Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Uusi aateloitu valio perheessä (koirajuttuja)

Kuten tuli tuossa taannoin kirjoiteltua, meidän kesän ykkösjuttu on tuo jälkiharrastus koirien kanssa. 
Merlin Murmeli, mun Mellis Blondi Patikkakoira, meni ja vetäisi viiden suoran eli valioitui lyhimmän mahdollisen kaavan kautta suoralla putkella eilen Suomen Jälkivalioksi (FI JVA).

Ikää tällä kakaralla on vielä karvan alta kaksi vuotta, synttärit osuu loppuviikkoon.

Kerran nättinä näyttelyssä.

FI JVA Crab Apple's Neville Longbottom

Se on ollut sellainen elämäni koira. 
Vähän vahinkopentu, tuli salavihkaa, yllättäen, koska juuri sinä kesänä olimme tilanneet toisen pennun, mutta koronan vuoksi jäi astutusreissu tekemättä ja loppu on historiaa....

Hyvin riistaviettinen, erittäin työmotivoitunut koira, järjettömän tarkkanenäinen, mahdollisesti meidän tuleva SRVA-koira....

Leikilläni nimitin sen Sir Merliniksi. Hanhenmaksapalleroita ei kuitenkaan ole tarjolla ensimmäistäkään, ihan koiranruualla mennään. Juustohampparin tosin lupasin sille, joten grillikeikkaa pukkaa.

Koiramaista touhua

Kaverin poika hankki koiranpennun, greyhoundin. Jotta pentu saisi kivoja kokemuksia ja vähän puuhaa, tulivat käymään ja vietiin koko lauma juoksemaan tuohon meidän takapihan joen toisen puolen pellolle. Siellä ei näin talvella ole mitään, koska laidun odottaa kesää ja lehmiä. Mutta lääniä oli useampi sata metriä...

Vitsit, että koirilla oli kivaa. 

Saivat vetää rallia ihan huolella luvan kanssa ja maastoa riitti.

Jälkeenpäin oli aika räytyneitä koiria pitkin keittiön lattiaa. Saatiin juoda kahvia oikein rauhassa, kun pojat ei jaksaneet edes lelulaatikkoa kaivaa.

Hui, Vinskille alkaa riittää ja näyttää sen!

Nää puhuu hienosti koiraa toisilleen.

Spanielipojat kävi trimmissä. Molemmat olivat pikkuhiljaa alkaneet muistuttaa enemmän Moppea ja Rekkua kuin siistiä koiraa, joten tarpeeseen tuli. Ihanaa, miten taitava trimmaaja saa nätisti saksittua molemmista niin kivan näköiset. Otin Boogien trimmisalonkiin mukaan. Tavallaan olisi pitänyt jättää se kotiin, että oppisi siihen, mutta pohdin, että ehkä vähän lyhyempi pätkä kerrallaan, varsinkin ensimmäisellä kerralla, on kivempi. Se siis ei ole ollut vielä yksin kotona. Noita kun on kolme, yleensä otan vain yhden kerrallaan erikseen minnekään.

Lisäksi olin ajatellut ostaa sille uuden pannan ja taluttimen, meidän trimmaaja kun tekee sellaisia. Siihen tarvittiin sovitus, joten pää oli pakko olla mukana. Pöydälle Boogie ei päässyt, mutta muuten sai hörpöttää menemään. Tutustui siinä ohimennen vieraampaan ihmiseen ja sai sovittaa pantaa.

Seuraavana aamuna se oli löytänyt trimmaajan laskun pöydältä ja syönyt sen tuhannen päreiksi. Ilmeisesti kostona siitä, ettei sitä "hoidettu". 😀

Hankikanto.

Ihanaa, kun leudon päivän jälkeen oli napakka pakkanen yöllä.

Käveltiin pitkä lenkki peltoa pitkin itsekin.

Pakko myöntää, että olen päässyt luvattoman helpolla pari talvea. Merlinin turkki on valkoinen ja pehmeä. Jos olisi ns. normaali kurakeli, sen joutuisi pesemään pari kertaa viikossa, ettei kurastaisi koko kämppää. Näin lumitalvina on päästy kyllä normaalipesuilla.

Taas lomalla

 Viime vuoden lopulla teimme hurjan päätöksen ja varasimme matkan. 

Meidän piti alunperin olla tällä viikolla Kanadassa.
Nähdä Toronto, jokin pieni Western-kylä, jonka mies tunnisti tietyistä lapsuuden inkkari ja länkkäri -leffoista, sekä Niagaran putoukset. Kerrankin matkatoimiston matka, ihan valmis paketti. Kokonaan maksettu, vaikka jo keväällä oli päivänselvää, ettei se toteutuisi.

Matkatoimisto perui odotetusti ja palautti joka pennin. Kanadan sijaan tuli auto ja pentu, ja varsin kiva lomaviikko ihan kotosalla. Kaiken jälkeen: me taisimme voittaa näissä arpajaisissa loppujen lopuksi. Kanada on siellä vielä, jos joskus haluaa kokeilla uudestaan, mutta on vain yksi Merlin. ♥

Ja koska siis lomaa ja arkivapaita, mahdollisuus patikkaan.   (Heh, mitäs muutakaan!)
Päätettiin heti alkuun, että tutustutaan itselle uusiin kohteisiin. Jos sää olisi ollut vähän vähemmän märkä, näitä kohteita oli plakkarissa enemmänkin. Toisaalta pennun kanssa oli ihan kivakin, että tuli lepopäiviä ja pelkkiä loisitaan kotona päiviä väliin.

Maanantaina kuitenkin nokka kohti Kurjenrahkaa.

Savojärven kierros

Käveltiin ensimmäinen pätkä, ehkä 3,5-4 km ja päädyttiin taukopaikalle, jossa tulet grilliin, pennulle sen päiväruoka, minkä jälkeen se käpertyikin istuinalustalle torkuille.

Pidettiin ihan kunnon tauko, hyvinkin toista tuntia.

Meille oli retkieväänä pussimössöä, jotain retkikaupan valmista, mihin lisätään vain vesi. Varsin hyvää ja riittävän kaloripitoista, vaikkakin rakenne on tosiaan sellainen vauvanruokamainen. 
Mutta varsinkin kasvisruoka, jokin kesäkurpitsavuoka oli todella maukasta, söimme sitä jo pohjoisessa kesällä.

Siihen kahvit päälle. 

Samalla seurusteltiin muutamien muiden patikoijien kanssa, jotka kävivät paistamassa makkaraa siinä tulilla. Meillä tuli oli vain tunnelman vuoksi.

Kun eväät oli syöty ja tavarat pakattu takaisin reppuihin, hellävarainen pennun herätys ja sillä riittikin virtaa taas satasella.

Kaunis reitti. Suo ei ollut parhaassa maaruskan väreissään, mutta kaunis yhtä kaikki.

Tuo on erikoinen järvi: siitä on tehty 1950-luvulla pato ja virta, joka johtaa Aurajokeen. Niiltä ajoilta, kun Turkulaisten vesi vielä suodatettiin joesta. Kertaalleen 2012 järvi on kuulemma valutettu kuivaksi asti, kun joki ei riittänyt. Niihin aikoihin aloitettiin myös rakentamaan niitä isoja putkia Virttaan kankaalta (Loimaata) Turkuun, josta tulee nykyinen juomavesi.

Mutta tämä suojärvi oli siis sellainen hassun mallinen, että sen reunat oli täysin pystysuorat. Kun vesi oli tällä korkeudella, koira ei ylettynyt juomaan, koska pudotusta veden pintaan oli hyvinkin 70 cm. 

Nättiä oli. Kannatti ajaa!!

Itse onnistuin pyydystämään jossain vaiheessa muutaman hirvikärpäsen vaatteiden alle ja kas......

Sitä alkaa allergisoitumaan nyt, kun ilmeisesti on saanut riittämiin puremia.

Nämä reidessä olevat kuivuivat (raavittuina) noin neljässä päivässä. Lisää oli kainalosta kohti lapaa ja toisessa kyljessä.... 

Riivatun eliöt!!! 

Seuraava retki oli vuorossa keskiviikkona. Sää ei ollut mitenkään kirkas, mutta ainakaan ei satanut.

Kohde Hanko ja siellä Tulliniemen luontopolku sekä Uddskatan luonnonpuisto.

Ilmeisesti Uddskata on erityisen suuressa lintubongareiden suosiossa ja siksi sinne on kiva mennä koirien kanssa nimenomaan näin, kun mikään ei enää alueella pesi. Vähän kyseenalaista olisi juoksuttaa lintukoiraa siellä keväällä kiivaimman pesimisen aikaan...

Hangossa kasvaa ilmeisen harvinaista Merikaalia.

Suojeltu laji, ja ilmeisesti Hangossa on ainoa paikka, jossa elävät.

Luontopolku oli todella erikoinen alkuun:

samalla silmäyksellä meri ja toisaalta mäntymetsä.

Luonnollisesti retkellä on oltava eväät.

Tänne ei pakattu muuta kuin kahvit.

Tuuli noilla Tulliniemen kallioilla, Suomen eteläisin kärki,

oli niin kova, että lippis olisi lentänyt päästä, jos ei olisi virittänyt

huppua sitä pitämään paikallaan.

Oli muuten haastavaa kaataa maitojauhetta kuppiin, 

koska tuuli tahtoi pöllyttää sen ympäriinsä....

Tämä oli kuin vihreät hiukset kallon päällä.

Tuo oli tosi kaunis reitti. Päätimme samantien, että tullaan ilman koiria kesällä uudestaan ihan vaan auringonottomielessä noille kallioille. 

Rannat on köydellä suljettu, ettei sinne periaatteessa voi mennä edes uimaan. 

Nyt on retkeilty.

Hampaankoloon jäi vielä Torronsuo sekä Saaren kansanpuisto. Niistä molemmista on kartat ja oli tavoitteena. Sateessa ei kuitenkaan viitsitty lähteä ja viikonloppuna väkeä on kuin pipoa.... 

Liesjärvellä se kohta, mistä emme talvella päässeet sillan yli korkean veden vuoksi on myös edelleen käymättä. Samoin Lohjalla Karkalin puisto on tarkoitus vielä syksyn aikana kävellä. 

Ehkä opettelemme vaan sietämään ihmisiä.... 

Patikkakoirat jaksavat kyllä. 

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.

Ihan vaan muina koirakuiskaajina

Bonon kasvattajalla on pentuja.

Meidän ollessa Lapissa näin kuvan, missä pentuja oli jo syntynyt. Emona on koira, joka oli nuori viikari silloin, kun olemme ensi kertaa heillä käyneet. Ihastuin silloin tähän nuoreen narttuun, ja se on toiminut tässä välissä useammankin pentueen leikkitätinä matkan varrella.

No, nyt Kaja sitten sai omat pennut.

Missään nimessä meille  ei pitänyt tulla uutta koiraa. Tai piti, tolleri. Edun kasvattaja kuitenkin joutui siirtämään suunnitelmiaan vuodella, koska koronan takia ei voi matkustaa uroksen luokse. Meillehän tästä ei sen isompaa ongelmaa tule, minä haluan koiran tietyltä kasvattajalta ja nimenomaan hänen tietyltä nartulta, niin sittenhän odotan. 

Noh. Kajan pennut sitten oli kuvattuna edestä ja takaa, ja jossain kohtaa jo pohjoisessa tein havainnon, että siellä oli blondi poika. Siis hyvin vaalea urospentu. Minähän ihastuin aivan järjettömästi Bonon pennuissa niihin kahteen kullanruskea-valkoiseen....

Kerroin Johannalle, että aion vähän pitää silmällä tätä blondia poikaa, koska jos se alkaa näyttää patikkakoiralta, sen täytyy ehkä muuttaa meille. Tämä rääpäle siis, jota viittä vaille elvytettiin syntymän jälkeen, koska oli hännänhuippu ja viileä syntyessään. Hieromalla saatiin virkeäksi, mutta kyllä sen kanssa oli töitä tehty ensimmäinen vuorokausi, että jäi eloon, vaikka näytti elintahtoa olevan ruokahalusta päätellen.

Loppu on sikäli historiaa.  Klassinen: ihan vaan vähän käyn silittämässä......

Piipahdin Kotkassa päiväreissun. Istuin ensin pihalla terassilla yleisenä kiipeilytelineenä ja sen jälkeen pentulassa. Meidän valitsema poika kiipesi pentulassa syliin, vaikka kaikki sisarukset kerääntyivät patjalle nukkumaan läjään, ja sammui siihen. Se siis valitsi minut. ♥

Tässä nimenomaisessa penskassa hassua on se, että sillä on tollerin nenä ja silmät. Siis värin puolesta. Joidenkin koirien ilmeisesti on vaan tarkoitus syntyä tiettyyn perheeseen tiettyyn aikaan.
Toivottavasti tästä tulee ponteva patikkakoira. Ainakin tässä vaiheessa sen tassut ovat kookkaat ja sen on porukan suurin....
Se myös veti pentutestissä pohjat ollen porukan reippain ja rohkein.

Crab Apple's Neville Longbottom, kotoisasti, kerran taikureiden ja velhojen sukua:  Merlin.

Kotiutuu lauantaina.