Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunista. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.


Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.


Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.
Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 


Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

maanantai 2. elokuuta 2021

Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Kalajoen hiekat ja Rovaniemi

Pietarsaaresta jatkoimme pohjoiseen. Seuraava yöpyminen olisi Rovaniemellä.
Kuulimme juuri uutisista maastopaloista, kun maisema alkoi muuttua harmaaksi ja savu haista autossakin. Olimme tulossa Kalajoelle.

(Jälkeenpäin sain omilta VPK-naisilta viestiä, että jos joku olisi kesälomareissulla siellä päin, ottaisivat hirveän mielellään sinne apukäsiä muonittamaan miehiä, koska siellä oli satoja miehiä töissä ja heille tarvitsi saada purtavaa useita kertoja vuorokaudessa.)

Kumpikaan ei ole koskaan ollut tuolla, joten ajattelimme, että jos ne kuuluisat hiekkasärkät vaan ovat jossain järkevän matkan päässä (vertaa: 40 km suuntaansa jonnekin sivuun päätieltä), pysähdymme katsomaan, koska olemme kohdalla. No, olihan ne, siinä tien vieressä.

Ja jälkiviisaana: että olisi harmittanut, jos ei oltaisi pysähdytty!  Voi vitsi sentään!! Nämä siis Suomessa.  Ihan Playa del Ingles Pohjanmaalla. Uskomaton ranta! Hienonhienoa hiekkaa.







Tuonne särkälle kun käveli, vesi ulottui vähän nilkan yläpuolelle.



Kahlailimme särkältä toiselle. Koiria kiusasi suuresti se, että kahlattiin veteen vaikka kuinka pitkälle ja missään vaiheessa ei päässyt uimaan, kun jalat ylsi pohjaan. Huvittelivat roiskuttamalla ja säntäilemällä.
Niin, jälleen paikka, jonne koirat oli tervetulleita. Yleiselle rannalle! 
Alkoi vaikuttaa siltä, että kun ruuhkasuomesta pääsee vähän ylemmäs, alkaa ymmärrystä löytyä sille, että nuo ihmisen retkikumppanitkin on huomioitava vähän eri tavoin.

Älyttömän kiva tunnin tauko. Aivan valtavan hyvällä mielellä reissussa eteenpäin.

Oulun jälkeen google ohjasi yllättäen kääntymään pois moottoritieltä ja kohti Ranuaa. Muistelin, että kun syksyllä haimme sitä poroa, ystävän veli oli sanonut, ettei sitä kautta kannattaisi ajaa, koska lumi oli maassa ja siellä voisi olla liukasta. No, nyt on kesä ja reitti olisi lyhyempi..... 
VIRHE!!! 

Jyristimme hiekkatietä 60 kilsaa tekarit kilisten, joten vaikka kilometrejä tulisi enemmän, kannattaa Oulusta ajaa Kemiin ja moottoritietä Rovaniemeen.

Kävimme purkamassa auton hotellille, jotta olisi kivempi tutustua kaupunkiin. Santa Claus Village ei pettänyt! Saatoin huudahtaa ääneen "wohoooo" kun kävelin sisälle mökkiin:


Mieshän ei ollut syksyllä mukana poronhakureissulla, joten hänelle paikka oli täysin uusi. Rollo on kiva kaupunki ja meillä oli hienosti aikaa.
Ajoimme Ounasvaaralle tehdäksemme pienen kävelylenkin, ja sen jälkeen poikkesimme kaupassa ja päädyimme kämpille saunaan. Ah autuutta!



Nelijalkaiset eivät osallistuneet torniin kiipeämiseen tällä kertaa.
Tornista oli hienot näkymät kaupunkiin.


Täällä tajuaa olevansa kaukana kaikesta.

Napapiiri tuli siis ylitettyä. Tuohon majoitukseen kuului aamupala ja kävimme sen syömässä ennen joka-aamuista pakkaamista.... (huoh!)  Lisäksi tein vähän alustavia jouluostoksia.... 

Tämä oli majoittumisen osalta paikka, jonne voin tulla uudestaan. Oli ehdottomasti hintansa väärtti.

Vähän harmi, että putiikit olivat aamulla kiinni, kun kävelimme paikkaa ympäri. Olisin saattanut muutenkin kierrellä ja katsella, mutta ehkä ensi kerralla.....

Pieni loma täynnä tohinaa

Rakas ystäväni oli muinoin au pairina New Yorkissa. He ovat pitäneet yhteyttä perheen kanssa ever since ja nimenomaan tämän perheen luona ol...