Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaakelit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaakelit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. joulukuuta 2019

Pientä pintaremonttia eli joulusiivous Perniöläisittäin

Tässä on tullut muutamaan otteeseen hihiteltyä faktaa, että joissain huusholleissa siivotaan jouluksi kaappeja, meillä siivottiin kaappien taustatkin.


Kuten olen ennenkin maininnut, meillä on 1999 remontoitu, 1937 rakennettu vanha rintamamiestalo. Muuton yhteydessä remontti tehtiin perusteellisesti, ja tässä 20 vuoden aikana on pinnat sen verran kulahtaneet, että vaihtoehto oli joko aloittaa uusi valtava remppa, tai koettaa vähän fixata vanhaa.
Koska periaatteessa mikään ei ollut rikki tai muuten täysin vanhanaikainen (emme puhu tässä yhteydessä laminaattilattiasta.....), totesimme, että huoltamalla ja korjaamalla voisi saada uutta ostamatta uutta.


Rautakauppias osasi antaa vinkkejä, ja koska netti, luimme erinäisiä blogeja ja Tikkurilan maalilinjaa vinkkejä varten. Materiaalit hankittiin kerralla ja sitten vaan alettiin hommiin.

(Ps. Maaleja on sen verran, että vessan välitilan kaakelitkin saa samalla hinnalla....)


Muutaman päivän keittiö oli hävityksen kauhistuksen vallassa. Jälleen kerran tavarat pinottuna mikä minnekin, ja aika ajoin joutui tosissaan etsimään jotain tiettyä kippoa saadakseen laitettua eväitä tai koirille purtavaa.

Mies pesi ensin välitilan kaakelit hyvin vahvalla maalipesulla, ja huuhteli niitä sitten pelkällä vedellä niin, että pinnat olivat varmasti puhtaat. Ne annettiin kuivua useampi tunti, ja illalla vielä vedettiin kevyesti telalla tuo pohjamaali Otex.
Jo siinä vaiheessa olin ihan myyty. Valkoinen on vaan raikas, meilläkin keittiö on pohjoisen puolella ja siis pimein mahdollinen huone.

Sillä aikaa kun tein itse itsenäisyyspäivänä pitkää päivää töissä, mies telasi hitaasti ja hartaudella (koska maalin kanssa ei voinut yhtään hosua, se kun ei imeydy, vaan lähtee valumaan jos on liian vikkelä) kaakelit kahteen kertaan, ja kun tulin illalla kotiin, keittiö oli jo niin kiva! ♥



Tänään aamulla aamupalan jälkeen poukkoiltiin koirien kanssa reilu tunti metsässä, juotiin kahvit ja sen jälkeen alettiin sitä joulusiivousta. Eli kaikki taustat imuroitiin huolella, sitten pesin jokaisen kaapin erikseen joka puolelta ja siirsin ne paikalleen. 
Koska talo on vanha ja vänkyrä, joidenkin kaappien alle piti viritellä yhtä sun toista pientä listanpätkää tukemaan kaappia suoraan, mutta lopputulos hiveli silmää.


Tässä vaiheessa pöytätasot on nostettu paikalleen. Laitamme vielä pöytälevyt kiinni toisiinsa kontaktiliimalla ja ruuveilla, sitten silikonit seinän ja pöytälevyn väliin, hana paikalleen ja siinä.

Totesin jo parillekin eri taholle, että joissain perheissä mies tekee mitä osaa, meillä näköjään mitä haluaa!!! Olen äärettömän ylpeä ja iloinen! Keittiöstä tuli loppujen lopuksi pienellä vaivalla aivan kuin uusi.
Voi olla, että monen mielestä valkoinen on tylsä ja kliininen. Minusta se on raikas ja puhdas ja valoisa.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kylpyhuoneen uusi elämä

Kun muissa perheissä rauhoituttiin joulurauhaan, meillä oli jouluräyhä.

Tavallaan sääli, että aloittivat silloin heti. Se oli nimittäin sen verran nopea homma, että poikakin oli jo Tapanina vähän pitkästynyt, kun tekeminen loppui.



Eikö ole järkyttävä värimaailma??
Edellinen asukas oli maalannut tuota oranssia ja punaista..... 

Seinät saatiin piikattua auki jo pyhinä ja lattiaa varten tarvittiin sitten järeämpää työkalua, jonka vuokrasi Rakennuskonevuokraamo.  Hilti lauloi....
Allekirjoittanut oli kovin tyytyväinen saadessaan viettää aikaa muussa kerroksessa kuin missä tapahtui. Ei silti, hyvin se resonoi koko taloon.

Viemärikin löytyi sieltä betonin seasta loppujen lopuksi.


Edelleen jaksamme ihmetellä tekikö edellinen raksareiska tuon tahallaan? Kyllähän kenen tahansa ammattilaisen tarvitsee tajuta, että tuollainen itsetasoittuva vaatii jonkinlaiset ohjaimet, jolla se ohjataan pois siitä kaadosta. Sehän nimenomaan kerääntyy syvimpään kohtaan (eli kaatoon) ja poistaa sen, miten vesi ohjautuu kohti viemäriä.



Mies piikkasi välipäivinä lattiaa. Kuvaaminen oli haastavaa, koska pölyn määrä ilmassa oli mieletön ja kameran tai kännykän kanssa ei paljon tehnyt mieli siellä seikkailla. Iltaisin miehellä seisoi hiukset päässä, kirjaimellisesti. Betonipöly ja hiki - mikä mahtava yhdistelmä erilaisten kampausten tekemiseen! Taatusti kestävää.


Kun aletaan purkaa, puretaan kunnolla. Loppujen lopuksi lattia piikattiin kokonaan pois. Alla on siis alkuperäisen (vuodelta 1938) lattiavalun alapuolinen hiekka. Se oli muuten kuivaa!! Erittäin iloinen juttu!


Alla tasoitettu maa,
sitten Finnfoam eristeeksi,
siinä rautaverkko, johon kiinnitetään lattialämpöputket.

Viemäri siirtyi jonkin verran mutta paljon sitä ei pystynyt siirtämään. Vielä voin siis miettiä minne suihkun paikka tulee. Haluanko sen ammeen? Kuinka epäkäytännöllinen sellainen on? Tai kuinka paljon sillä olisi käyttöä, onko se sellainen kertakokeilu ja sitten seisoo tyhjillään?

Ammeeseen liittyen kohtuullisen hauska tarina: julkaisin tuon hiekkapohjaisen kuvan somessa ja ehdin sanoa miehelle, että "siihenhän voisi kaivaa ammeelle paikan nyt kun on pelkkää hiekkaa kaivettavana" ja samantien Bonon kasvattajalta tulee kuvaan kommentti "siihenhän voisi nyt vaikka pienelle cockerille kaivaa ammeen"....  Great minds think alike!! 

Outo juttu sinänsä, mutta mies ei lämmennyt tälle ajatukselle. Kaivaa siis vielä 60cm syvemmälle..... =D 



Lattiavalu 11.1. Kaadot on suunnattu oikein, betoni saa rauhassa kuivua ja maailmassa rauha ja hyvä tahto.

Sitten muutama päivä työtä radion tahdissa vihellellen ja avot:


Helmaan tulee toki vielä viimeiset laatat huomenna. Samoin silikonisaumat.
Lopullinen saumaus maanantaina, jonka jälkeen voi vapaasti kutsua putki- ja sähkömiehet tekemään omat osuutensa.
Pääsen siis ensi viikolla pesemään pintoja ja sitten vihdoin saunaan!!! ♥

Purunpää

Jos jotain kaipaan vanhasta kolmivuorotyöstäni, niin arkivapaita. Pystyn järjestämään kampaajat tai ripsien värjäyksen työpäivän jälkeen tai...