Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.

Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 

Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.

Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.

Ilon pilkahduksia

Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.) 

Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän.

Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois,

koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin.

Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin. 

Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä.
Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä.....

Tänä kesänä harrastin tätä kasvien pelastamista vielä yhden oliivipuun verran. Sekin Tokmannin pihalla, jossa yksinään nökötti surullisen ja puolikuolleen näköisenä.

Minä sitten nappasin sen -60% mukaan ja istutin. Nyt olen huolella hoivannut ja tutkinut nettiä sen suhteen, mitä se kaipaa (muuta kuin kasvihuonetta ja runsaasti vettä). 

Talveksi se pääsee meille yläkertaan, jossa toivon mukaan menestyy sitten talven yli.

Eniten harmitti vadelmat.

Ostin viime vuonna kolme, jotka istutettiin mielestämme hyvin.

No, sieltä ei lähtenyt mitään kuulumaan ja julistin ne tosi pahoillani kuolleiksi

ja kävin ostamassa uudet taimet, joille suunniteltiin paikka muualle.

Yllättäen sieltä kuitenkin pilkistikin kaikkien kolmen lehtiä,

joten nyt vadelmaa on sitten runsaasti. 😋

Hevoskastanja lienee sitkeä.

Se näytti kyllä toipuvalta jo keväällä, mutta

savinen piha sai epäröimään siitäkään hehkuttamista.

Sen juurelle istutetut sipulikukat sen sijaan eivät ole pärjänneet.

Noin 35 sipulista ehkä 5 on noussut ylös ja yksikään ei kuki.

Toinen kultasateen taimista on sittenkin puskemassa varovaista lehteä!

Toivon hartaasti tämän kasvavan isoksi pensaaksi, koska

sen sijainti olisi hyvä varjostamaan vähän kasvihuonetta.

Myös nämä pohjoisesta tuodut aihki-männyn taimet

alkoivat työntää vihreää, mikä ilahduttaa kovin!

Kyllä tällainen pihan hoitaminen on yhden sortin stressi sekin. Niin kivaa kuin onkin, sitten tulee näitä tilanteita, kun ajattelet kovan työn ja satasten menneen hukkaan jonkun onnettoman, Suomessa ei-niin-yllättävän, vuodenajan takia.

Jälkiviisaus, tuo viisauksista paras, jälleen kerran kertoi, että olisi saattanut olla fiksua selvitellä vaikka naapureilta, mikä selviää mitenkin tässä maassa. Tai ylipäänsä pohtia miten savimaa käyttäytyy pakkasella....

Kasvihuone ovelta käsin.

Etuvasemmalla kasvusäkissä pari kasvihuonekurkkua.

Niille pitää virittää narut tällä viikolla.

Kurkkujen takana myskikurpitsaa ja takana kesäkurpitsaa.

Takaoikealla perunat, sinisessä korkeassa pelastettu oliivi ja

koristekottikärryissä chilit.

Kasvihuone aiheuttaa päivittäin hyvää mieltä ja rauhoitun tyystin kantaessani sinne kannukaupalla vettä ja rauhassa kastellessani kasveja. 

Laitoimme pohjalle paksun pahvin, jonka päälle nuo puulaatat (jotka saimme viime vuonna isältä), joten siellä on miellyttävä kulkea eikä rikkaruohot pääse ihan niin leviämään. (Ehkä!)

Toisella sivustalla laatikkopenkki, jossa tällä hetkellä pioni ja siemenestä

istutettuja hajuherneitä (niukasti itäneet). Laatikon päässä siemenestä kasvatettua malvaa

sekä arovuokkoa, joiden pitäisi kuuleman mukaan olla kovia leviämään.....

Malvan eteen laitoin erittäin huonosti menestyneet, siemenestä kasvatetut bellikset,

joiden toivoisin elävän....

Takana matalampi laatikko, jossa tällä hetkellä lipstikka ja

siemenestä heitetyt samettiruusut.

Toisella puolen takaosassa matala lava, 

jossa yksi kesäkurpitsa ja perunaa avomaalla.

Eteen valmistui eilen kukkalaatikko, jossa nyt 

yksi hunajamarja (uusi, edellisen kuoltua pikku puutarhureiden hampaissa....)

ja suunnittelen siihen vielä toista hunajamarjaa. Hyötyvät ristipölytyksestä!

Viinimarjat ilahduttavat aivan valtavasti.

Vasemmalla mustaherukka ja edessä valkoinen.

Molemmat puskevat uutta versoa aivan hassuina. ♥

Aivan omavaraistelevaa meistä ei sentään saa, mutta minusta on hurjan kivaa voida hakea jotain itse kasvatettua ruokapöytään, kun sattuu olemaan yhteinen vapaa ja pohditaan mitä tänään syötäisiin.

Kasvihuoneen vieressä, mun autotallin kulmalla, on sellainen törkeän ruma, mutta järjettömän käytännöllinen kuution kokoinen vesitankki, johon sadevesi valuu ulkorakennuksen katolta. Ei ole pitkä matka kantaa vettä (paitsi toiselle puolen pihaa....) ja se lämpeneekin siinä kivasti auringossa.

Meillähän on myös toimiva kaivo, jonka vettä voi käyttää kasteluun, muttei esim. saunassa, koska se on harmaata ja siinä on hitusia savea. Pitäisi ehkä jonain vuonna huvikseen tutkituttaa onko se muuten ihan puhdasta. Tuoksu on ainakin raikas, vain väri on epämiellyttävä.

Kaiken tämän kasvimaa-rakentamisen lisäksi olemme saaneet aikaiseksi uudet portaat etuovelle.

Eikä mitään sen suuntaistakaan, mitä haaveilin syksyllä.... huoh! Klikkiotsikko tuohon toiseen blogiin, jossa rakastuin noihin uusiin portaisiin.....

Täytyy sanoa, että joskus on tylsää löytää itsestään se järkevä aikuinen, joka ajattelee asiaa käytännöllisyyden kannalta pelkän ulkonäön tai hauskuuden sijaan. 

Kunhan saamme vielä kaiteet ja muutaman muun jutun valmiiksi (toisin sanoen tilattua puutavaran, että voisi rakentaa), kerron lisää. Tässä vaiheessa meillä on vasta laituri, ja portaat yhteen suuntaan. Tavoite on parveke, josta kahteen suuntaan eri portaat......

Työnteosta ja muista kiireistä johtuen pidempiä taukoja kirjoitteluun näyttää tulevan. 

Mutta kuten jossain vanhassa leffassa: I'll be back!

Jotain muuta

Ettei nyt pelkästään lähdetä valittamisen alhoon ja vaivuta syvyyksiin, on tässä sentään kaikenlaista hauskaakin sattunut.

Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi....

Alku on aina hankalaa.

Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden.

Että nuo perustukset näytti hassuilta.

Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän.

Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä

ja olin pikkusieluinen enkä suostunut.

Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari

- ja katsoa kun se maali kuivuu.....

Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettävyyttä, eli kun roskis tulee tuohon laatoille, se käännetään niin päin, että kahva eli takapuoli on tänne tielle päin. Niin roskakuskin on se helppo vetää siitä pois ja tyhjentää ja samoin laittaa takaisin.
Me taas voimme tuolta kompostin puolen "ovesta" kävellä sisälle ja käyttää roskispurkkia siltä puolen loogisesti ilman, että tarvitsee avata porttia ja tulla pois pihasta.  Nokkelaa!!!

Välipuuhun kiinnitetään pätkä verkkoaitaa, ettei koirat pysty karkaamaan pihasta tuon rakennelman läpi.

Edelleen suunnittelemme vielä loppuja ristikoita ja kulmalaudoituksia yms. (Lisää kuvasaastetta tulossa siis.....)
Katto tuntuu olevan kovin hankala juttu: peltifirmasta, mistä haluaisimme sen tilata, ei puhelimeen olla vastattu heinäkuun aikana. Mutta jospa se tästä helpottuisi, kun kesälomat alkaa olla kohta lomittu.

Muuten pihaan kuuluu myös kivoja asioita: tänä vuonna kasvillisuus on siitä parin viikon hellejaksosta toipunut kiitettävästi ja yllätyksiäkin on tullut vastaan.

Postilaatikon takaa löytyi valtava puska keltaista vadelmaa.

Kukaan ei tunnu tietävän mistä se sinne on tullut,

mutta marjat ovat puhtaita ja suuria.

Naapurin huviksi olen seisoskellut postilaatikoilla minuuttitolkulla syöden....

Luulevat takuulla, että kyttään.  =)

Kasvihuonekurkku on mukava kasvatettava, 

mutta voisiko se tehdä nuo syötävät vähän rauhallisempaan tahtiin?

Kurkkua tulee niin, ettei meinaa ehtiä syödä.

Viime vuotiset chilistä otetut siemenet itivät hyvin

ja lopputulos odottaa vielä punastumistaan.

Otan siemenet talteen tänäkin vuonna.

Kesäkurpitsaa, aaaahhh!!

Voisin elää keitetyllä kukkakaalilla ja

paistetuilla kesäkurpitsaviipaleilla.

Iltapalaksi voileipäkeksejä,

Oltermanni-viipaleita ja yksi kokonainen kurkku viipaleina.

Myös tavallinen vadelma tekee kiitettävästi satoa.

Herukatkin alkavat kypsyä.

Kasvihuoneessa on tosiaan saanut käydä päivittäin kantamassa vettä. Chilit ovat yllättävän juoppoja.

Ja vieläkään en osaa kasvattaa tomaattia. Sen taidon vielä haluaisin oppia.

Ehkä ostan suosiolla jatkossa vaan pensastomaatin. Jostain syystä tuo kirsikkatomaatti tekee hirveän pitkät roikot varsia, vaikka typistelen niitä, ja ihan satunnaisia kukkia ja tomaatteja.

Kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettiin lavakauluksiin, joihin siivilöitiin kompostimultaa. Siis vanhasta kompostista, jonne on sekoitettu ruokakompostin vuoden kompostorissa maatunut jäte ja puutarhajätettä. Koska meillä on sitä karhunkiertoa vai mikä sen rikkaruohon nimi lie, kuristajakasvi... kaikki multa, mikä otetaan käyttöön, pitää siivilöidä.

Mutta vaikka olikin työlästä, siinä mullassa tuntuu olevan ytyä. Ainakin kurpitsa tuntuu tykkäävän kovin. Nyt joudunkin miettimään miten usein se tarvitsee vaihtaa uuteen, että pysyy kasvatusvoima kohdillaan.

Paljon puuhaa viikonloppuna

Laiska töitään luettelee, mutta antaa nyt sitten mennä kuitenkin.
Tämä on ollut vauhdikas ja kiva viikonloppu.

Tui tui tui.... ♥♥♥

Kiusaan ihan ensin pentukuvalla. Tässä kuvassa sydän sulaa: tehdään vauvapino. Tuo päällimmäinen on niin autuaan näköinen sisarustensa päällä nukkuessaan.

VPK:n naisosasto teki lauantaina retken Turun hätäkeskukseen tutustumaan.
Oli erittäin mielenkiintoinen retki ja totta puhuen ihan aavistuksen jäi mieleen kaihertamaan, että kolmen lukukauden opintovapaalla saisi tuollaisen pätevyyden. Todennäköisesti voisin saada jotain jopa hyväksiluettua......

Retki päättyi hyvissä ajoin ja olin kotona iltapäivällä. Kuumahan lauantaina oli. 

Koska näillä keleillä voi olla shortseissa, eikös se tarkoita, että kesä voidaan julistaa alkaneeksi? Ja kesän merkkinä otimme koirien kanssa suunnan jäätelökioskille.

Minä olen niin helppo ja ennalta-arvattava: nimetkää jäätelöannos Hurtan Herkkuhetkeksi ja minä olen samassa kanta-asiakas. Siis laktoositon vaniljajäätelö ja siihen koirankeksit. Oikeesti!! Mikä idea. ♥  Tottahan poikien piti sellaiset saada.

Itselle tuo verigreippisorbetti oli kuin pala taivasta!! Wau!! Tätä haluan ostaa isoissa pakkauksissa kotiinkin.

Kävelin koirien kanssa kotiin jätskikiskalta ja otin rennosti.
Seurakaan ei ollut pahemmin villiä.

KÄY ERI, KÄK2

Tänään sunnuntaina ajoimme aamulla Sipoon ampumaradalle koiranäyttelyyn, jossa itselläni oli tavoitteena saada olla rento ja pitää hauskaa ja osata esittää ja saada koira olemaan reipas ja hyväntuulinen.
Onnistuin täydellisesti!!! ♥  Bono oli rento, minä olin rento. Sain sen seisomaan (kuten näkyy) nätisti ja arvostelu oli hieno, tulos parempi mitä tavoittelin. JESH!!!

Aurinkoisella mielen kotiin Ikean kautta, josta pikaisesti vähän jotain kivaa tuleviin pentupusseihin. (Kyllä, minä haluan osallistua isäkoiran omistajan ominaisuudessa ja toivon mukaan olla mukana pentujen elämässä myöhemminkin.)

Kotona vähän tankkausta ja sitten ihmettelemään mitä kaikkea kotona pitikään tehdä.
Kas, puutarha oli vielä tunnin avoinna, sinne siis......

Kirsikkatomaatit ja kasvihuonekurkut

Viime vuonnahan jäin ilman mitään kasvihuonevihanneksia. Totta puhuen jäin ilman mitään.

Koska toukokuussa alkoi helteet, en kuitenkaan uskaltanut ostaa, vaan odottelin kesäkuun alkua, jolloin myytiin ei-oota.

Nyt pelkään, että tulee hallaöitä ja saa virittää kasvihuoneeseen auton sisätilapuhaltimen.

Kaksi avomaankurkkua.

Voi miten ressukoilta ne näyttää suuressa laatikossa.

Kesäkurpitsa, perinteinen vihreä.

Koska viime kesällä talviomena murtui ja piti poistaa,

uusi tilalle. Olin onnellinen, että löytyi sama Åkerö.

Tänä vuonna laitoin vaan näihin kolmeen ruukkuun kesäkukat.

Ensi vuonna saan lakkiaisten vuoksi hankkia kukkia satasilla,

joten tänä vuonna tällä lailla hillitymmin.

Mitäpä siis sanoisin: aika mahtavaa. Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa.

Ettei kaikki olisi tässä, mies sutii parhaillaan terassin puolikkaalle hoitoöljyä ja minä taidan seuraavaksi tyhjentää tiskikoneen puhtaat ja sen jälkeen tarttua imuriin. Kai sitä kotiakin täytyy vähän huoltaa, vaikka kuinka ihanaa on ollut olla vaan pihahommissa.

Sekalaista tähän viikkoon

Työkaverini intoilee teestä.
Hän oli joskus reissullansa ostanut Englannista jotain, ja sittemmin löytänyt sitä samaa teetä myös nettikaupasta. Sain pari pussia testiin.

Teen nimi on Yumchaa Blue Woodoo, ja täytyy myöntää, että nimi on enne....

Se todella on sinistä.
Kuulin, että tähän liittyisi sellainen taika, että kun siihen tiputtaa pisaran kaksi sitruunaa, se alkaa jälleen vaihtaa väriä.... kokeilin pullotetulla sitruunalla, mutta ainakaan tässä lasissa ei tapahtunut yhtään mitään.

Koirillehan nyt tapahtuu, jos jollekin tässä perheessä.

Bono Bompsiainen päätyi kylpyyn eikä arvostanut yhtään laulua "... oon nähnyt Helga-neidin kylvyssä, oi ihanaa..."
Se kävi trimmissä ja näyttää nykyään Late Lampaan sijaan aivan oikealta koiralta. On tuo trimmaaja ihmeidentekijä!!

Kurahaalari oli päällä trimmin jälkeisenä päivänä, mutta tuo olikin juuri sen verran nafti kooltaan, että myin sen Bonon siskolle ja etsinnässä on itselle uusi.

Päädyin myös leikkaamaan juoruilta siivet.

Tai odotas, miten se nyt meni?? Tarkemmin sanottuna leikkasin juorulta "tukan poikki". Se roikkui lähes lattiaan asti ja jos ei Bonoa olisikaan kiinnostanut, se oli tiellä.

Kylän urheilukenttää korjataan ja uusitaan.
Tosi hieno juttu, koska kouluasteita löytyy kuitenkin lukioon asti ja näillä paikoilla on käyttöä.

Tuossa kentän pitkällä sivulla menee kävelytie, jota kävelen usein koirien kanssa. Ipanan vanha perhepäivähoitaja asuu tien toisella puolen, takapiha on siinä tien varrella.

Juttelin hänen kanssaan eräänä päivänä, hänellä on parhaillaan hoidossa pelkkiä poikia.
Arvatkaa miten onnellisia pienet pojat ovat, kun saavat pari viikkoa päivittäin katsella näitä koneita työssään. Siinä oli säpinää kun arvailivat mikä on minkäkin niminen ja mitä sillä tehdään. Suloisia!!