Muutoksen tuulet puhaltaa (taas)

Heinäkuun puolivälin jälkeen toteutan yhden - noh, haave on vähän liikaa, mutta arkisen unelman. Minusta tulee sunnuntaipyöräilijästä arkipyöräilijä.

Vaihdan (taas) työpaikkaa, tällä kertaa tuohon oman kaupungin pisteeseen, jonne on matkaa älyttömän kivat 3,5 km jotka suhautan fillarilla vartissa. Ja talviaikaan tarpeen mukaan kävelen reilussa puolessa tunnissa.

Voisimme aidosti vihdoin miettiä tarvitaanko kahden hengen taloudessa kahta autoa, kun molempien työ on omassa kaupungissa. Toistaiseksi mitään päätöstä sen suhteen ei tehdä, mutta voi se tulla ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.
Perhekuvio on sillä lailla muuttumassa loppuvuodesta, että poika lähtee tyttöystävineen määräämättömäksi ajaksi Vietnamiin. Muuttavat siis sinne asumaan, ja aika näyttää mihin lopulta jäävät, vai ovatko matkalaukkuasukkaita hamaan tulevaisuuteen...  Ipana palasi asepalveluksestaan siviiliin ja havittelee lähtöä joukkoihin Libanoniin. Näin ollen auton lainaajia ei ole lukuisia, kuten tähän asti.
Paljon pohdittavaa.

Olin viikon kesälomalla omasta työstä ja keikkailin tuolla kilpailijalla. Hurjan kiva viikko, melko fiksu taloudellisesti (😊) ja täytyy sanoa, että siinäpä kertakaikkiaan mahtava työyhteisö.
Päätös vaihtaa ei syntynyt kovin kevyesti, tarkoittaahan tämä sitä, että poltan taas lomat ja aloitan taas tavallaan alusta.... tosin työkaverit ovat jo ainakin kasvoilta tuttuja.

Mutta näillä bensan hinnoilla tuo 50 km päivässä alkoi painaa ja lisäksi tekivät sellaisen tarjouksen, josta hyödyn ammatillisesti niin paljon, että en voinut sitä jättää ottamatta. Nyt ei jää mitään hampaankoloon.

Mieli on rauhallinen. 
Jotain palkatonta vapaata pidän, se on selvä. Onneksi haluan muutenkin mielelläni pitää vapaita normi loma-aikojen ulkopuolella, niin en haasta ketään sillä saralla.

Ja ensi kesään mennessä olen ehtinyt haalia itselleni useamman lomapäivän ihan palkallisena, joten ehkäpä tässä kuviossa ei ole yhtään häviäjää.

Uusi aateloitu valio perheessä (koirajuttuja)

Kuten tuli tuossa taannoin kirjoiteltua, meidän kesän ykkösjuttu on tuo jälkiharrastus koirien kanssa. 
Merlin Murmeli, mun Mellis Blondi Patikkakoira, meni ja vetäisi viiden suoran eli valioitui lyhimmän mahdollisen kaavan kautta suoralla putkella eilen Suomen Jälkivalioksi (FI JVA).

Ikää tällä kakaralla on vielä karvan alta kaksi vuotta, synttärit osuu loppuviikkoon.

Kerran nättinä näyttelyssä.

FI JVA Crab Apple's Neville Longbottom

Se on ollut sellainen elämäni koira. 
Vähän vahinkopentu, tuli salavihkaa, yllättäen, koska juuri sinä kesänä olimme tilanneet toisen pennun, mutta koronan vuoksi jäi astutusreissu tekemättä ja loppu on historiaa....

Hyvin riistaviettinen, erittäin työmotivoitunut koira, järjettömän tarkkanenäinen, mahdollisesti meidän tuleva SRVA-koira....

Leikilläni nimitin sen Sir Merliniksi. Hanhenmaksapalleroita ei kuitenkaan ole tarjolla ensimmäistäkään, ihan koiranruualla mennään. Juustohampparin tosin lupasin sille, joten grillikeikkaa pukkaa.

Ilon pilkahduksia

Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.) 

Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän.

Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois,

koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin.

Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin. 

Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä.
Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä.....

Tänä kesänä harrastin tätä kasvien pelastamista vielä yhden oliivipuun verran. Sekin Tokmannin pihalla, jossa yksinään nökötti surullisen ja puolikuolleen näköisenä.

Minä sitten nappasin sen -60% mukaan ja istutin. Nyt olen huolella hoivannut ja tutkinut nettiä sen suhteen, mitä se kaipaa (muuta kuin kasvihuonetta ja runsaasti vettä). 

Talveksi se pääsee meille yläkertaan, jossa toivon mukaan menestyy sitten talven yli.

Eniten harmitti vadelmat.

Ostin viime vuonna kolme, jotka istutettiin mielestämme hyvin.

No, sieltä ei lähtenyt mitään kuulumaan ja julistin ne tosi pahoillani kuolleiksi

ja kävin ostamassa uudet taimet, joille suunniteltiin paikka muualle.

Yllättäen sieltä kuitenkin pilkistikin kaikkien kolmen lehtiä,

joten nyt vadelmaa on sitten runsaasti. 😋

Hevoskastanja lienee sitkeä.

Se näytti kyllä toipuvalta jo keväällä, mutta

savinen piha sai epäröimään siitäkään hehkuttamista.

Sen juurelle istutetut sipulikukat sen sijaan eivät ole pärjänneet.

Noin 35 sipulista ehkä 5 on noussut ylös ja yksikään ei kuki.

Toinen kultasateen taimista on sittenkin puskemassa varovaista lehteä!

Toivon hartaasti tämän kasvavan isoksi pensaaksi, koska

sen sijainti olisi hyvä varjostamaan vähän kasvihuonetta.

Myös nämä pohjoisesta tuodut aihki-männyn taimet

alkoivat työntää vihreää, mikä ilahduttaa kovin!

Kyllä tällainen pihan hoitaminen on yhden sortin stressi sekin. Niin kivaa kuin onkin, sitten tulee näitä tilanteita, kun ajattelet kovan työn ja satasten menneen hukkaan jonkun onnettoman, Suomessa ei-niin-yllättävän, vuodenajan takia.

Jälkiviisaus, tuo viisauksista paras, jälleen kerran kertoi, että olisi saattanut olla fiksua selvitellä vaikka naapureilta, mikä selviää mitenkin tässä maassa. Tai ylipäänsä pohtia miten savimaa käyttäytyy pakkasella....

Kasvihuone ovelta käsin.

Etuvasemmalla kasvusäkissä pari kasvihuonekurkkua.

Niille pitää virittää narut tällä viikolla.

Kurkkujen takana myskikurpitsaa ja takana kesäkurpitsaa.

Takaoikealla perunat, sinisessä korkeassa pelastettu oliivi ja

koristekottikärryissä chilit.

Kasvihuone aiheuttaa päivittäin hyvää mieltä ja rauhoitun tyystin kantaessani sinne kannukaupalla vettä ja rauhassa kastellessani kasveja. 

Laitoimme pohjalle paksun pahvin, jonka päälle nuo puulaatat (jotka saimme viime vuonna isältä), joten siellä on miellyttävä kulkea eikä rikkaruohot pääse ihan niin leviämään. (Ehkä!)

Toisella sivustalla laatikkopenkki, jossa tällä hetkellä pioni ja siemenestä

istutettuja hajuherneitä (niukasti itäneet). Laatikon päässä siemenestä kasvatettua malvaa

sekä arovuokkoa, joiden pitäisi kuuleman mukaan olla kovia leviämään.....

Malvan eteen laitoin erittäin huonosti menestyneet, siemenestä kasvatetut bellikset,

joiden toivoisin elävän....

Takana matalampi laatikko, jossa tällä hetkellä lipstikka ja

siemenestä heitetyt samettiruusut.

Toisella puolen takaosassa matala lava, 

jossa yksi kesäkurpitsa ja perunaa avomaalla.

Eteen valmistui eilen kukkalaatikko, jossa nyt 

yksi hunajamarja (uusi, edellisen kuoltua pikku puutarhureiden hampaissa....)

ja suunnittelen siihen vielä toista hunajamarjaa. Hyötyvät ristipölytyksestä!

Viinimarjat ilahduttavat aivan valtavasti.

Vasemmalla mustaherukka ja edessä valkoinen.

Molemmat puskevat uutta versoa aivan hassuina. ♥

Aivan omavaraistelevaa meistä ei sentään saa, mutta minusta on hurjan kivaa voida hakea jotain itse kasvatettua ruokapöytään, kun sattuu olemaan yhteinen vapaa ja pohditaan mitä tänään syötäisiin.

Kasvihuoneen vieressä, mun autotallin kulmalla, on sellainen törkeän ruma, mutta järjettömän käytännöllinen kuution kokoinen vesitankki, johon sadevesi valuu ulkorakennuksen katolta. Ei ole pitkä matka kantaa vettä (paitsi toiselle puolen pihaa....) ja se lämpeneekin siinä kivasti auringossa.

Meillähän on myös toimiva kaivo, jonka vettä voi käyttää kasteluun, muttei esim. saunassa, koska se on harmaata ja siinä on hitusia savea. Pitäisi ehkä jonain vuonna huvikseen tutkituttaa onko se muuten ihan puhdasta. Tuoksu on ainakin raikas, vain väri on epämiellyttävä.

Kaiken tämän kasvimaa-rakentamisen lisäksi olemme saaneet aikaiseksi uudet portaat etuovelle.

Eikä mitään sen suuntaistakaan, mitä haaveilin syksyllä.... huoh! Klikkiotsikko tuohon toiseen blogiin, jossa rakastuin noihin uusiin portaisiin.....

Täytyy sanoa, että joskus on tylsää löytää itsestään se järkevä aikuinen, joka ajattelee asiaa käytännöllisyyden kannalta pelkän ulkonäön tai hauskuuden sijaan. 

Kunhan saamme vielä kaiteet ja muutaman muun jutun valmiiksi (toisin sanoen tilattua puutavaran, että voisi rakentaa), kerron lisää. Tässä vaiheessa meillä on vasta laituri, ja portaat yhteen suuntaan. Tavoite on parveke, josta kahteen suuntaan eri portaat......

Työnteosta ja muista kiireistä johtuen pidempiä taukoja kirjoitteluun näyttää tulevan. 

Mutta kuten jossain vanhassa leffassa: I'll be back!

Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Kevään harrastuskausi aloitettu

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella.

MEJÄstä olen kirjoittanut tarkemmin jo 2016.
Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta.

Koko, ikä ja järki järjestyksessä....

2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä.

Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden ja harrastusten kävi..... 
Taiteilijajuhla on siirtynyt parilla vuodella eteenpäin, mutta vihdoin on sen aika. ♥

Viime viikonloppuna starttasimme tämän kauden. Pääsin itse sihteeriköimään kokeeseen ja näin ollen, hyvin pientä (vaikkakin tärkeää) talkootyötä tehden, sain varman koepaikan. Sain myös etuoikeuden hehkuttaa henkisesti hiljaa jo etukäteen yhtä kokeessa valioituvaa sekä omalta jäljeltäni tullutta kokeen parasta tulosta. Ja sitten tietenkin: meidän Merlin starttasi voittaja-luokassa ensimmäistä kertaa ja otti ykköspalkinnon!

Pieni hieno poikakoira

Tuo koeviikonloppu, niin äärettömän ihana kuin onkin, on fyysisesti vähän raskas, koska herätykset ovat viiden jälkeen, ja koko viikonloppu on yhtä tukka putkella menoa. Näin aamuvuoroviikon jälkeen kyse on kuitenkin omasta valinnasta, joskin maanantaina toivoi aamulla, että olisi yksi ylimääräinen vapaa listassa niin ehtisi toipua.

Siitä huolimatta olen onnistunut varaamaan jälleen kauden alkuun startteja vähän sinne sun tänne, ja jouduin tuossa kalenteria tutkiessa toteamaan, että saatan saada vapaan viikonlopun viikko juhannuksen jälkeen. 

Tästä aasinsiltana ajatukseen, jonka sain, kun puhuin jonkun ei-harrastavan ihmisen kanssa näistä meidän menoista: se on jännä, miten kiva harrastus, tekeminen tai muu vastaava tuntuu olevan ihan ilmaista siksi, että se on itselle mielekästä. 

Selitän: ajan helposti viikonlopun aikana 400 km edestakaisia matkoja mejä-kokeen vuoksi, käyn näyttelyssä jossain toisella puolen Suomea, tai ajan tulevana viikonloppuna yhden koiran kanssa luonnekuvaukseen 300 km päähän, koska haluan vähän puolueetonta tietoa siitä, mitä sen päässä on. 
Peilikuva nauraa ääneen, kun totean, että kyllä polttoaine on sikakallista. kun pitää töihin ajaa. Kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, minne voisi kulkea fillarilla.
Ja samalla nämä täysin hukkaan ajetut kilometrit oman kiinnostuksen vuoksi. Kun samalla muistaa, että nuo koiraharrastukset eivät myöskään ole ilmaisia, kaikkea muuta.....
Tai kun lähden liian myöhään kotoa aamulla ja ajan moottoritiellä karvan yli sallitun. Ei ole bensan hinta vieläkään liian korkea, kun on varaa tuhlata sitä näin.

Ja bensan hintaan liittyen sain kunnon naurut, kun joku töissä ihmetteli miksen vaihda autoa sähköversioon. 
Niin.
Olisi se jännää toki löytää itsensä jostain korpikuusen kannon alta ihmettelemässä missä on lähin töpseli. Nämä harrastukset kun ovat siellä skutsissa.
Vaikka rehellisyyden nimissä hybridi olisi ehdottomasti viisas valinta. Harmi, ettei pakettiautoja tehdä sellaisena. (vielä)

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Pikaiset

Jossain naistenlehdessä oli näitä nopeita, joten varastan idean ja tarjoilen teille omat vastaukseni. Kuvat pihistetty nettisaiteilta.

Kulkuneuvo:
henkilöauto tai omat jalat matkan pituudesta riippuen. Haluaisin vastata tähän polkupyörä tms mutta käytännössä se ei olisi rehellistä

Unelmamatkakohde:
pohjoisen kesä, Sallatunturi. Toisaalta aika iso nälkä jäi Madeiran suhteen ja sinne haluaisin suunnitella uutta reissua hyvässä seurassa levadoita kävelemään. Anyone??

Musiikkilaji:
pop/rock

Kukka:
leikkokukista gerbera, maassa kasvavista tällä hetkellä valkovuokko

Jälkiruoka:
creme brulee

Keittiöväline:
uusi leivänpaahdin, joka on haaveeni mukaan musta

Lempivaate:
mikä vaan riittävän pehmeä ja löysä, verkkarit/legginsit ja yläosa

Kosmetiikkatuote:
olen opetellut ihastumaan seerumeihin ja näistä C-vitamiiniseerumi (Revolution make-up)

Lempikaupunki:
Kiss my Turku, syntymäkaupunkini

Lempikirja:
ei pysty, näitä on liian monta ja palaan moniin aina uudelleen.

Juoma:
vesi, tee, kahvi, lonkero - tässä järjestyksessä

Tuoksu:
ulkona kuivattu pyykki

Iltarutiini:
hampaiden pesu ja sängyssä lukeminen

Jäätelö:
itsetehty (2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, puoli desiä rahkaa ja kondensoitu maito)

Flunssankarkoituskeino:
sinkki + D-vitamiini läpi talven, flunssan iskiessä Thaimaalainen sitruuna-inkivääritee

Aamupala:
rahka, marjat, soijamaito, chia+hampunsiemenet

Huonekalu:
meidän TV-sohva, jossa on vielä järjettömän hyvä nukkua

Vuodenaika:
kesä

Juhlaruoka:
savukala ja vihannekset

Otahan kiinni ja laita omat vastauksesi.