Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀
Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.
Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....
Tästä maljasta tuli varsin kiva.
Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,
mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.
Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.
Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan
loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.
Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.
Kodin rauhaa.
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,
teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.
Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.
Jouluhalko.
Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa.
Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.
Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.
Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.
Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.
Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää....
Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!
Vanhat sedät jaksaa heilua.
Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse.
Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!