Retkipäivä

Koska lauantaiaamu oli sumuinen, mutta lupasivat kaunista myöhemmin päivälle, oli ihan välttämätöntä keittää vesi termariin, pistää kamaa vähän reppuun ja hypätä autoon. Kaupan kautta (eväät!!) ja retkelle.

Katsoin mapsista, että se on reilu tunnin ajo. Kohteena Räyskälän lentokenttä ja siellä Iso-Melkutin (kuka näitä järvien nimiä keksii???)

Koetin tutkia tätä karttaa huolellisesti ennen lähtöä ja otin kuvan (jota en tietenkään missään välissä sitten kuitenkaan katsonut....)

Päätin kiertää järven vastapäivään. Auto oli parkissa kartan yläkulmassa oikealla lentokentän parkilla.

Reitti oli äärettömän hyvin merkattu eikä eksymisen vaaraa ollut. Pääsin lähtemään parkkipaikalta pian 9 jälkeen ja silloin ensimmäisellä laavulla, kuvassa kaikkein oikeammanpuoleinen, oli jo täysi tohina päällä. Useampi telttakunta keitteli aamupuuroaan ja väkeä oli kirjaimellisesti kymmeniä. 

Ahdistuin tästä  vähän.

Ohitin siis laavun ja totesin juovani aamukahvit mieluummin jossain rauhassa. Jatkoin ehkä noiden kahden laavun puoliväliin järven yläreunaa, ja pidin tauon ihan vaan järven rannalla.

Aamukahvit ja rahka

Iso-Melkutin on yksi Suomen harvinaisia kirkkaita järviä. Näkyvyys on ihan omaa luokkaansa ja järvi on myös sukeltajien suosiossa. Tuossa aamukahvipaikalla hätkähdin kunnolla, kun yhtäkkiä järvestä kuului pulputtava ääni ja pintaan nousi iso määrä kuplia. 

Pienen hetken pohdin kaikenlaista selittävää, kunnes tajusin kuplia tulevan kahdesta kohtaa aika symmetrisesti ja hoksasin siellä olevan pari sukeltajaa tutkimassa pohjaa. Myöhemmin näin myös soutajat, jotka varmasti liittyivät tähän seurueeseen ja laittoivat jonkinlaisia poijuja tietyille paikoille.

Toiselle laavulle ehtiessäni äänet kuuluivat jo hyvän matkaa ennen kuin näköyhteyttä oli. Paikallinen partiolaisten ryhmä oli ollut yöpymässä laavulla ja heilläkin jonkinlaiset aamutouhut vielä meneillään.

Aika meno oli tuolla leirillä, joskin totesin, että jos on retkellä pakko nähdä lapsia, mieluiten sitten partiolaisia. 

Myöhemmin pidin vielä toisen tauon ja silloin patikoivatkin ohitseni. Joskin kolmannella laavulla oli myös ollut partiolaisten leiri ja nuorisoa tosiaan parveili poluilla todella paljon.

Itse käytin järven kiertoon (reipas 5 km) hyvinkin pari tuntia ja tauot päälle. Ihmettelin, katselin, hengittelin ja nautiskelin, Kun loppumatkasta eli itse asiassa tämän sillan ylittämisen jälkeen (kartassa alakulmassa vasemmalla) väkeä alkoi tulla vastaan lähes joka mutkan jälkeen, totesin, että oli onni, kun pääsin niin ajoissa liikkeelle.

Palasin autolle pian puolenpäivän jälkeen ja parkkipaikka oli aivan täpösen täynnä.

Jo ennen puoltapäivää alkoi myös melkoinen "liikenteen meteli", kun tuon pienen lentokentän harrastajalentäjät starttasivat, kauniista ilmasta hurmaantuneena, pienkoneensa ylös ja niitä meni sitten ristiin rastiin järven yli jatkuvalla syötöllä.

Ihanaa alkanutta syksyä!!
Meillä oli aamulla jo -0,8 joten sieltä se tulee.

Kirjoja, lukemista

Meillä on Suomessa tosi hieno kirjastolaitos. Jossain vaiheessa halusin omistaa moniakin kirjoja. Käytännön syistä se ei toiminut, ei kenelläkään ole sellaisia tiloja. Edelleen meillä on jotain tiettyjä kirjailijoita, joiden koko tuotanto on hankittu ja josta en saata luopua. Ja säännönmukaisesti harmittelen, että kirjoja on niin rutosti, koska niiden säilyttämiseen menee tilaa..... Sitten käyn itseni kanssa keskustelua mistä voisin luopua ja pitkin hampain löydän ehkä kolme kirjaa... kunnes tulee seuraava kerta. Huoh!  Loputon suo.

Kulutan kuitenkin kirjastoa säännöllisesti, ja tälläkin hetkellä minulla on varauksessa kymmenkunta kirjaa, joista pahimpien kohdalla olen jonossa numerolla 378 tai jotain....  Ei siis ihan ensi viikolla ole tulossa viestiä, että tule noutamaan.

Luin koko tämän herran tuotannon tässä kesäloman aikana. Tämä lienee näistä nyt viimeinen. 
Eniten pidin sarjassa Catskills-vuoriston kuvailuista, toki muuten kyse on hyvin tavanomaisesta dekkarista; eläkkeelle jäänyt NY:n rikostutkija sekaantuu erinäisiin tapahtumiin ja päätyy selvittämään niitä. 

Dekkareita minun makuuni. Sopivasti tapahtumia, sellaista ajanvietettä, jossa saa aivot narikkaan ja uppoutua tarinaan. 

Se, minkä tuo sarja sai aikaan, oli pieni into joskus lähteä vielä reissuun meren tuolle puolen ja mahdollisesti päästä käymään noilla vuorilla. Tiettävästi siellä on kivoja patikointireittejä ja varsin kaunista nimenomaan syksyllä, kun sielläkin tulee ruska.

Tämä herätti mielenkiinnon kirjastossa ollessaan "tyrkyllä" eli erillisellä hyllyllä kansi ylöspäin.

Aitoa historiallista faktaa puettuna kaunokirjalliseen muotoon. Hipaisee vähän omaa alaani, leprasairaalassa työskentelevä Matilda kun on pääosassa. 

Samalta kirjailijalta luin myös kirjan Arpapeliä. Kertomus naisesta, joka saa yllättäen lahjaksi raaputusarvan ja voittaa päävoiton. Miten raha meitä muuttaa, miten ajatukset alkavat pyöriä siinä, mitä rahalla saa, miten omaa tai toisten elämää parantaa.... 

Se toi runsaasti ajattelemisen aihetta.

Tätä suositteli Kristiina. 
Varsin koskettava tarina miehestä, jonka isä kuolee Aurinkorannikolla yllättäen. Kun välit ovat olleet huonot tai jopa olemattomat, ja poika ehtii paikalle vasta kuoleman jo tultua.... 

Hieno tarina matkasta itseen.

Sattuneesta syystä osui ja upposi. Oma isäni viettää talvet muualla, jossei nyt Aurinkorannikolla niin vastaavasti. Asiat pitäisi voida sanoa kasvokkain vielä elossa ollessaan, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua tai jälkipolven miettiä tahtoa. Tämä sai minut haluamaan tehdä vielä paremman hoitotahto-tyyppisen viestin kaikkine tietoineen missä ja miten löytää pankkitilit jne.