Kiire tukahduttaa luovuuden

Jotenkin tämän vuoden toukokuu on ollut niin täynnä toimintaa ja hoppua, että koen olevani jopa stressaantunut.

Kuusen kukinta on itselleni uusi juttu.

Töissä on ollut kiirettä, työvuorot on suunniteltu niin, että vapaa-aika on ollut tylsästi yksi päivä kerrallaan ja lisäksi olemme miehen kanssa näköjään koko ajan täysin päinvastaisissa vuoroissa, mikä toki tarkoittaa, ettei riitelylle ole hirveästi mahdollisuuksia, mutta eipä mitään asioita myöskään pysty puhumaan eteenpäin..... 

Kotityöt hoituvat sentään kuten aina: se tekee, kumpi ehtii ja muistaa. Mutta kaikenlaiset pihan hoitoon liittyvät suunnitelmat, terassinpesut, kesälomajutut, tulevat juhlat yms. on jääneet puhumatta. Mitään whatsapp-keskustelua en lähde pitämään tällaisten asioiden tiimoilta, ja kun itse nousen viideltä (mies nukkuu) ja mies tulee kotiin kymmenen jälkeen (itse nukun), ei siinä hirveästi ole aikaa, jolloin puhua. Kumpikaan kun ei töissä voi roikkua puhelimessa tällaisen takia.

Pah!! 

Ikionnellinen sen sijaan olen Ipanan ajokortista. Kun heppakeikat hoituvat itsenäisesti, siihen on jäänyt itselleni se mahdollisuus ottaa edes sen yhden kerran rauhallisemmin kun ei tarvitse singota välittömästi kotiin tultuaan lenkille, että ehtii tallille....

Mieshän vaihtoi autoa sillä välin kun kävin Tallinnassa ja nyt taloudessa on kaksi turvallista vaikkakin pientä autoa. Itse arvostan noita turvalaitteita enemmän kuin isoa koria ilman niitä. Plussana myös se, että vanhaan rouskuun olisi tarvittu noin 800 euron remontti ennen katsastusta ja auton (käyttö)arvokin oli kuitenkin ehkä vain tonnin luokkaa.....

Minulla oli hirveä kriisi siitä, että tuo auto on punainen. (Tämä on ihan sisäpiirivitsi meidän perheessä. Poika aikanaan halusi auton "minkä tahansa muun, mutta ei punaista", kunnes osti punaisen. Samana kesänä itselläni oli ajossa pieni punainen Yaris...)

Mutta jos auton nimi on ULF eli Uffe noin kotoisasti, ehkä se saa värin anteeksi.   =) 

Mutta Ipana ajaa siis sujuvasti kumpaa hyvänsä riippuen kumman tankki on paremmin täytetty. Aivan ihanaa!!

Lenkin varrella oli upea kevätesikkokasvusto ihan tien vieressä

orapihlajan alla. Auringon kirkkaus vaan vei kuvasta tietyn hienouden.

Lisäksi olen ollut älyttömän väsynyt ihan puhtaasti valvottujen öiden vuoksi. Mikä lie hormoni vinossa, mutta olen herännyt viikon klo 3:22 ja valvonut siitä lähtien. Sitten kun työpäivän jälkeen olen ajanut kotiin ja tajunnut olevani ihan riskissä nukahtaa rattiin ja ehkä ottanut torkut sohvalla, edes lähtö koiralenkille ei ole huvittanut. Omalta kohdaltani tämä viimeisin oli se, mikä sai hälytyskellon kilisemään.

Stressi vai mikä lie valvottaa?

Onneksi oli pari aamua, kun sain nukkua peräti kuuteen.... (Niin, kun kello herättää 5:15, tuo on kuitenkin tunnin enemmän...)

Koirat ovat nimittäin täysin kesäajassa ja niiden mielestä päivä alkaa viimeistään siinä puoli seiskalta, kun on riittävän valoisaa ja nukuttu tarpeeksi.

Tällä viikolla näky aamulla viideltä keittiön pöydällä.

Bonolle valmistumassa treenijälki......

Juu, oikeaa verta ja ihan oikea sorkka.

Paljon on sovittu menoja ja puuhia viikonlopuiksi ja ehkä sekin osaltaan lisää stressiä kun tavallaan sen vapaa-ajan sitten suorittaa.

Täytyy ottaa loppukesälle sellainen asenne, että teen mikä huvittaa.

Blogitekstiä ei ole syntynyt yksinkertaisesti, koska en ole edes avannut konetta varmaan pariin viikkoon. (Niin no, tuo edellinen teksti on viikon takaa....)
Toisaalta en halua ottaa siitä itselleni uutta aihetta panikoida, että pakko tuottaa sisältöä. Minä kun en ole mikään sisällöntuottaja ammatiltani. Nih!

Bonon pennut tiettävästi kasvavat kovasti ja ovat kirineet painoaan, se pienin rääpälekin hienosti. Vilkkaita ja elinvoimaisia. Kuvittelisin, että tulevana viikonloppuna alkaa tulla viestiä silmien avautumisesta.
Toivon mukaan pääsen kesäkuun alussa niitä vähän paijaamaan ja toimittamaan pieniä terveisiä isäkoiran perheeltä tuleville omistajille.

Arkihaaste 33/52

Aloitan tämän kirjoittamisen jo maanantaina. Pysyypähän ruodussa viikon tapahtumat.

Tänään aloitimme aamun tavanomaista paremmalla aamupalalla. Nimittäin isäni avokin poika, nimitän häntä puoliveljeksi, on Suomessa ja lähdimme porukalla patikoimaan Teijon luonnonpuistoon. Siellä perinteinen Vicksbäckinlahden laavu ja aamupala levälleen.

Sämpylät, levite, leikkeleet, kurkku, avocadot, munat, brie-juusto, kahvi ja suklaakeksit.

****

Tiistaina oli normi aamuvuoropäivä.

Tuntemattomasta syystä nukuin hyvin!! Erittäin poikkeuksellista! 

Heräsin siis viideltä (väsyneenä) ja suihkunraikkaana menin töihin, kiva päivä, ja sitten kaikesta huolimatta hurja väsymys iski kotimatkalla. Paikkasin sitä lenkittämällä koirat ja litkimällä litran teetä, illalla vielä kauppareissu ja ajoissa nukkumaan.

Keskiviikon vastaisena yönä nukuinkin sitten jälleen huonosti. Meillä on töissä niin epäergonomiset työpisteet, että koska en venyttele joka ilta (saati käy hierojalla päivittäin....), kroppa on jumissa ja sitten yöllä paikat jomottaa.

Vihaan sitä kääntyilyä ja kellon katsomista keskellä yötä!!

Heräsin kuitenkin hyväntuulisena ja taas pakattiin maanantain jengi kasaan, evääksi tällä kertaa vaan kahvia ja keksejä, ja ajettiin Särkisalon Ulkoluodolle, jossa on paitsi kiva maisemakallio, myös luolia. Niistä oli juttua eri lähteissä googlatessakin.... tässäkin.

****

Torstai oli jännä päivä. 

Sen sisältöön myöhemmin toivottavasti enemmänkin......

****

Sitten alkoi varsinaiset kituajat: minähän olen tehnyt tämän vuoden alusta vain yhden yövuoron kerrallaan (vaikkakin tuossa jossain kohtaa sitten joka viikko...) koska en vaan osaa nukkua päivällä. Nukun kyllä hyvin, mutta surkean lyhyen aikaa (5 tuntia) ja seuraavana yönä saan sitten unen helposti ja hyvin, ja toivun noista raskaista vuoroista. Ja jaksan hyvin mennä aamuvuoroon jo yhden lepopäivän jälkeen.

No, meillä on töissä ollut sitä tilannetta....

En saisi syyttää, mutta väitänpä kuitenkin, että eräs pikkupomo (koska mä voin -asenteella) laittoi minulle sitten tähän listaan kaksi peräkkäistä yövuoroa.

Ensimmäinen meni vanhalla painolla. Väsytti mutta pärjättiin. Siinä on aina alla se 26 tuntia hereillä. Nukuin 7:45-13:30 (mikä on minulle jo tosi pitkään....) mutta seuraava yö sitten.... 

Voi itku ja hammasten kiristys!! Minähän olisin halunnut nukkumaan siinä kohtaa kun työvuoro alkoi!

Kroppa löi homman ihan läskiksi. Töissä myös melkoinen hässäkkä, koko yö mentiin. (No, eipä ehtinyt ajatella, että väsyttää kun joutui painamaan.....)

Summa summarum: selvisin aamulla kotiin. 

Vedin muutaman tunnin tirsat ja lähdettiin melko isolla sakilla (me + isä avokkeineen ja velipuoli) vähän tuulettumaan:

Kohde, lossilla menossa

Farmor's Cafe tarjosi erinomaisen saaristobuffet'n ja jälkkäriksi halusin

(tajuamatta miten ähky-täynnä olisin lounaan jälkeen)

kahvin ja palan Brita-kakkua.

Harmi. Olisi pitänyt syödä se kakku erikseen.

Mutta voi että oli namia!!

Ajeltiin pieni lenkki saaristossa, eli Dalsbrukin kautta kotiin.

Oikeastaan hyvä idea. Seurassa pysyi hereillä ja virkeänä.

Ajoissa nukkumaan ja sunnuntai olkoon se viikon paras päivä!!

Tämä on siis ollut puuhakas viikko sen suhteen, että koska olemme tuulettaneet velipoikaa, olemme samalla käyneet kaikenlaisissa paikoissa ja tehneet paljon.

Tuo Ulkoluodon keikka oli siitä hauska, että koska teki ennen töihinmenoa jotain erilaista, oli vähän sellainen olo kuin olisi pitänyt vapaapäivän siinä välissä. Tosi rentoa siis.