Näytetään tekstit, joissa on tunniste sammakko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sammakko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Syksyn tuloa

Syksy pääsi tänä vuonna yllättämään.
Se vain putkahti tähän. Hups!

Sateisehkon viikon päätteeksi viikonloppu oli nätti. Onneksi, koska meillä oli paljon vielä puuhaa. Lauantaina aamulenkin jälkeen kuitenkin ihan ensin kirpputorikierrokselle. Tunsin olevani aivan luopio kulkemalla ilman maskia. Toisella kirpparilla 99% ihmisistä oli maskilla, vain me ilman. Luikin häntä koipien välissä aika äkkiä ulos.....

Kiitos ihmiset, kun pidätte maskia!! Pitäkää kuitenkin ensisijaisesti huoli käsihygieniasta ja etäisyyksistä. Niillä tämä ratkaistaan jos jollain. Erityisesti joillain oli ties mistä lakanasta revitty kangassuikale naamalla, ja mietin, että luo valheellisen turvallisuudentunteen vaan suotta....

Tein kuitenkin muutaman kivan löydön. Ison ihanan piparipurkin tiiviillä kannella, lisäksi kirkkaan Aalto-maljakon (halvalla!!). Saimme valkoisen joskus häälahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Tuo kirkas on hieno lisä ja siihen sopii risut, oksat ja tulppaanit valtavan hyvin. Ja jompikumpi tytöistä voi sen saada halutessaan, jos satun kyllästymään. 


Olemme keränneet vanhoja Asterixeja sekä Lucky Lukeja jo vuosia. 
Mies kerää myös Tex Willereitä ja muita "poikien juttuja"
joista minä en ymmärrä mitään.....


Melli sai Ihaan. 
Toistaiseksi Ihaa on isompi kuin se itse, mutta tämä oli rakkautta heti.

Toinen omenapuu noista kahdesta 60-luvulla istutetusta oli huonossa hapessa. Lisäksi sen omenat oli yli 90% täynnä muumiotautia ja ikävän makuisia muutenkin. Mies katkoi siitä oksat ja kaatoi viimeiseksi rungon. Hyvä on, että tehtiin tämä päätös, nimittäin runko oli keskeltä jo ihan muhjua. Olisi todennäköisesti kaatunut talvella tai seuraavan pahemman myrskyn aikana. Nyt pystyttiin vaikuttamaan mihin kaatuu eikä vahinkoja sattunut. 
Mutta kylläpä piha on autio!!!

Samaan kohtaan ei voi laittaa uutta omenapuuta, joten pitää pohtia mitä siihen voisi sijoittaa.
Haikailen vielä paria kasvatuslavaa, joihin tulee kuitenkin suojakangas alle. Ehkäpä jo tulevana keväänä.... vaikka jää ne valkosipulit taas istuttamatta, jos ei heti toimita.



Repesin nauruun lukiessani yhtä Asterixia. 
Meidän molemmat spanielit on selkeästi Idefixin sukua. 

Muita pihan puuhia. Yllätys oli melkoinen kun kertaalleen tyhjennetystä altaasta katsoi takaisin konna. Sateet ovat tuoneet vettä ja tämä rupikonna ilmeisesti haluaa talvehtia altaassa, joten olkoon. 
Hätkähdytti kyllä, kun se eräänä iltana loiskutti ja menin valon kanssa katsomaan mikä siellä ui. Kellutteli siinä ja tuijotti takaisin.

Nostin sen kertaalleen haavilla varovasti ylemmälle tasolle, mistä olisi päässyt ryömimään maalle, mutta oli mennä loikannut takaisin. Joten uikoon ja horrostakoon sitten täällä.



Kasvatin yhden kultasateen taimen siemenestä. 
Siemen siis omasta puusta.

Katsotaan jaksaako se talvehtia.
Päätin, että sisätiloissa se ei ainakaan selviä.


Myös terassihortensian siirsin ulos yhteen tyhjentyneeseen kasvatuslaatikkoon.
Jos talvehtii, pääsee ensi kesänä takaisin ruukkuun.
Jos ei, siitä tulee hyvää multaa kompostiin. 

Kultasade on muuten tuo pieni vihreä lehti sen edessä.

Tänään sunnuntaina keksin sitten aamulenkin ja kahvin jälkeen, etten ole laittanut mitään sipuleita maahan ainakaan tänä syksynä. (Taisin väittää miehelle, että useampaan vuoteen, mutta muistan kyllä nyt jälkeenpäin muutamat sipulit viime vuodelta....)

Ajelin sitten pikaisesti puutarhalle ja ostin ensin Callunoita. 
Koska niitä sai 5 kpl 15 eurolla, ostin tietenkin viisi. Kappalehinta oli 4,20 eur. 
(Tähän ehkä vähän silmien pyörittelyä, koska olisin tarvinnut kaksi ja tiettävästi 8,40 eur on vähemmän kuin 15 eur mutta näin sitä itselleen perustelee säästön.....)

Sitten muutamia sipuleita, niitä ei ollut kovin kaksisesti jäljellä, koska ihmiset hamstraa niitä jo elokuussa ja meikäläinen on ihan jälkijunassa aikataulun kanssa.
Totta puhuen meillä on nyt ehkä parhaat kelit istuttaa eli sikäli kerrankin oikeassa. Sain kuitenkin muutaman pussin.

Ja koska kompostiherätettä ei ollut, ostin jonkinlaista herätekuiviketta. Meillä siis kompostoidaan ruokajäte ihan tavallisessa muovikompostorissa, ei mikään lämpökompostori, vaan se jäätyy jos talvi on kylmä. Olen pyrkinyt sinne laittamaan vähän kerrosten väliin kuivikkeeksi jotain puutarhahaketta ja herätettä niin lähtee käyntiin hyvin varhain keväällä. No, joku firma on keksinyt yhdistää nämä joten sitä testiin.





Tuossa omenapuun juurella näkyy (huonosti) vähän kaivettua maata.
Siihen on kuopattu krookusta, scillaa ja helmihyasinttia.

Toivomme kukkasatoa keväälle!

Lisäksi nappasin vielä viisi säkkiä puutarhamultaa, sellaista aika turvepitoista, koska vaihdoin parille sisäkasville mullat. Ne kun ovat viettäneet kesän terassilla ja kokemuksesta tiedän, että multaan on voinut pesiytyä mielenkiintoisia öttiäisiä......
Tässä muutama vuosi sitten yhdestä marraskuun kaktuksesta nimittäin kömpi useampi turilas tms koppakuoriainen saaden aikaan kohtuullista kirkunaa ja hysteriaa.... yyyyhhh!

Samalla siirsin muutamia, viileästä nauttivia huonekasveja työhuoneeseen, koska se on meidän huoneista ainoa, jossa ei ole mitään lämmitystä. (Voit katsoa 2013 tekstin siitä, miten patterin putki jäätyi meidän ollessa reissussa ja sitten tulikin remonttia.....)
Totuushan on, että ihan kaikki kasvit (orkideat ehkä poikkeuksena) nauttisivat päästessään viileään ja valoisaan.
Nyt kun nukumme jälleen vintissä, tämä huone vapautui työhuoneeksi ja siellä on tuo ihana iso pöytä, jonka vieressä nytkin naputtelen... Siihen mahtuu vähän joku kasvikin. Tuleepahan niitä hoivattua kun silmäilee tässä satunnaisesti istuessaan. 


Instaan laitoinkin jo, ja ISO KIITOS MARKETTA, vinkistä, että tuo kannattaa peittää. Ei tullut mieleenkään. 

Kuvasarja siis siitä, miten useamman vuoden jo kasvanut hevoskastanja teki tänä vuonna ensimmäisen... noh, kastanjan. Se oli pudonneena ja noukin sen ylös, koska koirat häsläsivät jotain ja ajattelin niiden voivan satuttaa tassunsa piikkeihin.

Huomasin sitten kuoren jo haljenneen ja kun noukin sen ylös, kuori lähtikin kaikkineen pois. 
Koska kokeilu ei maksa mitään, tökkäsin siemenen multaan purkkiin ja tovin pohtimisen jälkeen kuoppasin purkin yhteen kasvulavaan, koska se voisi olla parempi, tiedä häntä. 

Ja Marketan vinkillä siis tuo verkko siihen päälle, ettei hiiret popsi!!!

Tykkään hevoskastanjasta ihan valtavasti ja olisi aivan mieletöntä, jos tästä saisi toisen puun pihaan! ♥

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Loman loppua kohti, seuraavaa odotellessa

Täällä jatkuu elo nyt syyskuun lopulle melko arkisena. Pienen poikkeuksen tekee elokuun puolivälissä saapuva toinen Jenkkisiskoni (joka ei sivumennen todennäköisesti ehdi Ipanaa tavata ennen kuin oman reissunsa jälkeen.)  Katsotaan mitä seikkailuja ehdin heidän kanssaan sitten tehdä. Mukana on alta 2-vuotias, joka asettaa omat rajoituksensa.

Hankimme tuollaisen majakan heinäkuun alussa. Alunperin se oli tarkoitus päätyä anoppilaan, mutta olosuhteista johtuen emme sinne menneetkään, ja se kyllä istuu meidänkin pihaan varsin kivasti. Ei sillä, että sammakot ja vesiliskot tarvitsisivat valoa kotiin löytääkseen.....
Luulen silti, että laitamme siihen valon talveksi. Se voi sitten valaista tietä kotiin.



Parasta kesässä on ollut mahdollisuus lähteä koirien kanssa aamulla varhain lenkille, tulla kotiin aamupalan ääreen, ottaa kahvikupillinen terassille, mahdollisesti kirja....
Näköjään omat tyytyväisyyden aiheeni ovat kohtuullisen vaatimattomia.

Ihanaa, että Pappakoira-Edu on vielä niin hyvässä hapessa, että kävelee aamulla seiskan jälkeen helposti 5-7 kilsan lenkin.


Tiedän, että monia ihmisiä nämä helteet ovat alkaneet ottaa pataan raskaamman kautta.
Minä taas kylven edelleen ilossa ja auringossa.
Olen 10 vuotta maksanut perheeni jonnekin aurinkoon joka vuosi, joten nyt saan sitä ilmaiseksi ja omalla pihalla. Tuskin voisi olla parempaa!!



Bono on mäyräillyt. Ensin se kaivoi hillittömän kuopan terassin alle varjoon, ja nyt lötköttelee siellä aina kun ihmettelemme minne koira on joutunut. Mahtaa olla viileää ja mukavaa!
Ainoa huono puoli on, että maa on savista ja sen korvat on jatkuvasti pienessä savisotkussa.

(Onneksi ei kaivanut metriä enemmän tästä katsottuna oikeaan: siinä on salaoja ja tuo syvyys olisi voinut viedä sen finnfoamiin asti.)

****
Tämä on ollut jonkunmoinen liikuntaloma. Paitsi, että mittaan nuo kävellyt kilsat muutenkin läpi vuoden, olen tämän loman aikana liikkunut vähän extraakin eli fillaroinut. Mukavaa puuhaa ja viima viilentää edes hiukan.


Ainakin yhdelle reissulle sain miehenkin puhuttua mukaan, kuten kuva todistaa.  =)
15 kilsan kohdalla pidettiin juomatauko, koko lenkki oli 30 km.

Muuten loma on ollut edelleen vähän sarjaa "eka kerta".
Tehtiin visiitti Somerniemen kesätorille. Ilmeisesti tapahtuma, jonne tullaan kauempaakin. Ja kyllä siellä sitten autoja olikin rivissä jo satoja....

Hyvä ystäväni ompelee lasten vaatteita ja oli siellä myymässä. Moikattiin Sanna ja pällisteltiin ihmisten menoa.
Mielettömiä juttuja osalla myynnissä. Voi kun olisi miljonääri, jolla olisi loputtomasti tilaa....


Kirpparimyyjien puoli

Täytyy sanoa, että jengi kyllä hinnoittelee osan kamoistaan kummallisesti.
Jos saan Prismasta täysin uuden Mariskoolin johonkin hintaan, 
tuskin maksan siitä kymppiä kalliimpaa hintaa siksi, että se on jonkun vanha. *roll*



Juotiin kahvit ja ihmeteltiin.
Ostin pari tuoretta kukkakaalia (olisi pitänyt ostaa useampi!!)
sekä kreikkalaista leipää.


Torilla soitti hauska ukulele-orkesteri.
Vanhoja hyviä 70-80-luvun kotimaisia viisuja,
ukulelen/ukuleleiden säestyksellä.

Koska olimme niillä kulmilla, halusin vielä piipahtaa tutustumassa Hiidenlinnaan. Siellä on jonkinlainen seikkailupuisto, ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoinen paikka vierailla kun tuo toinen sisko saapuu Suomeen.

No, jäi kyllä vierailu sitten tähän kuvaan. Alueelle olisi pitänyt maksaa 12 eur/nekku sisäänpääsyä ja sillä rahalla olisi sitten päässyt esim. kahvilaan.
Laitoin palautteen netissä, että menettivät heti pari asiakasta enkä kyllä aja sinne parin viikon päästä useammankaan kanssa.
Jos menisin sinne esim. kouluikäisten lasten kanssa katsomaan, miten muksut kiipeilevät seikkailupuistossa, enpä haluaisi siitäkään mitään sisäänpääsyä maksaa, koska esim. siihen Turun Flow Parkkiin pääsi täysin ilmaiseksi pällistelemään ja vaikka viettämään koko päivän.

Tuskin tuolla NIIN IHMEELLISET kahvilapalvelut on, että kannattaa maksaa sisään päästäkseen ostamaan sitä pullaa.... 


No, valintoja toki.
Kenties tuolla keskellä korpea ainoa tapa elää on pyytää rahaa kaikesta. Vaikka sitten sen kustannuksella, että joku viitsii kääntyä portilta pois.



Hassu viitasammakon poikanen kellutteli kuono pinnalla. Kun se näytti räpistelevän siihen tahtiin, että haluaisi kuivalle maalle, otin pikkukiven ja nostin sen kanssa toisen vähän haukkaamaan happea. Kauan se ei siinä kiikkunut, vaan loikki menemään ja päätyi takaisin altaaseen.
Hauskoja.

Meidän piha-altaassa tuntuisi olevan kaksi vesiliskoa. Toinen on ihan valkoinen, toinen enemmän vihertävä/tumma. Jäin miettimään onko se ehkä jokin ikä-juttu? Mahtaako ne kasvaessaan vaihtaa väriä?

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...