Vuosikatsaus 2021

Minähän kirjoitan vuosittain joulukirjeen, jossa käyn läpi mennyttä vuotta. Kirjoitan sitä itse asiassa läpi vuoden, aloitan joskus jopa tammikuussa, kuten viime vuonna.

Ehdottomasti valtavin asia koko vuoden 2021 aikana oli pienen Hillan syntymä! Me kuulimme tästä juuri ennen edellistä joulua, koska tytär on parantumaton jääkellarin lohi-fani, ja hän koki tarpeelliseksi kertoa meille, ettei voisi sitä syödä ollenkaan. Selitys oli loistava ja kalan koko oli sopiva meille muille.(Mainittakoon, että 2021 jouluna jääkellarin lohta oli sitten sitäkin enemmän, koska se todella maistuu meille kaikille, mutta oli se yksi syöjä enemmän....)

Talvi oli hieno. Jopa etelässä oli kunnolla lunta ja pakkastakin aika ajoin jopa ihan purevaksi asti. 
Meitä tämä kosketti sillä lailla, että koska talo laitettiin myyntiin heti helmikuussa, oltiin hyvin runsaasti "tien päällä" eli koiralenkeillä kun esittelyjä oli. 

Muutto oli toinen hyvin iso juttu tälle vuodelle.

Meitä lykästi omilla näytöillä sikäli, että nykyinen talo löytyi heti ensimmäisellä kierroksella.
Samalla reissulla otin myös ylinopeussakon, koska olin niin tohkeissani talosta, etten keskittynyt liikenteeseen vaan ajoin edellä menevän vauhtia. No, ansaitusti sain sakon, ja myönsinkin poliisille, että harvoin tulee näin oikeaan paikkaan. Edellä menevää ei pysäytetty, koska hän havaitsi tutka-auton ja jarrutti, minä sen sijaan pälätin jotain enkä keskittynyt ja jatkoin siis sillä liian kovalla vauhdilla.

Kesä oli myös hieno. Minähän vaihdoin työpaikkaa lennossa heti kesän alussa, vähän niinkuin vahingossa. Joskin tarkoituksellisesti. Joitain asioita vaan hiersi vastakarvaan vanhan työpaikan suhteen ja uudessa samantapaisiin asioihin suhtauduttiin heti lähtökohtaisesti hyvin joustavasti ja kannustavasti. En päätynyt missään nimessä huonompaan paikkaan, päinvastoin. Minut otettiin tosi kivasti vastaan ja olen viihtynyt, Työmatkakin on nyt 10 km lyhyempi ja oikeaan suuntaan eli niin, että aurinko paistaa takaa. Vanhaan paikkaan ajaminen oli ajoittain hyvin raskasta juuri tästä syystä, että koko 35 km sai siristellä eikä voinut olla varma näkeekö, jos sorkkaeläin tulee eteen.

Vanha talo meni kaupaksi heti kesäkuun alussa ja hengähdimme velkavankeudesta. 
Uuden talon piha on vanhaa kunnon savista merenpohjaa, joten kaikki istutukset todennäköisesti pitää tekohengittää uudelleen tulevana kesänä. Epäilen niiden selviämistä.... 

Kesä oli hieno myös säiden suhteen. Kuumaa kyllä, mutta aurinkoista ja kaunista.

Pihasauna on ehkä parasta mitä ihmisellä voi olla. Vaikka tosi paljon jäi tekemättäkin, silti paljon saatiin tehtyä ja ensi kesänä voi jatkaa.

Kesän lomaretki kohdistui jälleen Lappiin. 
Pietarsaari ja Kalajoki matkalla pohjoiseen olivat tosi hienot, suosittelen!! Lemmenjoki oli kaunis, Inari vähän mitäänsanomaton ja Saariselkä on nyt nähty. En pidä noista valmiiksi tehdyistä metsäautoteistä, joita myös latupohjiksi mainostetaan. Minusta patikoinnin tarkoitus menee siinä vähän katukävelyksi. Lisäksi vierastan niitä ihmismassoja. 
Mutta loman aikana saimme kävellä rauhassa tunturissa ilman ihmisiä ja olla aivan omissa oloissammekin. Loma oli hieno! Pyhä-Nattanen oli aivan uskomaton. Sinne on ehkä mentävä uudestaan ihan vaan siksi, että se oli niin käsittämätön.

Syksyn uutinen oli Boogie. 
Kaksi koiraa menee siinä missä yksi, lähes helpomminkin, kun niillä on toisistaan seuraa. Kolme koiraa on silkkaa typeryyttä, mutta on nuo karvakaverit kuitenkin hirveän hauskoja. Joskin menetän hermoni niiden kanssa noin kolmasti päivässä.

Ja menettäisin kahden kanssa ihan yhtä lailla, joten siinä mielessä kolme ei tee tilanteeseen muutosta.

Onneksi on koirat. Niiden ansiosta oma henkinen jaksamiseni on hyvällä tolalla. Tarvitsen todella päivittäin annoksen raitista ilmaa ja kävelyn, ja ilman koiria en takuulla huonolla ilmalla lähtisi.

Syksyllä tuli tehtyä joitain retkiä ihan eväiden kanssa ja vielä enemmän ilman eväitä. Nykyään on niin nastaa tulla kotiin ja laittaa puuhellaan tulet ja tehdä kahvi siinä. Jopa enemmän hauskaa kuin juoda se ulkona. 
Niitä laavu-keikkoja tulee kuitenkin vielä.

Meillä on tosi kivat ulkoilumaastot. Kotoa kun lähtee, laiskimmillaan voi kävellä tien yli ja on metsässä. Toisaalta 900 m käveltyään on myös metsässä, jossa on sitten huisit polut ja reitit. Vähän toiseen suuntaan pitää kävellä 1,2 km ja on metsässä, jossa tullaan etsimään sieniä yms jatkossa. Sielläkin kivat polut ja reitit, ja meidän uimalampi. 

Kaiken kaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen muuttaa. Meillä on älyttömän kivat naapurit, joiden kanssa vietetään yhdessä uudenvuoden aattoa ja toisaalta tullaan varmasti tekemään yhtä sun toista jatkossa. Pihat kun on vierekkäin, on helppo pujahtaa naapuriin milloin minkäkin tekosyyn nojalla. Tuossa kadulla nähdään viikottain ja pälistään seudun asioita. Vähän sellainen "meillä lämmitetään tänään sauna, tuletteko" -meininki. Tykkään ja arvostan!!

Joulun olin melko odotetusti töissä. Kun aloittaa uutena, ikäänkuin velvollisuuksiin kuuluu tarjoutua olemaan töissä, että muut saa juhlia. Lisäksi Hilla oli vielä niin pieni, ettei tajua joulusta mitään, joten jatkossa on tärkeämpää viettää se kotona.

Me oltiin miehen kanssa joulusaunottu 23. päivä illalla. Aattona tehtiin rauhallinen lenkki ja juotiin yhdessä kahvit ennen kuin lähdin töihin iltavuoroon. Mies jatkoi mun työpaikalta sitten koirien kanssa suoraan anoppilaan yllättämään heidät iloisesti. Sai viettää siellä kivan päivän ja tuli illalla noukkimaan allekirjoittanutta töistä, joten ihan joulumieli kaikilla. 

Mies noukki pojan puolisoineen ja Ipanan joulupäivänä meille ja pääsin itse kirjaimellisesti valmiiseen pöytään. Oli kyllä ihanaa!! Lisäksi lapset innostui lämmittämään saunaa ja isot jäi jopa yöksi. (Harmi sinänsä, että menin pitkään päivään töihin 26. päivä, koska lyhyeksi jäi seurustelu....)

Varsinais-Suomessa näyttää tällä hetkellä hyvin kauniin talviselta. Toivon, että jatkuukin näin ainakin jonkin aikaa.
Yllätyksekseni olen jo pari kertaa kuullut lintujen tirskutusta metsässä. Yleensä ovat aloittaneet vasta helmikuulla, mutta sopiihan se tähän nykyiseen kiire-aikaan, että linnutkin ovat aikaisessa. Ihan titityytä ei ole vielä kuulunut, mutta se lyhyt tityy kyllä.

Mahtavaa tulevaa vuotta!! 

Onnea ja menestystä, tulkoon kohdallesi se, mistä sitten ikinä haaveiletkin!!

Koronasta (olisiko viimeinen osa?)

En olisi itsekään reilu vuosi sitten uskonut, että edelleen tänä vuonna ollaan tässä tilanteessa moisen taudin suhteen. Vähättelin ja kutsuin sitä vähän tavanomaista tiukemmaksi influenssaksi. Paljonpa tiesin.

Ihmiset käyttävät tosi hienosti maskeja. Jos viime vuonna oli kummajainen mennessään kauppaan kuonokoppa päässä, tänään sitä kiinnittää huomiota niihin, joilta se puuttuu. 
Henkilökohtaisesti en niistä millään tavoin tykkää, minusta ne ahdistaa pidemmän päälle ja ilmeisesti en ole vielä löytänyt oikeaa mallia, koska jotkut ovat niin isoja, että tunkevat silmille ja toisaalta toiset tahtovat mennä suuhun puhuessa..... (Epäilemättä vika on naamassa eikä maskissa...)

Pahaa pelkään, että ainakin töissä tullaan vielä pari vuotta kulkemaan jatkuvasti maski naamalla. Toivon vaan, ettei jää pysyväksi tavaksi. Jotkut tietyt kiinalaismerkit aiheuttavat hillitöntä ihottumaa kasvoihin, toiset haisevat rotanraadolle, kun muovipakkauksen avaa....  Mutta niin vaan on meilläkin kuistilla pari pakkausta maskeja ja siitä otetaan mukaan kauppaan lähtiessä yms.

Kävin rokotuksella, kun vuoro tuli. Ikävuoro, työnantaja ei edelleenkään pysty näitä henkilökunnalle tarjoamaan, koska jossain valtiotaholla on tehty päätös, ettei terveydenhuollon henkilökuntaa tarvitse mitenkään priorisoida rokotusten suhteen. Se on mukavaa tietää olevansa tarpeellinen valtiovallankin mielestä. 

Lähipiiristä ei onneksi ole sairastunut kuin jenkkisisko perheineen. Siellä siskon mies käytti 2 kk happipulloa joutuessaan kulkemaan portaat yläkertaan, koska ei pystynyt muuten liikkumaan.  Tämä siis niin sanotun toipumisen jälkeen....  Edelleen ovat jonkin verran rajoittuneita rasittavamman liikunnan suhteen ja sairastivat siis viime kesänä!

Olen tässä vuoden varrella paitsi hoitanut koronapotilaita (tosin vain sen aikaa, että heidät on siirretty varsinaiseen koronayksikköön), nähnyt muutamien "toipuneiden" keuhkokuvia, keuhkopolilla kun töitäni olen tehnyt. Melko karua katsottavaa. En olisi uskonut minkälaista jälkeä se tosiaan jättää perusterveenkin ihmisen elimistöön ja mitä tuhoa tekee keuhkoissa, kun taudin kunnolla sairastaa. Keuhkokudoksesta tulee juustomaista, sellaista pienireikäistä Oltermannia. Näin mielellään liikkuvana ihmisenä sitä arvostaa kummasti toimivia keuhkoja....

Sanotaan, että jos tupakoitsijalle näyttää kuvan tervakeuhkoista, se ilmeisesti harvemmin motivoi tupakoinnin lopettamiseen. Noiden koronakeuhkojen näkeminen taas minusta olisi ihan terveellistä niille, jotka vähättelevät tautia edelleen ja toteavat voivansa sen tuossa ohimennen sairastaa. Toki jokainen päättää itse, mutta tekisin vastuuttomasti, jos en toisaalta kertoisi tässä mielessä omakohtaista kokemusta. Lisäksi on epäreilua ottaa riski, että sairastuu ja samalla tartuttaa muita. Kaikki kun eivät ole perusterveitä.  Tuo tauti tappaa ihan oikeasti!

Rokotuskokemus: onnistuin eksymään uuden paikkakunnan terkkarissa. Pysäköin auton juuri sille parkkikselle, joka oli osoitettu rokotukseen tulijoille, näin siinä ihmisiä ja ajattelin tyytyväisenä, että seuraan heitä ja päädyn oikeaan paikkaan. Ja kun seuraavassa hetkessä katseeni nostin, olivat kadonneet. Pufff!

No, otin jalat alleni ja päätin, että kyllä moinen ovi jostain löytyy. Kiersin ja ihmettelin, kokeilin ovia.... 
Lopulta päädyin ilmeisesti normaalin lääkärivastaanoton tiloihin, josta ystävällinen hoitaja saattoi oikeaan paikkaan. Sen oven edessä, mistä mentiin sisälle, oli pysäköity pakettiauto ja se blokkasi näkyvyyden oveen, jossa toden totta oli iso kyltti: rokotukset. 😁
Odottelin vuoroani viitisen minuuttia, nimellä kutsuttiin, Kela-kortti tarkistettiin, hiha ylös, neula käteen, laastari ja kiitos. 
Vartin istuskelu odotustilassa ja kiitokset. Ainakin täällä oli järjestetty tosi asiallisesti, että yhdestä ovesta sisään (miinus allekirjoittanut...) ja toisesta ulos. Sellainen läpijuoksu-politiikka. Toimi erinomaisesti. Paikalla oli SPR:n vapaaehtoisia jutustelemassa ihmisten kanssa. Tarjosivat vettä ja mehua iäkkäimmille ihmisille ja kysyivät tasaisin väliajoin jokaiselta onko vointi ok. 

No, pisto nyt ei kummasti tuntunut. Mutta iltapäivästä olo oli outo, vetämätön. Lisäksi hillitön päänsärky iski päälle ja totta puhuen seuraavana aamuna olo oli jokseenkin kammottava. Töihin päädyin vain näkemään sahalaitoja silmissä ja lopulta oksentamaan. Passittivat migreenicocktailin jälkeen kotiin....
Jos tämä ensimmäisestä, kieltämättä nyt jännittää melkoisesti se toinen. Kuuleman mukaan nimenomaan Pfizerista on porukka ollut tosi kipeää jälkimmäisen jälkeen. Noh.... jos tämä paskiainen saadaan maailmasta torpattua tällä, on se sen arvoista.