Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.

Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.

Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.

Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 

Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

Arkihaaste 45/52

Kun ajoissa aloittaa, on ihan hyvä jo Tapaninpäivänä korjata kaikki pois....

Minä siis en kestä tätä pimeää aikaa vaan haluan valoa, lämpöä ja joulumieltä. Joulunodotus on parasta.
Joten meidän arki on tällä hetkellä tätä:

Eteisessä siis vähän jotain.....

Pihalle laitettiin valopallot. Raahasin tuollaiset isot rottinkipallot Tallinnasta joitain vuosia sitten. Ne oli siellä kaupan koristeena ja oltiin joulun välipäivinä reissussa. Myivät siis mulle koristeet suoraan katosta. Niihin säänkestävät valot ja se on siinä.

Ne on hauskat lumipallot tuolla omenapuussa. Halkaisija joku 30 cm.

Muina rikkoina rokassa eli valoina on luonnollisesti nykyään joka ilta otsalamppu sekä koirilla valopannat. Tilasin netistä monta vuotta sitten Leuchtien pannat koirille ja tänä vuonna niihin vasta tarvitsee vaihtaa paristot. Sanoisin, että kohtuullisen kestävää tavaraa!! 

Joku taannoin kommentoi iltalenkillä "hauska idea laittaa koiralle jouluvalot" ja joku toinen melko närkästyneenä "en tajua miksi koirallekin pitää laittaa valot", mutta nämä kommentit jätän omaan arvoonsa.

Kun eläimet on metsässä täysin vapaana, pystyn noista värivaloista päättelemään kumpi on missä (eri väriset pannat) ja pitämään silmällä, että pysyvät mukana. Pimeässä ei nimittäin otsavalolla kyllä koiraa löydä, jollei sen silmät juuri satu valon säteeseen.  Pannat on meidän koirien mieleen enemmän kuin heijastinliivit.

Muuten, tuli tuosta mieleeni: joskus yli 10 vuotta sitten kun meidän Mummokoira-Karo oli vielä hyvin pieni, kävelin sen kanssa lumisessa metsässä ja yhtäkkiä tajusin tuijottavani keltaisiin silmiin lähes omieni korkeudella (luultavasti ne oli korkeammalla....). 

Peura seisoi aivan polun vieressä jähmettyneenä....  en tiedä kumpi meistä säikähti enemmän.  =)  Joten otsavalosta on tällä lailla haittaakin....

Kuka minua tuijottaa keltaisin silmin???