Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu tulee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu tulee. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. joulukuuta 2024

Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että "siis huomenna ei tulla tänne?"
Uskon, että pieni joulun tauko tulee tarpeeseen, vaikka suurin osa kiireestä onkin ollut kivaa ja sellaista itsevalittua puuhaa. Huomaan kuitenkin väsyväni tosi kovin, kun arkeen tulee iltameno ja ajan kotiin vasta pimeässä. Tuo pimeän ajo nimenomaan väsyttää, ei se meno. 


Uusi tapetti ja hyllyt, joissa kivi-tuikkulyhdyt.
Äiti keräsi minulle noita kiviä aika monena vuonna, kuten näkyy.

Minähän lähdin järjestämään joulua jo älyttömän aikaisin marraskuun lopulla. Koska minusta se odotus on kaikkein parasta. Joulukoristeet voi hyvin kerätä pois jo Tapaninpäivänä, ei niitä joulun jälkeen kukaan enää kaipaa. (Tänä vuonna saattaa olla, että tuo sinivalkoinen "kuusi" olkkarissa jää loppiaiseen, koska tuolloin on tulossa vielä ruokavieraita....)


Eteisen joulu

Pidimme yhdet syömiset ystävien kanssa reilu viikko sitten. Olikin ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä, vaihtaa kuulumisia ja syödä samalla. Iloa, naurua ja yhdessäoloa - ihan parasta.


Olkkarin pikkukuusi on tosi näppärän kokoinen.
Iso kuusi on junaratoineen yläkerrassa ja kerran päivässä 
ajatamme junaa sen verran, että ehtii yhdet "kulkuset" soittaa.... 

Joulun olemme pois kotoa ja tytöt tulevat sitten joulun jälkeen viikonloppuna syömään ja vietämme yhteisen joulun tuolloin. Eikä sitä tiedä, jätämme heille toisen auton tänne - saavat he lähteä ajamaan pohjoiseen perään halutessaan. 😄  Tosin kaupan alan työläisille joulunpyhät on kalliita päiviä olla töissä, joten ymmärrän myös hyvin heidän halun pitää kiinni työvuoroistaan. (Juuri tästä syystä olen itse pois paikkakunnalta, olisin muuten takuulla sortunut menemään taas pyhiksi osastolle...)

Meillä jouluun tulee siis niin sanottu valmis pöytä. Runsaasti ulkoilua, retkiä, mahdollisesti vähän kylpylää ja ennen kaikkea lukemista, rentoilua, löhöilyä ja höntsäilyä. Jos ei muuta purtavaa löydy, voin syödä vaikka Finduksen pakasteaterioita, mutta ruuasta en lähde hössöttämään. Jääkellarin lohen teen heti päästyämme perille ja ostan ruisleipää, siinäpä se. 


Tuossa hässäkkäpäivinä kun aamulla kävelin vakio-koiralenkkiä, ehdin kertaalleen miettiä tällaista "mitä jos" ajatusta. Eli mitä jos elämä olisi mennyt toisin, olisinko samassa tilanteessa, minkälaista elämä olisi. Ja tätä jossittelua kävin päässäni pelkästään hyvällä, ja ajatus lähtikin siitä, että olen niin onnellinen nykyisestä asuinpaikasta ja näistä rutiineista ja mahdollisuuksista mitä meillä on. 

Mitä jos olisin opiskellut toisin? Mitä jos en olisi aikanaan muuttanut opintojen perässä?
Jos puoliso olisi eri, jos olisin päätynyt täysin eri paikkakunnalle. Mitä jos en olisi nelikymppisenä vaihtanut ammattia ja olisi nykyisessä työssäni?

Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että tietyllä tapaa olisin päätynyt vähintään yhtä hyvään, mutta onhan se valtavan hienoa pystyä tässä vaiheessa elämää sanomaan, että en oikeastaan muuttaisi paljon mitään. 



Erään sunnuntain aamupala, joka teki erittäin onnelliseksi.
Graavattua lohta ruisleivällä.

Ystävät hankkivat pihasaunan ja mies on ollut parina viikonloppuna talkootöissä auttelemassa rakentamaan lauteita ja laittamaan pihaa saunan ympäriltä kuntoon. Meillä on ylimääräistä sepeliä muutama kuutio kasassa ja onkin ollut kiva tietää, että sillekin löytyi vihdoin hyvää käyttöä.
Ystävien pihasaunan lauteet tulevat oikein tukevasta lankusta. Niitä oltiin porukalla sahaamassa valmiiksi, että miehet pääsivät vain aamusta rakentamaan, ja siinä se ajatus sitten virisi: tulisiko meille uudet lauteet ensi kesänä? Lankkulauteet..... 😂


Karkkipöytä / Jälkkäripöytä


Se on hyvä, että miehen huumorintaju pysyy hereillä. Minä kun herkästi saan näitä ideoita ja lähden niitä toteuttamaan.... Tosin lauteiden suhteen perustelu on se, että meidän keskimmäisen lauteen (se, missä kävellään) laudat notkuvat vanhuuttaan, ja lisäksi se väli astella lauteen päähän tukipuun välissä on melko ahdas, ja koska tästä ei kukaan paljon enää nuorene tai muutu notkeammaksi, ihan jo mahdollisia putoamis/kaatumisriskejä poistaakseen laude tulisi korjata tai uusia. Joten samalla vaivalla sitten tekee ne kerralla kaikki uusiksi. Ja nyt harjoittelevat tuossa toisessa saunassa, jonka koko on muuten melko lailla sama kuin meidän, luulisi olevan sitten helppo toteuttaa sama uudestaan mutta vasta kesämmällä. 

Ystävillä on sentään sisällä tilaa käsitellä laudepuut, koska käsittelyn pitää olla lämpimässä. Meillä taas ainoa paikka olisi keskellä keittiötä, joten toteutus meidän kohdalla on vasta kun käsittely ja rakentaminen kaikki voi tapahtua pihatiloissa.

Jään odottamaan toteutuuko ajatus.

SULOISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!!!

lauantai 23. marraskuuta 2024

Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.


Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 
Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....
Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 
Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 
Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.


Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.
Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 
mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!


Näkymä ulkoa


Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.


Ainakin hetken siisti.



Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.
Tuoksuu ihanalle saunassa.



Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀


Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.


Tietä aamulenkillä


Pihan tuija
Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.




Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

perjantai 1. marraskuuta 2024

Halloweenista kohti pikkujouluja

Tämä lienee se raskain aika Suomen syksyssä. Kun lähtee töihin, on pimeää. Kun palaa töistä, hetken päästä on pimeää.
Toistaiseksi on kuitenkin ollut melko kuivaa ja sikäli kivoja ulkoiluilmoja pimeässäkin.

Meillä ei sen kummemmin Halloweenia, jos toki ei pyhäinpäivääkään, juhlita. Naapurit oli laittaneet hauskoja juttuja pihalleen, samoin pari kiinnostavaa Halloween-kävelyä tähän kaupunkiin on tehty, mutta itsellä koristeet jää muutamaan hassuun kynttilään ja pariin muovi- ja keramiikkakurpitsaan.

Eniten taisin ilahtua tuon oranssikukkaisen lyhtykoison kasvuunlähdöstä, kun siirsin sen uuteen kohtaan keväällä. Nyt meillä vihdoin tulee noita oransseja "kukkia", joista voi esim. valosarjan kanssa saada hauskan koristeen pöytään.


Paimion kaupungilla on kyseenalainen kunnia olla paikallisen S-ketjun eniten robottikuljetuksia käyttävä kaupunki. (Tästä oli ihan juttu lehdessä.) Täällä on siis kaupalla tällä hetkellä 7 robottia, jotka ovat jatkuvasti tien päällä. Minusta ne on tosi hauskoja ja nyt kun kulkevat meillekin portille saakka, tilaan melko usein puolen viikon - viikon ostokset robolla, jotta vältän kaupassa retkeilyn, joka ei kuulu suosikki-kotitöihin.

Kävin aamulla hakemassa kaupalta jotain evästä töihin ja kieltämättä tulin heti hurjan hyvälle tuulelle, kun näin ne parkissa vilkuttelemassa valojaan. Ihan kuin juttelisivat siinä muina robotteina.

Yhteen robottiin mahtuu kaksi ISOA muovikassillista ruokaa. Kun mietin omaa toimintaani, tuo on jopa ekologisempaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää, kuin että lähtisin autolla täältä ajamaan kauppaan, kiertäisin ja tekisin samalla heräteostoksia, ja ajaisin takaisin. Sen sijaan samassa ajassa kaupan henkilökunta pakkaa tavarat ja passittaa robon retkelle. 35 min ja se pysäköi meidän portille, josta noukin ostokset. Voin suunnitella kauppalistaa valmiiksi ja sitten vaan painaa "tilaa". Robo-kuljetuksen hinta on ihan mitätön 1,90 eur. Sillä hinnalla ei paljon kannata autoa käynnistää. (Lisäksi, koska ne heräteostot jää tekemättä, meiltä säästyy pitkä penni turhina kaloreina....)

Meillä on naapurustossa kolme pienten lasten taloutta ja me kaksi taloutta aikuisten voimin. Taidamme olla yhdet suurimmista kuljetusten käyttäjistä. Ainakin robotti vierailee tällä kadulla viidessä talossa joka viikko ja parhaana useamman kerran. 😂


Halloween-Robo

Viime viikonloppuna mies oli kavereilla talkoissa tekemässä maansiirtohommia tulevan pihasaunan tieltä. Minä tilasin keittojuureksia, maidot, piimät jne viikoksi, nappasin kassit portilta ja valmistin meille sopan, ja lähdin myös kavereille kahville kutsusta. 
Ihanaa, kun kotiinpalatessa oli puolen viikon ruuat valmiina ilman kaupassakäynnin tarvetta. Kun töihin joutuu kuljettamaan eväitä (kummallakaan ei ole minkäänlaista työpaikkaruokalaa), on ruokapolitiikka mietittävä aina valmiiksi.

Samoilla maansiirtourakoilla miehet kuljettivat meidänkin pihalle joutomaata yhden pienen kukkapenkin verran. Tosin se näyttää tällä hetkellä lähinnä hautakummulta (mikä sopii ajankohtaan ja tilanteeseen...) Jospa saan siihen keväämmällä kunnon multaa kerroksen ja joitain kukkia. Tällaista pihatietä rajaavaa penkkiä olen havitellut jo pitkään, mutta jäänyt tekemättä, lähinnä siitä syystä, että tuollaista maata ei ihan pussitavarana viitsi lähteä ostamaan...


Jos ei heilaa helluntaina niin
ei hautaa Halloweenina....

Nyt kun kärvistellään marraskuu, alkaakin vihdoin pikkujoulusesonki. Vähän laitoin pihavaloja, koska pimeys on sitä luokkaa, ettei eteensä näe kun kotiin tulee.
Ihan vielä ei viitsi alkaa muita virittelemään, mutta toki kaikenlaisia jouluvirityksiä on jo mielessä. 😃

Työpaikan pikkujoulut on juuri ennen itsenäisyyspäivää. Sitten kutsuimme ystävät syömään 8.12. joten silloin julistan virallisesti joulusesongin meillä avatuksi ja laitan täysillä kaikki koristeet esille. Olemme joulun pois kotoa suunnitellusti, mutta toisaalta meillä on siihenkin totuttu. Joulu on enemmän mieletila kuin tietty päivä kalenterissa. Juhlimme joulua lasten kanssa todennäköisesti joko ennen tai jälkeen.... 

tiistai 5. joulukuuta 2023

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....



Tästä maljasta tuli varsin kiva. 
Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,
mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.
Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 
loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.
Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.



Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,
teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.


Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 
Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.
Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.
Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 
Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!
Vanhat sedät jaksaa heilua.




Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä. 

maanantai 19. joulukuuta 2022

Joulufiilistelyä

Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä.... 


Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.


Ruokapöydällä valot saavat olla myös ruokapöydän koristeena aattoillallisella.
Vaihdan tosin nuo mustat tabletit punaisiin ihan vaan sesongin vuoksi.

Koska jostain syystä oma Instagram-tilini on ollut varsin täynnä kaikenlaisia askarteluideoita syötteissä, olen hiukan sallinut itseni huvitella ajatuksella, että voisin jotain askarella. Mitä en siis todellakaan normaalisti tee. Olen hyvin lahjaton ja lyhytpinnainen, enkä osaa ajatella geometrisesti tai kolmiulotteisesti jotta jotain paperista leikatuista tähdistä tulisi esim. sen näköisiä, että haluaisin ne pitää esillä. Omat askarteluni ovat luokkaa alakoululainen....

Sen sijaan jotain ideoita saatoin varastaa. Kuten esimerkiksi tekemämme jouluhalko.


Jouluhalko

Katajan rungon pätkä, roikkuu ketjuilla katosta ja 
valaisee nyt pimeän ajan ruokapöydän päällä.

Jos aloittaisin työn nyt, tekisin jotain toisin. Laittaisin valojen alle hopeanauhaa tms joka vielä toistaisi valoa paremmin ja sinällään piilottaisi ei-niin-kauniit valosarjan johdot.
Idea tähän tuli jonkun tekemästä kynttiläkruunusta, johon oli kieputettu valosarja ja lisätty joulukoristeita. Se oli todella kaunis, ja hetken aikaa sallin itseni harmitella, että muinoin hävitin meidän vanhan kynttiläkruunun tarpeettomana.

Onhan se mahdollista, että pitää alkaa kirpputoreja koluamaan vähän sitä silmällä pitäen....
Jouluhalkoakin mietittiin, että jospa nähdään se vaiva, että kiedotaan valot pois ja paikataan se alennusmyynti-hopealangalla ja tehdään uusiksi.... 


Ruokahuonetta aamun hämärissä

Lisäksi omistan ihania ystäviä, jotka innostavat kokeilemaan asioita, kuten nyt tässä tapauksessa jälleen askartelua, jonka tein koronapäissäni.

Mies haki pihalta yhden sireenin rungon, pätki sen mittojen mukaan paloiksi ja porasi päihin reiät. Pujotin niistä siimaa (mikä viheliäinen tarvike muuten solmittavaksi!) ja sidoin "kuuseksi". Sitten purin koko roskan ja sidoin löysemmin, jotta välit olisivat isommat. 
Suunnittelin sen heti alkuun tähän ikkunaan, joten mitat oli varsin kapeat, mikä asetti vähän vaatimuksia muullekin koolle. Niitä upeita seinäluomuksia olen edelleen nähnyt Instassa, ja hetken pohdin, löytyisikö esim. yläkerran portaista sellainen seinä, johon sen voisi toteuttaa.....


Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä. 


Juomabaari ja takana tuo ikkunakuusi

Meillä on vuosia ollut ns. karkkipöytä jouluna. Se oli hyvä silloin kun lapset oli kotona, koska tiesi, että kaikki tulee syötyä. Minähän olen itse armoton karkkihiiri, mutta tässä on pakko vähän hillitä hampaiden ja kilojen vuoksi, joten muuton yhteydessä pari vuotta sitten hävitin suuren osan kaikista karkkipurkeista ja nyt hankin hillitysti vähän jotain. (Itselleni turvallinen vaihtoehto on ostaa suklaakonvehteja, kun en tykkää suklaasta....)

Sen sijaan, koska kaikki lapseni eivät juo kahvia, halusin sellaisen jokaiselle jotakin -tyyppisen tarjoilun juomia ajatellen. Monellahan näitä kaakaobaareja löytyy. Mausteita on nyt kahviin, teehen, kaakaoon ja glögiin. Ja kaikkia on jouluna tarjolla. Pitää vielä selvittää mikä valmiskerma olisi sellainen, ettei sula heti kaakaon päältä. 

Amazon oli aivan huippu, koska mies oli tilaamassa itselleen joka tapauksessa värisevää rannekelloa, jota käyttää herätykseen, ja samalla surffailin ja löysin nuo kahvisiirapit. Ostin kesäretkellä Porvoosta tosi kivoja pikkupulloja kahvisiirappia, mutta niiden hinta ja varsinkin postitus Suomessa on niin suolainen, etten raaskinut tilata niitä. Amazon myi tuplamäärän ja vielä telineen samalla hinnalla.... 😐 joten ihmetellä saa rauhassa, miksi Suomessa kauppa ei kannata.

Tämä on paras aika tätä sesonkia: odottaminen!
Olen kutsunut muutamia ystäviä silloin tällöin nyt kahville, tai testaamaan juomabaaria, ja samalla saan mahdollisuuden kokeilla paria jälkiruokaideaa, joita myös matkan varrella olen kehitellyt.

SULOISTA JOULUNAIKAA YSTÄVÄT!!! Ihanaa odottamista! Hyviä tuoksuja! Rakkaita ihmisiä!

lauantai 18. joulukuuta 2021

Loppuvuoden tuumailuja

                                     

Edelliseen kirjoitukseen liittyen: oli tosi hauska revyy ja jälleen kerran kiiteltiin ääneen kotimatkalla päätöstä muuttaa. On se vaan niin helppoa, kun ison kirkon keskustasta kotiin menee se 25 min ovelta ovelle. 
On kiva huomata, että joskus tietyt äkkinäiset päätökset poikii positiivisuutta, vaikka siinä tilanteessa ehkä jännitti ja toisaalta mietti mennäänkö ojasta allikkoon.


Joulutunnelmissa. Ihana ihminen kävi reissussa ja toi mulle pannan, jossa poronsarvet. Tätä edelsi siis Tarton reissulla laivalla katsotut hiuskoristeet, jotka jätin jostain syystä ostamatta, ja paluumatkan laivalla ei mitään kivaa ollutkaan myynnissä. Puhuin siitä silloin, että olisi kiva mennä jouluna töihin, kun olisi jotain, edes kulkunen ponnarissa.... 
Joten nyt siis ihan muina poroina.

Psst! Tilasin kampaaja-ajan heti alkuvuoteen. Peräti kolmas kerta 7 kuukauteen. Herrändå, tästä alkaa ihan tulla tapa.


Karkkihyllyä

Työkaveri puhui kahvipöydässä tehneensä jo useana vuonna hilloa persimoneista. Sharon, kaki, mitä niitä nyt on, rakkaan lapsen monet nimet. Sopii kuulemma juustojen kanssa, tai paahtoleivälle. Miksei letuille, pannarille ja mille vaan, mihin kukakin nyt hilloa haluaa laittaa.

Minusta tuo on kivanmakuinen hedelmä ja ostan niitä usein syksyllä, kun hintataso on järkevä. Mutta enpä ollut koskaan edes ajatellut, että niistä voisi jotain tehdä. Yllytyshulluna kuitenkin.... 
Google vinkkasi paristakin ohjeesta, joissa laitettiin ihan hippunen kardemummaa ja toisessa kanelia. Minähän tykkään molemmista mausteista kovin, joten lusikankärjellinen kardemummaa ja lusikallinen kanelia tuohon kattilalliseen. 

Ja huh hei, olipa muuten sitten niin hyvänmakuinen hillo, etten sanotuksi saa. ♥ 
Minä tein näin:

Persimonhillo

6 persimonia (mitä kypsempiä, sitä helpompaa)
3 dl hillosokeria
1 dl vettä
0,5 tl kardemummaa
1 tl kanelia

Kuori hedelmät, pilko paloiksi. Keitä tilkassa vettä, kunnes pehmenevät. Minä surautin tässä vaiheessa ne monitoimikoneella sillä lailla pehmeiksi, että soseeseen jäi selkeästi vielä kokkareita. Aivan sileän hillon saa ajamalla sosemaisemmaksi.
Palauta kattilaan, lisää sokeri ja mausteet ja keitä sokerin ohjeen mukaan, kymmenisen minuuttia. Kuori vaahto, jotta saat kaunista ja kirkasta hilloa.

Luin, että kovemmista hedelmistä tulee kirkkaamman keltaista ja kypsemmistä tummempaa hilloa. Oli miten oli, tästä tuli itselleni uusi suosikki.

Ikionnellinen tietyistä ihmisistä ympärilläni! Bonon tämän kesän pentujen kasvattaja ja narttukoiran omistaja (kaksi eri henkilöä) ovat tulleet tutuiksi. No, minähän olen kerännyt noita Taika-sarjan mukeja (joista en sivumennen alunperin edes tykännyt yhtään) siten, että jokaista mukia on kolme. Sittemmin sarjaan on tullut myös näitä samankokoisia, mutta eri nimellä kulkevia, joita olen joko saanut tai itse ostanut aina yhden, tyypillisesti joulupakettiin. Viime vuonna ostin Joulupukin Pajakylästä toisen tätä Satumetsää ja tänä vuonna oli tarkoitus hankkia kolmas, mutta kas kas, sarjaa ei tehdä enää.

Huutelin sitä Facebookissa ja toinen näistä kesän uusista koiratuttavista ilmoitti, että heillä on mukeja yllinkyllin ja yksi joutaisi meille vaikka heti. Niinpä tein tikusta joulusta asiaa ja piipahdin viemään pienen joulutervehdyksen ja palluttamaan yhtä Bonon pennuista (superkaunis tyttö muuten!), ja kotimatkalle sain mukaani siis mukin. ♥ (Jatkossa painan mieleeni, miten mukeja suunnitellaan tehtäväksi, että ehdin hankkia tarpeellisen määrän, JOS nyt tätä vielä jatkan ja uusia kerään.)


Koska yläkerta on saatettu suunnilleen siihen tilaan, miksi se nyt toistaiseksi jää, sain ison sohvan rohjakkeen vihdoin sinne telkkarisohvaksi. Olohuone toisaalta huusi jotain istuinta siltä varalta, että joskus joku tulee kylään.... 
Ikea oli helppo vaihtoehto ja Ektorp vielä helpompi. Erityisen helppoa oli se osuus, kun netistä tilaa ja jää vaan odottamaan.

Se nyt ei mennyt ihan Strömsönä kuitenkaan.
Olimme lähdössä Raskasta Joulua -keikalle. Päätin kuitenkin, että ehdin kuin ehdinkin tilata yhden sohvan siinä juuri ennen. No, tilasin, Visa vinkumaan ja iloisena konserttiin. Seuraavana päivänä tarkistin sähköpostiin tullutta tilausvahvistusta ja hitsiläinen, sohvan väri oli joku beige. Nooouuu!
Tutkimaan pystyykö tilausta vielä muokkaamaan, eipä tietenkään, vaikka toimitus oli sovittu vasta viikon päähän.
Tylysti peruin koko roskan, se oli yllättävän helppoa.
Ja sitten perään uutta tilausta, tällä kertaa tarkistaen kolmeen kertaan, että koko ja väri oli oikein.

Se, minkä kämmäsin jälkimmäisellä kerralla oli toimituspäivä. En hoksannut muuttaa, joten eihän täällä ketään ollut paikalla sitä vastaanottamassa. Mutta jätin postille puhelimessa ohjeet laittaa se autokatokseen, koska vettä tuli kaatamalla.

Kun ajoin työpäivän jälkeen kotiin, mies oli metkan näköisenä pihalla. 
Autokatoksessa oli litteä laatikko.
Mmmhh!! Sohva siis tuossa?? 
Keräsimme rohkeutta ja avasimme ja simsalabim, kyllä siellä oli sohva. Jotenkin blondina olin kyllä ajatellut, ettei sohva sentään tulisi itse rakennettavana, mutta hei, Ikea.....


Varsinais-Suomi soi meille melko kivan viikon pakkasineen. (No, oli siinä kymppi liikaa mun makuun....) Sittemmin yllättäen tai sitten ei, muuttui kuraksi, loskapaskaksi ja niin edelleen. Ja kun tienpinnat on nyt ihastuttavasti märät, on hyvä heittää siihen pakkanen jälleen päälle. 😕

Tänään aamulla lenkillä oli taas lipsuvaa: askel eteen ja puolikas taakse. Ja selkä jumittaa lupaavasti. Se niistä tulevista yöunista. 
Toisaalta sääennuste lupaa onneksi pidemmälle menevää pakkasjaksoa ja vähän luntakin.
Saatan tehdä toisen satsin jäälyhtyjä, koska ne edelliset pääsivät kaikki sulamaan ja olisi kivaa, jos aattona tai ylipäänsä joulunpyhinä saisi kynttilät pihalle kauniisti. 

Hurjan kiva uutinen meidän jouluun: Ipana pääsee lomille 23.12. ja on lomilla uudenvuoden yli! ♥
Koko perhe ilmeisesti joulupöydässä. ♥♥♥

Luulen, että tämä kanava asettuu nyt joulurauhaan!
Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille! Nauttikaa, levätkää, tehkää sitä, mistä eniten tykkäätte!

tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.


Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.


Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.
Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 


Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

maanantai 21. joulukuuta 2020

Joulunajan TOP3

Ihan kohta se on täällä. Joten ehkäpä aika miettiä mitä joululta tänä vuonna haluaa.
Minusta tämä oli hauska kysely ja kaikkiin kohtiin vastaaminen ei ollut helppoa.  Koppaa itsellesi tästä idea ja laita omat vastaukset TOP3 kyselyyn.

JOULURUUAT

1. Kalat, on se sitten graavi, jääkellarin tai savustettu

2. Rakastan hyvin tehtyä joulun kotijuustoa
(jota en lukuisista yrityksistä huolimatta koskaan osaa tehdä)

3. Skagen röra -tyyppinen juttu saaristolaisleivällä

JOULUJUOMAT

1. Vesi

2. Kuohuva

3. Laadukas itse jauhetuista pavuista keitetty kahvi

JOULULAULUT

1. Raskasta Joulua -versio kappaleesta Tulkoon joulu

2. Pentatonixin Hallelujah

3. Band Aidin Do they know it's Christmas


JOULULEFFAT

1. Tähän jotenkin kuuluu vastata "Die hard",
koska ne leffat tapahtuu aina jouluna  =D

2. Koska en ole mikään jouluna erityisemmin leffoja katseleva,
mikä tahansa dinosaurus-elokuvakin sopii tälle listalle

3. Menköön kolmanneksi sitten vielä joku iloinen musikaali
tyyliin Mamma Mia tai Greatest Showman

JOULUN ERIKOISHERKKU

1. Juustot

2. Pannacotta

2. Victoria's Pudding

JOULUMAKEINEN

1. Turkinpippurit (ne turkoosissa pussissa)

2. Liitulakut

3. Kirpeät Missä Äxät


JOULUNAJAN PARAS HETKI

1. Aaton patikkaretki Teijolle, jossa aamun kuohuva sekä kahvit ja leivät

2. Aaton patikkaa seuraava sauna

3. Yhteinen ateria koko laajennetun perheen kanssa

JOULUTEKEMINEN

1. Toistan itseäni: se patikka aattoaamuna

2. Lautapelit perheen kesken illalla

3. Yleinen velttoilu, sluibailu ja mitään-tekemättä-oleminen
(missä olen koko porukasta kaikkein huonoin)


JOULULEIVONNAINEN

1. Joulutortut

2. Saaristolaisleipä

3. Piparit (jos on Aurajuustoa)

JOULUPUKEUTUMINEN

1. Epävirallista

2. Pehmeää, mukavaa ja löysää

3. Säähän sopiva

Pieni loma täynnä tohinaa

Rakas ystäväni oli muinoin au pairina New Yorkissa. He ovat pitäneet yhteyttä perheen kanssa ever since ja nimenomaan tämän perheen luona ol...