Kirjoja, lukemista

Meillä on Suomessa tosi hieno kirjastolaitos. Jossain vaiheessa halusin omistaa moniakin kirjoja. Käytännön syistä se ei toiminut, ei kenelläkään ole sellaisia tiloja. Edelleen meillä on jotain tiettyjä kirjailijoita, joiden koko tuotanto on hankittu ja josta en saata luopua. Ja säännönmukaisesti harmittelen, että kirjoja on niin rutosti, koska niiden säilyttämiseen menee tilaa..... Sitten käyn itseni kanssa keskustelua mistä voisin luopua ja pitkin hampain löydän ehkä kolme kirjaa... kunnes tulee seuraava kerta. Huoh!  Loputon suo.

Kulutan kuitenkin kirjastoa säännöllisesti, ja tälläkin hetkellä minulla on varauksessa kymmenkunta kirjaa, joista pahimpien kohdalla olen jonossa numerolla 378 tai jotain....  Ei siis ihan ensi viikolla ole tulossa viestiä, että tule noutamaan.

Luin koko tämän herran tuotannon tässä kesäloman aikana. Tämä lienee näistä nyt viimeinen. 
Eniten pidin sarjassa Catskills-vuoriston kuvailuista, toki muuten kyse on hyvin tavanomaisesta dekkarista; eläkkeelle jäänyt NY:n rikostutkija sekaantuu erinäisiin tapahtumiin ja päätyy selvittämään niitä. 

Dekkareita minun makuuni. Sopivasti tapahtumia, sellaista ajanvietettä, jossa saa aivot narikkaan ja uppoutua tarinaan. 

Se, minkä tuo sarja sai aikaan, oli pieni into joskus lähteä vielä reissuun meren tuolle puolen ja mahdollisesti päästä käymään noilla vuorilla. Tiettävästi siellä on kivoja patikointireittejä ja varsin kaunista nimenomaan syksyllä, kun sielläkin tulee ruska.

Tämä herätti mielenkiinnon kirjastossa ollessaan "tyrkyllä" eli erillisellä hyllyllä kansi ylöspäin.

Aitoa historiallista faktaa puettuna kaunokirjalliseen muotoon. Hipaisee vähän omaa alaani, leprasairaalassa työskentelevä Matilda kun on pääosassa. 

Samalta kirjailijalta luin myös kirjan Arpapeliä. Kertomus naisesta, joka saa yllättäen lahjaksi raaputusarvan ja voittaa päävoiton. Miten raha meitä muuttaa, miten ajatukset alkavat pyöriä siinä, mitä rahalla saa, miten omaa tai toisten elämää parantaa.... 

Se toi runsaasti ajattelemisen aihetta.

Tätä suositteli Kristiina. 
Varsin koskettava tarina miehestä, jonka isä kuolee Aurinkorannikolla yllättäen. Kun välit ovat olleet huonot tai jopa olemattomat, ja poika ehtii paikalle vasta kuoleman jo tultua.... 

Hieno tarina matkasta itseen.

Sattuneesta syystä osui ja upposi. Oma isäni viettää talvet muualla, jossei nyt Aurinkorannikolla niin vastaavasti. Asiat pitäisi voida sanoa kasvokkain vielä elossa ollessaan, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua tai jälkipolven miettiä tahtoa. Tämä sai minut haluamaan tehdä vielä paremman hoitotahto-tyyppisen viestin kaikkine tietoineen missä ja miten löytää pankkitilit jne.