Juuri tällä hetkellä minä ainakin nautin ehkä enemmän kuin koskaan - tuon työtaistelun vuoksi töissä on ollut kuulemma melko jäätävä ilmapiiri. Ihmettelen sitä kyllä. Meidän lähiesimiehet on ihan samassa liemessä kuin me: samalla tavoin Tehyläisiä ja samojen vaatimusten kanssa. Mitä he meille kiukuttelevat? Veisivät viestiä ylöspäin, jolloin se kenties jossain kohtaa kiirisi myös varsinaisten päättäjien korviin ja asialle ehkä tehtäisiin jotain.
Harrastin vähän kulttuuria. Salossa on kiva taidemuseo Veturitalli, jonka näyttelyitä olen pyrkinyt käymään katsomassa.
Jo syksyllä Elliott Erwittin valokuvat lyötiin sinne seinille ja puhuin siitä. Tytär oli oman kuvaamataidon ryhmänsä kanssa käymässä ja sanoi, että se oli ihan hieno.
Sitten luen lehdestä, että näyttely loppuu.
Paniikki!!! Mentävä heti. Kävikin tuuri ja osuin sinne paikalle, kun heillä oli ilmainen sisäänpääsy kaikille.
Ihan hieno! Hauskoja kuvakulmia ja mielenkiintoisia kuvia, vaikka melko hätäisesti sen kävin läpi.
Aamulenkillä oli pupun jälkiä. Niitä on täytynyt olla useampi. Yhdessä rinteessä meni niin monet jäljet ristiin rastiin.
Pieni sievä ura tallottuna, että pääsee kävelemään.
Ihanaa kun metsään pääsee niin voi antaa koirien haistella rauhassa.
Lomalla yleensä leivon. Niin nytkin.
Kävin moikkaamassa isoja lapsia alkuviikosta Turussa ja kutsuin koko porukan syömään. Sitten piti pohtia mitä tarjotaan ja varsinkin mitä jälkiruokaa tarjotaan.
Minähän en tunnetusti pidä näistä sesonkileivonnaisista, joten laskiaispullat saatan tehdä, mutten syö itse. Rocky Road on kuitenkin yleensä aina hyvää. Harjoittelin pellillisen.
Tämä oli niin tymäkän makeaa, ettei sitä yhtä palaa enempää pysty ottamaan....
Arvatkaa vaan, missä vietän jokaisen illan?? =D Niinpä.
Ostin tuon saunatontun käsityömessuilta syksyllä ja se on viluissaan odotellut pääsyä kiukaalle siitä lähtien.
Oli muuten yllättävän vaikea saada se asettumaan mitenkään suoraan, koska kiuaskivet on niin hassun mallisia. Siinä se nyt vartioi meidän saunomista ja kuiskailee omia kertomuksiaan.
Kerran aamulenkillä pari maisemaa eri suuntiin.
Valo oli luonnossa paljon hauskemman näköinen. Oli tosi kaunista kun kirkon yläpuolella oikein loimusi. Jokiranta on lumen alla ja osa joestakin jo jäässä. Virtaus pitää sen kuitenkin edelleen auki, vaikka pakkasta on ollut nyt aika pitkäänkin useampi aste.
Bono oli ja on joka aamu möksällään, kun puen sille manttelin lenkille. Se on trimmattuna nyt selästä niin ohuessa karvassa, etten halua sen palelevan, koska me lenkkeillään kuitenkin se tunti vähintään, ja kotiin on aina sen verran matkaa, ettei sieltä nopeasti tulla jos vilu yllättää. (Tai pissahätä, sen puoleen.... jouduin tuossa taannoin kyykistymään kinospisulle itse...)
Lenkin jälkeen parasta on, kun pääsee työhuoneen sohvalle isännän villapaidan päälle torkuille.
Taloon lämpöä päälle. Joka päivä.
Poltan nyt pari pesällistä aamuisin ja silloin kun pakkaset olivat 10 paremmalla puolen, saatoin paistella vielä iltapäivällä/illalla toisen mokoman. Tuo varaa hyvin ja on vielä aamulla kädelle lämmin kun kerran polttaa hyvin.
Pappakoira-Edu vakavana. Mun ikioma lempi-Pappani ♥
Iltapäivälenkin sininen hetki hangella. Vaikka minusta ei varsinaista talvi-ihmistä saa tekemälläkään, pakko se on myöntää, että on niin kaunista. Suomen kaikki vuodenajat on omalla tavallaan niin kauniita.
Itselläni vaan riesana selkä/pakara/lonkka, koska suorapohjaisissa kengissä joku menee aina askelluksessa pieleen ja jälleen lonkka vihottelee bursiittia (= limapussin tulehdus). Muutaman yön olen nyt pyörinyt kahdesta kun mikään asento ei ole hyvä eikä siihen auta särkylääke tai muu. Ainoa hoito olisi ottaa kortisonipiikki, mutta se on niin julmetun kivulias sen jälkeen, että harkitsen vielä. Viime kerralla toivoin, että joku sahaisi koko jalan pois, särki niin kovin.....
Talossa ei ole enää yhtään pieniä lapsia, mutta siivo on sellainen, kuin olisi kolmekin
3-4-vuotiasta. Mikähän siinä on, että pentu kuin pentu, tavarat pitää levittää, että niistä voi valita millä leikkii?
Taitaa olla vuorossa siivouspäivä.
