä.

Siihen kahvit päälle. 

Samalla seurusteltiin muutamien muiden patikoijien kanssa, jotka kävivät paistamassa makkaraa siinä tulilla. Meillä tuli oli vain tunnelman vuoksi.

Kun eväät oli syöty ja tavarat pakattu takaisin reppuihin, hellävarainen pennun herätys ja sillä riittikin virtaa taas satasella.

Kaunis reitti. Suo ei ollut parhaassa maaruskan väreissään, mutta kaunis yhtä kaikki.

Tuo on erikoinen järvi: siitä on tehty 1950-luvulla pato ja virta, joka johtaa Aurajokeen. Niiltä ajoilta, kun Turkulaisten vesi vielä suodatettiin joesta. Kertaalleen 2012 järvi on kuulemma valutettu kuivaksi asti, kun joki ei riittänyt. Niihin aikoihin aloitettiin myös rakentamaan niitä isoja putkia Virttaan kankaalta (Loimaata) Turkuun, josta tulee nykyinen juomavesi.

Mutta tämä suojärvi oli siis sellainen hassun mallinen, että sen reunat oli täysin pystysuorat. Kun vesi oli tällä korkeudella, koira ei ylettynyt juomaan, koska pudotusta veden pintaan oli hyvinkin 70 cm. 

Nättiä oli. Kannatti ajaa!!

Itse onnistuin pyydystämään jossain vaiheessa muutaman hirvikärpäsen vaatteiden alle ja kas......

Sitä alkaa allergisoitumaan nyt, kun ilmeisesti on saanut riittämiin puremia.

Nämä reidessä olevat kuivuivat (raavittuina) noin neljässä päivässä. Lisää oli kainalosta kohti lapaa ja toisessa kyljessä.... 

Riivatun eliöt!!! 

Seuraava retki oli vuorossa keskiviikkona. Sää ei ollut mitenkään kirkas, mutta ainakaan ei satanut.

Kohde Hanko ja siellä Tulliniemen luontopolku sekä Uddskatan luonnonpuisto.

Ilmeisesti Uddskata on erityisen suuressa lintubongareiden suosiossa ja siksi sinne on kiva mennä koirien kanssa nimenomaan näin, kun mikään ei enää alueella pesi. Vähän kyseenalaista olisi juoksuttaa lintukoiraa siellä keväällä kiivaimman pesimisen aikaan...

Hangossa kasvaa ilmeisen harvinaista Merikaalia.

Suojeltu laji, ja ilmeisesti Hangossa on ainoa paikka, jossa elävät.

Luontopolku oli todella erikoinen alkuun:

samalla silmäyksellä meri ja toisaalta mäntymetsä.

Luonnollisesti retkellä on oltava eväät.

Tänne ei pakattu muuta kuin kahvit.

Tuuli noilla Tulliniemen kallioilla, Suomen eteläisin kärki,

oli niin kova, että lippis olisi lentänyt päästä, jos ei olisi virittänyt

huppua sitä pitämään paikallaan.

Oli muuten haastavaa kaataa maitojauhetta kuppiin, 

koska tuuli tahtoi pöllyttää sen ympäriinsä....

Tämä oli kuin vihreät hiukset kallon päällä.

Tuo oli tosi kaunis reitti. Päätimme samantien, että tullaan ilman koiria kesällä uudestaan ihan vaan auringonottomielessä noille kallioille. 

Rannat on köydellä suljettu, ettei sinne periaatteessa voi mennä edes uimaan. 

Nyt on retkeilty.

Hampaankoloon jäi vielä Torronsuo sekä Saaren kansanpuisto. Niistä molemmista on kartat ja oli tavoitteena. Sateessa ei kuitenkaan viitsitty lähteä ja viikonloppuna väkeä on kuin pipoa.... 

Liesjärvellä se kohta, mistä emme talvella päässeet sillan yli korkean veden vuoksi on myös edelleen käymättä. Samoin Lohjalla Karkalin puisto on tarkoitus vielä syksyn aikana kävellä. 

Ehkä opettelemme vaan sietämään ihmisiä.... 

Patikkakoirat jaksavat kyllä.