Maaliskuu, kevätkuukausi

Edellisessä postauksessa mainitsin mustarastaan. Meidän aamulenkkireitin varrella olevassa metsässä on jotain lintuja. Tarvitsee selvittää mikä se on, joka huutelee. Niitä on useampi, ja aamuisin metsästävät (ilmeisesti), ja huutelevat toisilleen melko korkealla äänellä. Olen luullut sitä pöllöksi, mutta kuunnteltuani pöllöjen ääniä, ei ole mikään niistä. Jäinkin pohtimaan onko niiden soidinääni eri kuin esim. metsästysääni? Nimittäin luontosivustot tarjosivat soidinääniä... 
No, oli mikä oli, niin kiva ääni sillä kuitenkin on.

Tällä viikolla saunaan mennessä illalla kuului ilmiselvä "Hu-huu" muutaman kerran matalasti. Tiedän, että metsästä on verkotettu ja rengastettu sarvipöllö, jonka äänivalikoimaan tuokin ääni kuuluu. Tosin myös huuhkajia on tässä lähimetsissä nähty.

Aamulenkiltä palatessa aurinko nousee jo, 

tämä siis aamulla 6:05

Jokin lintu siis laulelee meille alkumatkan metsästä ja mustarastas aloittaa toisen tien toisesta metsästä. 😀 Erityisesti mustarastaan livertely saa minut aamuisin tosi iloiseksi. Siinä äänessä on jotain kodikasta ja valoisaa. Kevään ääni.

Maaliskuun alussa vietimme miehen kanssa molemmat syntymäpäivää, olemme peräkkäisinä päivinä syntyneitä, joten menee kertarysäyksellä. Ei mitään tasavuosia, ei mitään varsinaista juhlittavaa. Mutta hyvät kahvit keitettiin ja vähän pullankyrsääkin oli tarjolla.  Mies taas yllätti iloisesti:

Kukkia ja palapeli omasta kuvasta.

Siinä on kolmihäntäneuvottelu meneillään...

Koska talvi on ollut vähintäänkin outo ilmaston suhteen, pääsin aloittamaan fillarikauden maaliskuussa. Toki pyöräilen ajoradalla, koska niistä osa on jo harjattu. Pyörätiet ovat edelleen kuin pienen kivilouhimon vuosituotannon esitteinä. Hymy on kuitenkin ollut herkässä siitä lähtien, kun pyörällä on töihin päässyt. Tänään (to 13.3.) jäi fillaripäivä väliin, koska aamulla oli 10cm loskalunta tiellä ja töissä piti odottaman iso pussillinen tölkkejä ja pulloja palautettavaksi.... Nooh, ne olikin nokkela siivooja napannut mukaansa illalla, vaikka ovat meidän työpaikan kioskin palautusrahoja. 

Mitä tästä opimme? (Emme yhtään mitään...) Että laita aina lappu päälle, kun jätät jotain/mitä tahansa jonnekin odottamaan huomista päivää....

Hymy oli herkässä potta päässä.

Meillä on fysioterapeuttien kuntosali talossa ja sitä saa käyttää virka-ajan ulkopuolella. Otin nyt kännykkään ohjelman ja olen käynyt pari viikkoa kolmesti viikossa reuhomassa rautaa. Kädet on kuin riisipussit, ei tietoakaan mistään lihaksista, mutta tuntuu hyvältä tehdä jotain ja väsymys on sellaista terveellistä ja hyvän tuntuista. 

Kuntosalista tulee hyvä mieli ja ehkäpä esim. selkälihakset pysyvät sillä lailla kunnossa. Muutama kollega on siellä aktiivisesti myös, joten saadaan purkaa rautaa nostamalla työjuttuja toisillemme ja henkisestikin tekee hyvää.
Pyöräily ottaa vähän hartioihin näin alkuun. Huomaan jälleen hakevani sitä hyvää ajoasentoa. Ahteri ainakin otti koville ensimmäisillä ajoilla.... 😄

Stressi töissä ei ainakaan vähentynyt kun meillä alkoi uusi potilastietojärjestelmä, joka on suunniteltu varaston hallintaan. Tokihan se terveydenhuollon tarpeisiin taipuu.... (NOT!!)

Mutta, näillä mennään mitä on annettu.

Viikonloppuna juotiin ensimmäiset pihakahvit. Hämmästyin suuresti, kun kukkalaatikossa oli jo krookuksen kukkia pari....

Terveystietoja en jaa sen enempää, mutta totean lyhyesti, että reilun vuoden olen tsempannut ja pyrkinyt oikeanlaisiin rasvoihin jne, mutta päätin tammikuussa vihdoin suostua lääkärin suositukseen ja aloittaa kolesterolilääkityksen. Benecol-jutut tekivät ihan hyvää alkuun, mutta niiden hinta on kallis eikä näköjään toimineet kaksisesti enää vuoden jälkeen.
Ainakin alku on sujunut yhteistyössä. Pieni annos eikä mitään ongelmia. Uskon päätyväni tuplaamaan annoksen kontrolliverikokeiden jälkeen ja se on OK. Mieluummin pilleri päivässä kuin infarktia kokeilemaan, kun perheessä rasvavikaa on. Sukutausta on vahva ja isäni iloisesti kuittasi "rakkaani, sähän olet suunnilleen 15 vuotta myöhässä tässä jo" kun kerroin aloittavani statiinin. Eli kiitti, iskä, kannustavaa.... 😃

Edelleen tarvinnee seurailla mitä ja miten suuhunsa laittaa. Ei se pilleri ihmeitä tee.

Iltojen auringonlaskut ovat toinen toistaan kauniimpia.

Ihan pian suurin loiste osuu tuohon sunttiin, 

eli näkymä on suoraan meidän pihaan. ♥ 

Maaliskuun harrastuksiin ja hupeihin kuuluu ensikokeilu baletin maailmassa. Vanha tuttumme koirapiireistä on tehnyt elämäntyönsä Helsingin kaupunginoopperassa, laulanut siis. No, satuin näkemään jonkinlaisen jutun oopperan baletista ja saimme heidän kauttaan erittäin edulliset liput, joten lähdemme tutustumaan moiseen kulttuuriin. Jännittävää!

Aurinko näyttäytyi jälleen tänään parin päivän pöperö-kelin jälkeen. Lumi vähän harmitti sikäli, että nyt on taas paikka paikoin tosi liukkaita kohtia omalla tiellä, joten kaksirenkainen jää toistaiseksi tauolle. Luunmurtuma ei houkuttele.

Ihanaa keväänjatkoa!

Helmikuun hauskat

Oli helmikuussa toki jotain hauskaakin. Stressiä ihan riittämiin tietyistä työkuvioista, mutta onneksi elämä on pääasiassa vapaa-ajalla. Siellä riitti kivaakin.

Joskus ennen joulua paikallisessa lehdessä oli mainos "The Classic Rock show". Ei mitään käryä mitä pitäisi sisällään, mutta kaveripariskunnan kanssa katseltiin mainosta ja todettiin, ettei se olisi huono tapa viettää lauantai-iltaa. Liput siis tilaukseen ja Turun Logomoon. Edeltävästi pizzat ja hauskaa höpöttelyä kaikessa rauhassa.

No tämähän yllätti sitten äärettömän positiivisesti! Mieletön keikka. Kasarin tenavalle ihan unelmien täyttymys. Puoliaikaan mennessä oli jo jammailtu niin, että penkit hetkui ja äänet oli käheänä. Vetivät siis settiin Van Halenista AC/DC:n kautta Dire Straitsiin ja sitten vähän Gary Moorea, Gunnareita, Heartia ja Deep Purplea, Queeniä, Bruce Springsteeniä jne.
Logomo on keikkapaikkana tosi kiva: paikoilta näkee tosi hyvin, tuo parvi tarjosi mahtavan näköalan ja bändi veti kyllä niin loistokkaasti. 

Toivon, että tulevat uudestaan Suomeen ja nimenomaan Logomoon.

Toinen kulttuuripläjäys oli sitten joulupukin kohdalleen osunut lahja eli liput Helsingin kaupungiteatteriin ja Moulin Rouge. Siinä taas puoliajalla mietti muistinko edes hengittää ensimmäisen puolikkaan aikana, kun niin hengästyttävän hienoa musiikkia, tanssia.....  kertakaikkiaan siis WAU!

Teatterista ei muita kuvia, koska kuvaaminen tietenkin kielletty.

Käymme lähes vuosittain jossain teatterissa ja joka kerta mietin samaa: kyllä ammattilaiset todella osaavat. Me tykkäämme näistä kevyemmistä näytelmistä, nimenomaan musikaalit ovat lähellä sydäntä. En ole nähnyt sitä 2001 tehtyä elokuvaa, toki teatteriesityksen jälkeen sekin jäi kiinnostamaan. Selvittelen voiko sen nähdä jostain palvelusta TV:n kautta. Sitäkin kehuttiin paljon, joskin musiikki on ollut tuolloin eri, koska viimeisimpiä hittejä siinä tuli läpi ohjelmiston.

Jos pystyt ja kiinnostuit, näkyy olevan syksylle vielä lippuja tarjolla. Suosittelen!

Muina, ihan hauskoina juttuina, oman ammattiosaston kokous luottamusmiesten ja työsuojelun kanssa kauniissa Naantalissa. Sattui upea päivä ja merenranta on vaan aina niin valtavan kaunis. Tuolloin oli vielä ne muutama pakkaspäivä, jolloin lunta ja jäätäkin näkyi. Nythän on ehtinyt taas sulaa niin, että käytännössä kaikki on pelkkää kuraa.

Hyvä puoli siinä: olen kulkenut lähes koko talven lenkkareissa eikä selkä ole vihoitellut yhtään niin paljon kuin tavallisesti.

Toivoisin, että alkaisivat kohta jo harjata pyöräteiltä hiekoitussepeliä pois. Se on niin terävää, että kaverin fillarista meni kumi hänen käydessään meillä. Aloittaisin itsekin pyöräilykauden, mutta tuon läskin renkaat on niin kalliit vaihtaa, jos menee heti sepelin takia...

Puolivitsillä suunnittelin pientä harjaa eturenkaan eteen, joka työntäisi sepelin edestä pois.  😂

Onneksi seuraava on jo kevätkuukausi. Mustarastas lauloi jo eilen aamulenkillä. Piti ihan pysähtyä, kun epäilin korviani.

Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Ruokaidea

Minäpä jaan pitkästä aikaa yhden ruokaidean. Kollega surffasi kahvitauolla jossain sivuilla ja bongasi mielenkiintoisen kasvisruokaohjeen. Kun joitain kertoja viikossa kuuluisi syödä vain niitä kasviksia, ja tekevät hyvää sydämelle, ja kolesterolit laskee, ja .... ja.... ja...

Mehän kyllä syömme hyvin paljon kasvisvoittoisesti, mutta toki olen sitä mieltä, että tarvitsen proteiinia päivittäin pääaterialla (lounas), jotten ole aivan sietämättömän nälkäinen jo kahden tunnin päästä. Joten salaateissa on aina jotain, juustoa, broileria tai jotain.
Tässä piirakassa proteiininlähteenä myös linssejä. Ja mitäänhän ei onnistu pilaamaan laittamalla tarpeeksi juustoa... 😁  joskaan puhtaaksi vegetaariseksi ruuaksi tätä ei voi moittia.

Tein itse tämän laakeaan piirakkavuokaan.

Kasvispiirakka

perunaviipaleita sen verran, että vuuan pohja peittyy 

ripsauta vähän suolaa ja pippuria ja laita uuniin paistumaan 180 asteeseen n 20 minuutiksi. Tee sillä välin täyte. Havainto: suolaa ja mausteita saa olla ihan reilusti. Perunat imevät jotenkin mausteet itseensä ja liian niukalla maustamisella pohja jää vähän mauttomaksi.

pussillinen tuoretta pinaattia
1,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
pari isoa sipulia (tai sipulisilppua pakasteesta)
punaisia linssejä huuhdeltuna (kuivana ehkä reilu desi)
juustoraastetta
2 dl maitoa
Koskenlaskijan cheddarjuustodippi

Ryöppää pinaatit nopeasti kiehuvassa vedessä, muutama minuutti riittää. Kaada lävikköön ja siitä leikkuulaudalle, silppua pieneksi. Huuhtele linssit. Puolita tomaatit ja lisää samaan kulhoon pinaatti, tomaatinpalat, linssit sekä sipulisilppu.

Keitä pari desiä maitoa ja muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja hyvin sekoitellen, laita joukkoon cheddarjuustodippi ja sekoita vielä tasaiseksi. 

Kaada täyte perunaviipaleiden päälle. Kaada juustokastike ja kuorruta koko hoito juustoraasteella. Paista uunissa 180°C n. 25 min kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Vuoden 2024 kulutukset

Helin innoittamana ajattelin muutaman ajatuksen pistää kirjoihin liittyen viime vuoden kulutukseen. Minähän olen vahtinut kaikkien talouden mittareiden (sähkö-, vesi-, mitä niitä nyt milloinkin on...) lukemia kuukausittain siitä lähtien kun ostimme omakotitalon, eli vuodesta 1999. Lisäksi olen laskenut kuukausittaiset ruokakaupan laskut nippuun ja kirjannut niitä, olen laskenut koiranruuan hintoja....  Excel on yksi rakkaimpia työkalujani.

Olemme tavallisia duunareita tavallisella keskiarvoihmisen palkalla. Tyyliin: kaikki mikä tulee, menee.

Minusta yksi merkillepantavimmista asioista on ollut ruuan hintojen päivänselvä nousu. Meitä oli viisihenkinen perhe ei-niin-kauan-sitten, ja kun vertailen ruuan kulutusta eli kauppakuittien hintoja, meillä menee kahden hengen kesken lähes yhtä paljon, tai jopa enemmän, rahaa ruokakauppaan kuin silloin reilu 10v sitten. Ruokailutottumukset eivät ole muuttuneet. 😐

(Teimme tänään viikon ruokaostokset. Olen nyt tilannut robottiruokaa lähes viikottain, roboon mahtuu 50-70 euron edestä ruokaa kerrallaan eikä viikon aikana ole juurikaan tarvinnut tehdä täydennyksiä. Tänään piti täydentää varastoja, joten mentiin itse keräämään. Katselin oikein erikseen mitä ostan: vihannesosastolta juureksia, hedelmiä ja salaattivihanneksia, tänään pari leipäpakkausta, maksamakkaraa koska tuli mieliteko, useampi pakkaus puurohiutaleita, dödöt ja sitten hilllitön määrä maitotuotteita. Niitä meillä kuluu: maitoa kahviin, 0,5 litran maito töihin kahviin, piimää 4-5 litraa viikossa koirille, 4 isoa purkkia maustamatonta rahkaa, soijamaitoa, sitten joko litran jogurtteja tai pikkujoguja, mutta kuljetan itselleni päivittäin töihin välipalan, soijarouhetta, punaisia linssejä (kuivat), pari pakastevihannespussia, 2 pakettia teetä ja koirien rouhetikut. 140 euron ostokset, kaksi isoa kestokassillista ja kori. Käsittämätöntä.) 

Me kuljetamme molemmat eväitä töihin, kummallakaan ei ole työpaikkaruokailumahdollisuutta muuten. Entisessä työpaikassa kävin max joka kolmas kuukausi hakemassa jonkun valmiin ruuan ruokalasta, mies puolestaan saattoi syödä kerran kuukaudessa jonkun perjantai-annoksen omassa ruokalassaan. Nyt kummallakaan ei ole ruokalaa, joten ilman eväitä olet nälissäsi. Meillä kuljetetaan sapuskaa lasisissa ja muovisissa purkeissa niin, että ajoittain tympii tyhjentää tiskikonetta...

Ruokana tavanomaista kotiruokaa tyyliin perunaa ja kastiketta ja itselläni tosi paljon salaatteja. Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että hinnat ovat nousseet pakosta yli puolet. Itse asiassa kun nämä laittaa tällä lailla alekkain, pöyristyy itsekin.

Ruokakaupan lasku pitää sisällään kaiken mitä normimarketista ostetaan. Meillä ostetaan hyvin niukasti alkoholijuomia, tupakkaa ei lainkaan, ja kiitos metsästävien ystävien, ei myöskään lihatuotteita poislukien leikkeleet, kala ja joskus broileri. Tuossa 2023 syyskuun hinnassa on mukana peuran ruho, koska ilmaiseksi emme talven ruokaa pakkaseen saa. Syömme paljon kasvisvoittoisesti ja käytän ruokien jämätkin, meillä menee kompostiin lähinnä vihannesten kuoret, kahvinporot ja teepussit.
Syön mielelläni juustoja ja osa nykyisestä ruuan kulutuksesta toki selittyy lasten piipahtamisilla, koska tuolloin teen aina suuret määrät ruokaa ja pakkaan sitä myös heille mukaan kotiin.

Olen satavarma, että pystyisin vielä niukentamaan ostoskoria tiputtamalla pois kaikki herkut. Myönnän helmasyntini niiden suhteen. En kuitenkaan missään nimessä popsi satasilla kuukaudessa karkkia. Lisäksi on muistettava, että kahden hengen taloudessa esim. pesuaineiden kulutus on ihan toista luokkaa, kuin kolmen teinin taloudessa. 

Näin kun asioita katsoo itsekin, olen totta puhuen melko tyrmistynyt.

Muiden asioiden osalta pidän kirjaa niistä mittareiden lukemista. Meillä oli hyvin huono kahden vuoden määräaikainen sähkösopimus 5/2022-2024. Kun syystalvi 2023 aloitti hyvin kylmänä marraskuussa ja jatkui pitkälle helmikuuhun, vuosi sitten sähkön kulutus oli ihan omissa sfääreissään. Tänä talvena meillä ei ole yhtään suoran sähkön lämpöpatteria vielä päällä (kuistilla on öljypatteri, joka lämpiää sähköllä, mutta pitää lämpöä ihan eri tavoin kuin suoran sähkön patteri, joka alkaa hönkiä kuumaa ja euroja joka oven avauksella). Sen totisesti huomaa sähkölaskun hinnassa, puhumattakaan naurettavan epäreilusta sähkönsiirtohinnassa.

Viime keväänä revin itsestäni loputkin mehut ylitöiden suhteen joutuessani maksamaan 700 eur sähköstä ja toisen mokoman siirrosta helmikuussa. Silloin meinasi olla itku lähellä.... 

Aurinkopaneelit ovat sähkölämmityksen kanssa aivan ehdoton juttu. Vaikka niiden tuotto korostuu nimenomaan silloin, kun kulutus on pienintä, ne kuitenkin tuottavat aivan selvää rahaa sähkölaskun miinus-merkeissä, ja meillä on sopimus, jossa sähköyhtiö maksaa koko ylijäämän tilille, ei siis säästä sitä tuleviin laskuihin. Jos katolla ei ole lunta ja paistaa kirkkaasti, ne alkavat yksittäisiä kilowatteja tuottaa jo helmikuun aikana. 

Vesilaskun suhteen saamme vuosittain huomautuksia kaupungin virkamiehiltä, koska eivät pysty käsittämään meidän niin kovin niukkaa vedenkulutusta. Syy tähän on yksinkertaisesti pihasauna. Saunomme useita kertoja viikossa, kannamme sinne 20 litraa vettä pataan ja 40 litraa kylmää. Tällä litramäärällä peseydymme kumpikin ja vettä jää ylikin. Retkisuihku on älyttömän kätevä! Kesällä käytän ylijäämäveden kasteluun tai kaadan kylmän pataan, jossa se kiehuttuaan kelpaa minulle seuraavaan saunakertaan. Mutta en pidä limoittuneesta vedestä, eli jos se seisoo padassa vaikka viikon, käytän sen mielummin kasteluun ja otan peseytymistä varten puhtaan veden. 

Olisi ehdottoman mielenkiintoista saada jonkinlainen mittari suihkuun, jotta voisi sitäkin käyttäessään jotenkin mitata paljonko vettä kuluu. Sähkölämmitys joka tapauksessa maksaa lämpimän veden suhteen siinä missä se saunassa lämpenee "vahingossa" samalla.

Laskujen suhteen, kuvaan mahtui vain murto-osa, pidän säännöllistä kirjaa laskuja maksaessani. 

Laskujen lisäksi rahaa menee jonkin verran vielä lainanlyhennykseen (ne paneelit) ja lisäksi kummallakin on eläkesäästövakuutus, johon siirtyy automaattisesti rahaa. Itse siirrän vielä joitain kymppejä pariin kolmeen rahastoon. Kummankin tililtä lähtee könttäsumma kuukausittain toiselle tilille, jolta laskut maksetaan ja lisäksi kauppaketjun pankkiin, jonka kortilla ostamme ruuat (se maksutapahyvitys 😂) Se, mitä tilille jää, kumpikin kuluttaa sitten mihin lystää. Omat rahani menevät, no, jossain määrin matkusteluun ja muihin reissuihin, mutta varsinkin koiriin....

Ja toki avustan tyttöjä jonkin verran mm. hankkimalla heille yleensä jotain vähän arvokkaampaa jouluksi ja satunnaisilla kauppaostoksilla, jolloin ostan heille pakastimet täyteen ruokaa. Laitan myös kuukausittain rahaa lastenlasten rahastoihin, hankkikoon sitten ajokorttia tai vaikka nallekarkkeja kun ovat täysikäisiä.

Koiranäyttelyt, puhumattakaan muista koirakokeista,

eivät ole ihan ilmaisia.... kaikkea muuta...

En ole lähtenyt mukaan näihin "ostan vuoden aikana korkeintaan viisi vaatetta" -tyyppisiin juttuihin. Olen lenkkarifani. Kulutan toki 2500 km vuosittaisella kävelyllä paritkin tossut loppuun, mutta rehellisyyden nimissä en tarvitsisi kaksia paljasjalkakenkiä ja viisiä lenkkareita. Puhumattakaan, että löytyy parit maiharit, parit talvikengät, crocksit.... 

Tällä hetkellä yhdet lenkkarit odottavat hetkeä, että raaskin heittää ne pois. Ne on hankittu 2023 kesäkuussa. Ovat jo rikki ja täysin kulahtaneet, mutta ah, niin rakkaat ja hyvät jalassa. (No ei voi olla littaan astuttuna....)
Toisaalta ostin joululomalla uudet nastakengät talveksi, kun edelliset, kolme talvea sitten hankitut, pitävät sisällään ehkä yhteensä kaksi nastaa. Enkä kuitenkaan raaski heittää niitäkään pois, koska... ja minusta tämä on erittäin validi pointti: kun räpäskä-kelin takia lumi ja jää sulaa eikä ole niin liukasta, niillä voi kävellä silloin eikä uusista kengistä irtoa nastat asfaltilla kävelyn takia. Tadaa!! 😀

En ole koskaan ollut innostunut shoppailija. En pysty käsittämään miten ihmiset pystyvät loputtomiin kävelemään ympäri kauppakeskuksia ja sovittelemaan ja haluamaan aina jotain uutta.  (Minusta vaatteiden sovittaminen on yksi epämiellyttävimmistä asioista....)

Tästä syystä epäonnistuin Vinted-myyjänä, koska minulla ei ole mitään myytävää. 😂

Kun kaikki kaapissa ja vaatehuoneessa olevat vaatteet on käytössä. Toki jotain juhlakuteita tulee käytettyä max kerran vuodessa, mutta onpahan taas mitä laittaa päälle seuraaviin juhliin.

Luonnollisesti talous on paremmin turvattu nyt kuin esim. silloin kun lapset olivat pieniä.  
Epäkohta tässä maailmassa siinä mielessä, että juuri silloin kun rahaa tarvitsee eniten, sitä on niukimmin, ja sitten kun tavallaan hankitut asiat on maksettu, sitä pystyy säästämään. 

Tälle vuodelle meillä on matkustussuunnitelma, minkä vuoksi joudun vähän pohtimaan rahankäyttöä enkä voi ihan tuosta vaan varailla viikkoa Lapissa silloin ja toista tällöin, vaikka mieli tekisi. Jo pelkkien lomapäivien kulutuksen vuoksi. Mutta kyllä luottokorttikin pysyy käyttämättömänä tästä syystä. Meidän on siis tarkoitus lähteä moikkaamaan poikaa siellä maailman toisella laidalla syksyllä ja majoitusta ja lentoja selvitellään....

Olen siinä mielessä spontaani tuhlaaja, että jos löydän kivan reissupaikan ja tiedän voivani pitää vapaata sopivaan aikaan, voin varata sen kyselemättä sen enempää. Näin kävi esim. sen Vuokatin viikon kanssa ja sehän oli ihan succée. 

Olen kovin onnellinen siitä, että tykästyimme tuohon Pohjois-Suomeen ja ylipäänsä matkusteluun kotimaassa ja Pohjoismaissa. Mehän innostuimme siitä jo ennen koronaa. Koen kuitenkin nykyään huonoa omaatuntoa aina lentäessäni, ja olen sitä mieltä, että olen varmasti jo oman osuuteni tuottanut kasvihuonepäästöjä lentämällä vuosittain lomille, niin hauskoja lomia kuin ovatkin olleet. Eipä silti, tuskin tuo autoilu kovin paljon ekologisempaa on, mutta pyrkimys nyt ainakin on edes vähän ekologisempaan päin.

Lisäksi maailman kovin kummallinen tilanne huolestuttaa. En missään nimessä osta lentolippuja ennen oranssin hirviön presidentinvalaa, nähtyäni miten esim. Ukrainan tilanne sen myötä eskaloituu etenee. Aiemmin en koskaan uhrannut ajatustakaan lentokoneiden putoamisille, mutta näiden Malesialaisten ja muiden alasampumisten jälkeen sekin on alkanut pelottamaan, lisäksi ympäriinsä riehuvat hirveät tulipalot yms pistävät miettimään miten viisasta on lähteä muualle. Hengitysilma on kuitenkin välttämätöntä, ja olisi kiva elää vanhaksi ehjin keuhkoin.

Murehtimalla ei taida maailma parantua. Parhaansa voi tehdä, enempään ei pysty. 

Liikunnat vuosi 2024

Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....

Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥ 

Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.

Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa. 

Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa. 

Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.  

Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.

Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.

Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁

Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen. 

Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.

Jos jotain tavoitteita asetan tälle vuodelle, se on lähinnä lisätä lihaskunnon osuutta kaikessa liikunnassa. Mittaamattomissa näillä vermeillä, mutta tietäisin tehneeni jotain yläkropankin hyväksi.

Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!

Vuosi 2024

Plarasin puhelimesta kuvat. Minulla on paha tapa poistella kuvia tilaa viemästä, ja joskus on käynyt niinkin, että jotain kuvia, joita olisin vielä ihmetellyt, ei löydy.... 
Pitäisi ehkä opetella uskomaan siihen, että nykypuhelimissa riittää säilytystilaa enemmälle kuin 50 kuvalle. 

Mutta olikin aika matka käydä läpi vuoden aikana otettuja kuvia. 

TAMMIKUUSSA, itse asiassa jo uudenvuoden yönä, alkoi WC-remppa kun päätin viinipäissäni kiskoa vanhat bling bling tapetit seinältä alas. Koska kun asian saa päähänsä, se on parempi toteuttaa heti, ettei vaan jää siksi tekemättä, että järki alkaa puhua....

Myös dronella leikittiin, kun sattui kirkas päivä.

Ja takuulla koirat pöllöilivät jotain, koska voimahahmoni Yodakin asiasta näin toteaa.

HELMIKUUSSA suli ja pakasti. Hankkimani jäätikköpiikit tulivat käyttöön ja pelastivat eräältäkin rannemurtumalta.

Aloitin näköjään jo kasvukautta eli pistin siememiä multaan. Tuokin viritys pullojen kanssa meni uusiksi, kun turvepotit olivat jatkuvasti niin kylmiä, ettei mikään itänyt.

Oli kuulaita lenkkipäiviä.

Tehtiin sitruuna-inkivääri-hunaja mehua torppaamaan taudit.

Tein täysin naurettavan määrän ylitöitä.

MAALISKUUSSA tehtiin kuuden päivän reissu Las Palmasiin isää moikkaamaan. Tervetullut tauko, eritoten kun juuri ne edeltävät kolme viikkoa vedin 48 tuntia ylitöitä normi 40 viikkotunnin päälle. Takki oli muuten tyhjä kentälle päästyä. Itse asiassa söimme Ikeassa lihapullat, koska piti käydä valitsemassa uusi sänky, ja melkein nukahdin koenukkuessani....  (Patjat tilattiin tuolla reissulla ja haettiin kun tultiin kotiin. Edelleen hyvä, vaikkei ihan niin suurta väsymystä ehkä ole ollutkaan.)

Oma porukka tuli syömään meidän palattua reissusta.

Vaihteeksi takatalvi, eli lunta, jäätä, pakkasta, ja siis liukasta, liukasta, ja vielä vähän liukkaampaa.

HUHTIKUUSSA tuli näköjään kevät. Olisin muuten väittänyt vastaan, jollei kuvien päiväykset olisi huhtikuun puolella. Muistan vaan, että viikkoa ennen vappua tuli viimeisen kerran 20 cm lunta ja taapersin aamulenkkiä lenkkareissa ja kirosin lunta sukissa.

Kotiutin savitöistä viimeiset eli haamut olkkarin kamiinan päälle ja yhden lautasen.

TOUKOKUUSSA alkoi kesä yhdellä rysäyksellä. Kevät jäi jotenkin välistä ja siirryttiin suoraan tosi kylmästä varsin kuumaan.

Meillä laitettiin vihdoin sokkelilaatat paikalleen samana päivänä kun vietin hauskan päivän Linnanmäellä kahden teinin kanssa.

Koirakokeet pyöri läpi kuukauden lähes joka viikonloppu. Koirat pääsevät saunaan ja ilmeisesti jotain joulukortiksi ajateltua kuvaa on tuolloin myös mietitty....

KESÄKUUSSA erilaisia kesäisiä juttuja. Meillä oli kummallakin uudet sähköfillarit ja kilometrejä ahnehdittiin viikottain.

Pieni lomaviikko ennen juhannusta ja varsin ihana matka Visbyn ruusujen kaupunkiin.

HEINÄKUUSSA kävi taas omaa porukkaa. ♥

Jotain satoa alkoi tulla pikkuhiljaa, kun kesäkuu oli ollut kuuma. Heinäkuussa oli muuten jo normaalit kesäiset kelit ja muistan jonkun aamun, jolloin oli turkasen kylmä ajaa paljain käsin töihin.

Fillarilenkkejä, maisemia ja auringonlaskuja (en saa niistä tarpeekseni).

Ystävien kanssa kesäteatteria heidän 100-vuotislahjanaan. Päälle pizzat Ruissalon telakalla. (Suosittelen!)

ELOKUUSSA vihdoin loma.

Vaasan, Pietarsaaren, Kalajoen, Simon ja Ylläksen kautta Kilpisjärvelle ja siitä Norjaan.

Väsymystä, turhautumista...  ja samalla mielettömiä paikkoja, käsittämättömiä maisemia. Upea Norja! 

Vieraita ison lätäkön takaa. Jenkit saunassa ja retkeilemässä ja syömässä. 

SYYSKUUSSA edelleen patikkaretkiä, koska auton huolto - mikä ihana tekosyy.

Tykkään edelleen työstäni ja erityisesti työpaikastani.

Ensikokeilu robotin kanssa. Päivän ja arjen pelastajat, nuo ihmiset, jotka rokkaavat robot pakkaavat ja lähettävät meidän portille. (Viimeisin veti Sutsisatsia ihan täydellä volyymillä....)

Boogien koiranäyttely ja menestys. 

Edelleen auringonlaskut, intohimoni.

LOKAKUUSSA alkoi olla syksyisempää.

Patikkaretkiä taas. Torronsuo, ja sitten oma neljän päivän retkeni useampaan kohteeseen.

Rokotukset, mitäpä muutakaan.

MARRASKUUSSA edelleen fillarilla töihin, kunnes talvi tuli yhdessä yössä. Samalla alkoi lämmityskausi ja aloin hörhöilemään joulun kanssa...

JOULUKUUSSA oli kaikenlaisia ihania ruokailuja ystävien ja perheen kanssa.

Olkkarin tapetit meni vaihtoon.

Joulu Vuokatissa ja maailman parhailta naapureilta saatu glögi korkattiin.

Pääosin tämä oli vauhdikas ja kiva vuosi. Jotain jättäisin pois, ja jätinkin ne järjettömät ylityömäärät syksyn tullen.... 

Kiinnostuneena odotan ensi vuotta. Jotain suunnitelmia on jo tehty, loma-ajankohdat on hyvin pitkälle tiedossa mutta mitään ei ole vielä tilattu/ostettu/suunniteltu sen kummemmin.