Sen kerran, kun jonnekin menen, olen innoissani ja pohdin, että pitäisi koettaa muistaa useammin.... ja sitten se jää.
Salon Taidemuseo Veturitallissa oli kuitenkin valokuvanäyttely, jota on lähes koko kevät hehkutettu lehdissä, ja usea tuttu on sitä kehunut. Kun nuo vanhemmat palasivat Suomeen, lähetin jo ennakkoon viestin, että olen ajatellut teidät raahata moiseen ja innostuivat.
Valitettavasti tämä näyttely loppuu jo tällä viikolla, joten en voi sitä erikoisesti suositella ainakaan pitkänmatkan kävijöille.
Kaikki paikkakuntalaiset tosin kehotan käymään. Tuonne on pääsymaksu naurettavan edullinen ja minusta kuvat oli hienoja.
Luontokuvissa on muutenkin sitä jotain.
Tähän nallenpentuun tykästyin heti.
Nuo pyöreät korvat hörössä, tarkkaavaisena. Jos jonkun näistä haluaisin omalle seinälleni, tämän.
Taidemuseossa oli sellainen systeemi, että Heikki Willamo itse oli puhunut nauhalle tarinoita eri kuvista. Kuvien vieressä oli punainen nappi, ja kun meille annettua pientä "nauhuria" (sellainen pitkulainen avaimenperä) napsautti (infrapunavalolla) tähän nappiin, ääni alkoi siitä kuulua ja kuuli sen tarinan.
Lisäksi jotain kansantarinoita oli tulostettu julisteiksi.
Hän oli matkustanut mm. Norjassa ja Islannissa kuvaamassa eläimiä ja luontoa.
Kuvien tarinat olivat paljon sellaista muinaisihmisten kokemaa, miten kalliopiirroksissa jo kuvattiin mm. hevosia.
Nämä issikat oli pitkine tukkineen vaan niin sympaattisia.
Myös tässä lähialueella hän oli kuvannut jotain karjaa, noita pitkätukkalehmiä.
Niistä otettuja kuvia oli valotettu kahteen kertaan siten, että taustalla oli myös kallio, jossa ikäänkuin sen sonnin pää.
Nämä oli erityisen hienoja, jotenkin juuri sitä muinais-Suomea kuvaavia.
Kyllä oli hieno kaiken kaikkiaan!
Täytyy nyt koettaa pitää mielessä tuokin paikka. Ainakin tulevalle syksylle sinne suunnitellaan jotain valokuvanäyttelyä, joka kiinnosti jo luettuna. Toivottavasti muistan sen vielä silloin.
