Meillä on tosi kivat ulkoilumaastot. (Ilmasto tosin on ollut jokseenkn erikoinen.... ja kuvat otettu jälleen jo toukokuun alussa. NYT sentään on jo vähän vihreää eikä enää valkoisia lumilämpäreitä!)
Oma koti vähän toisesta näkövinkkelistä.
Pensasaita on tosi räjähtänyt, mutta kun siihen tulee lehdet,
ei torppaa paljon enää täältä päin näy.
Monesti puhun ääneenkin, että voisi olla hyvä ajatus muuttaa pois täältä maalta, ja sitten muistan taas päivittäiset lenkit ja sen, miten helppoa ja mukavaa tuohon vajaan puolen kilsan päähän on kävellä ja on suoraan metsässä.
Koirat voi pitää irti, itse saa hengittää, sielu saa levätä ja olo on kotiinpalattua rauhallinen ja rento. Sitä lisäarvoa saa kun suostuu ajamaan töihin vähän matkan päähän.
(Muistaen sen ajan elämässä, kun asuimme Helsingissä ja työmatkaan kaupungin sisällä meni helposti 45 min / matkaa ehkä 15 km, ja samassa ajassa isäni ajoi Porvoosta töihin Helsinkiin 50 km lyhyemmässä ajassa..... ehkä tää 25 kilsaa/suunta on kuitenkin melko helppo nakki.)
Yhden karkkipaikan läheisyydessä oli tikka tai palokärki puuhastellut jokseenkin kauan. Koko männyt runko oli nimittäin useiden metrien matkalta täynnä reikää.
Se oli hieno. Kuin jättimäinen huilu, jossa kasvaa oksia.
Huilupuu
Karkkipaikalla. LUNTA!!
Näytän aivan tolkuttoman lihavalta varjossa.
Suomen värit.
Ihana kevät.
Vähän maisemaa kirkonkylästäkin.
Puiden ollessa lehdettömät, kirkon saa hauskasti napattua kuvaan tuosta puistosta,
missä teemme monesti iltalenkin, ihan pikaisen reilun kilsan hyppelyn.
Tällainen käkkärämänty on niin oma sielunpuuni.
Minusta nämä on viehättäviä, ja haluaisin joskus vielä paikan, jossa
tällainen kasvaisi kotipihalla.
Taloa tuskin rakennamme ja mökkiä en ehkä haluaisi.
Sopii kysyä, MINNE meinasin sen männyn sitten pistää......?
