Täytyy sanoa, että sanat on vähän vähissä kuvaamaan tätä kaikkea.
KIITOS Marianne, KD sekä pojat!!! Vielen Danke!! Danke schön!! (Siihen ne omat saksan taitoni valitettavasti taitaa tältä erää jäädä....)
Eräänä kauniina aamuna Schipolissa Amsterdamissa, odottelemassa jatkolentoa.
Surullisen hupaisa sattuma... Olen ostanut nuo MBT:n lenkkarit vuosia sitten. Yhdet parhaista kengistä. Mutta niillä on kuljettu sateessa ja märässä, ja pohjia on liimattu jo kiinni. Nyt kuitenkin kävi niin, että jo Schipolin kentällä tajusin, että kengät vaan kertakaikkiaan hajoavat - ei käsiin, vaan jalkoihin - ja olen vasta menossa....
Aloitimme siis jotakuinkin tutustumisen Saksaan lähimmästä kenkäkaupasta! Onneksi se oli tilanne, jolle uskalsi itsekin nauraa. Onhan se nyt melko kornia, että lähtee matkaan hajoavilla kengillä....
Koiraihmisen paras ystävä: Lio. Meistä tuli todella samantien kaverit. Hurmaava huiskahäntä.
Tiistai 6.12. : Neuss
Reinin rannalla kävelyllä
Ah näitä taloja!!! ♥
Tuollaisen lasipallon lumisateineen olisin niin halunnut tuoda.
Pahus kun lentoyhtiöt laskee sen nesteeksi....
Harakka minussa rakastui kaikkiin näihin sisustusjuttuihin.
Mikä onni, että matkusin vain hyvin pienillä matkatavaroilla.
Neussin kirkon vieressä joulumarkkinat oli tunnelmalliset ja suloiset.
Vähän Glühweinia. Yllättäen muki on kuvattu tyhjänä....
Näin voi käydä kun vanhat ystävät tapaavat 20+ vuoden jälkeen.
Keskiviikko 7.12. : Siegburg
Tästä lähdettiin aamulla käyttämään Liota lenkillä.
Päivänvalossakin kojut on lystikkäitä.
Siegburgissa oli linna.
Itse asiassa jokin katolisen kirkon paikka, jossa koulutetaan pappeja (munkkeja?)
Mielettömän ihanat puistot siinä ympärillä ja ihmiset juoksutti koiria siellä irrallaan.
Näin heti mielessäni miten meidänkin koirat olisi onnellisia tuolla.
Nämä markkinat oli teemalla keskiaika.
Aivan älyttömän viehättävät.
Sanoinko jo, että harakka minussa lähti kaiken kiiltelevän perään??
Tämä idea pitää ehkä varastaa.
Pulloon on laitettu ainekset esim. kaurakekseihin. Lisäksi vain ohje: lisää (esim.) maito + munat.
Todella hauska idea vaikka lahjaksi ja pullo jää vielä käyttöön jälkeenpäin.
Torstai 8.12. : Köln
Kölniin mentiin junalla.
Tuomiokirkko, The Dom, saa lähes sydämen pysähtymään kun astuu asemalta ulos.
Se on mieletön.
Kirkossa olisi voinut viettää vaikka tunnin.
Lasimaalaukset oli aivan sanoinkuvaamattoman upeita.
Käveltiin kirkon vieressä olevat markkinat nopeasti läpi.
Näihin puisiin "kyliin" ihastuin.
Olisi niin kiva alkaa kerätä noita taloja niin,
että ostaisi vuosittain aina uuden ja rakentaisi oman kylän.
Sitten vähän puita, ihmisiä ja muuta rekvisiittaa.
Ne oli niin suloisia noissa kojuissa.
Niitä olisi voinut katsella myös tuntikausia....
Mutta meillä oli suunnitelma:
Kölnin Philharmonie soittaa harjoitus"keikan" jonne on vapaa pääsy.
Hakeuduimme siis konserttisaliin kuuntelemaan.
Esitys kesti puoli tuntia ja sai aikaan fiiliksen, että tuollaiseen konserttiin voisi hakeutua joskus oikein kunnolla. Kapellimestari oli todella hupaisa: hän kertoi asioita esitettävästä kappaleesta, puhui vähän väliä, eläytyi johtamiseen täysillä ja oli todella erinomainen. Se vähä, mitä saksasta ymmärrän, kuulosti kyllä hauskalta.
Soittohan oli sellaista, että karvat nousi pystyyn. Niin hienoa!!
Sitten piti hakeutua takaisin Domille, koska halusimme kivuta torniin.
Kyltissä sitten mittoja....
Sanoisin, että ei korkeanpaikankammoisille.
Näitä totisesti oli se 533. (takuulla enemmän.... en laskenut)
Tuo ränni on niin kapea ja ihmisiä meni kahteen suuntaan.
Näkymät kyllä palkitsi kiipeäjän.
Joku tyyppi siinä tornin huipulla.
(Karmeat silmäpussit!!!!)
Siinä teille vähän Kölniä.
En ymmärrä itsekään miten näistä kuvista tuli näin hienot.
Kirkon arkkitehtuuriakin voisi katsoa loputtomiin.
Niin upea.
Mutta sitten harakka sai taas vallan....
lähimpään sisustuskauppaan, jossa jo voihkin niitä pieniä laukkuja,
mutta lentoyhtiö ei onneksi sallinut ruumaan menevää, joten uuttakaan ei voinut ostaa....
Lisää kyliä ja kaupunkeja. Oih ja voih näitäkin..... ♥
Kölnissä on useammat markkinat.
Nämä alumiinifolio-pintaiset kojut ovat alueelta, jossa kokoontuu homoja.
Tulin oppimaan senkin, että Köln on heille "se paikka".
Suklaita.
Kauniita, vaikken tuollaisista itse pidäkään.
Joku tyyppi myös Domin edessä ennen kuin hyppäsimme takaisin junaan.
Ihana kuparimalja, jonka Marianne osti.
Itse katsoin pitkään isompaa vastaavaa, mutta totesin sen liian isoksi kuljettaa.
Kupari on kaunis kynttilän kanssa.
Perjantai 9.12. : Düsseldorf
Minua varoitettiin, että voisin päästä todellisen ostamisen makuun täällä.
Vitsinä.
Tuo kauppakeskus oli tarkoitettu hivenen varakkaammille.....
Ajattelin toki miestäni ja katselin asiantuntevasti Cartierin ikkunaa....
Miten olisi (hyvin tavallisen näköinen) rannekello? Vain 29 800 eur?
Joulupalloja
Näitä(kin) olisin voinut tuoda matkalaukullisen.... *huoh*
Saksaan on ihan pakko mennä toistekin.
Reinin varrella pikkuinen asuinlähiö.
Aivan ihanan näköisiä taloja, ja melkoiset näköalat.
Markkinatoria päivänvalossa.
Taustalla maailmanpyörä.
Joka kaupungissa taitaa nykyään olla pakollinen värkki tuo pyörä?
Pidin näillä kaikilla markkinoilla eniten siitä, että jokaisilla taisi olla karuselli lapsille. Ja siitä ei kuulunut mitään kammottavaa kilkatusta, vinkumista tai mekkalaa. Sen hauskuus lapsillekin on se, että sillä saa ajella, eikä aiheuttaa järjetöntä taustamekkalaa. (vrt. Suomessa kaikki markkinat joissa on tivoli....)
En pysty sanomaan oliko jotkut markkinat hauskemmat kuin toiset. Voisin kaikille lähteä uudestaan.
Luonnollisesti isoissa kaupungeissa (Köln, Düsseldorf) ihmisiä oli enemmän ja oli ahtaampaa. Oli ehdottomasti hyvä ajatus käydä kojut läpi jo päivänvalossa, koska illalla ahtaudessa ei joka kojun eteen edes päässyt.
Pidin tunnelmasta, pidin Glühweinista, Bretzelit oli tosi hyviä, paljon jäi vielä maistamattakin.
Rakastuin joulupalloihin ja puisiin koristeisiin, löysin yhdelle kaverille tuliaiseksi toivomansa pöllön.... (ei kuvaa, koska toimitus on vasta ensi viikolla) ja toiselle pallon.
Haluaisin, että Suomessa olisi mahdollista järjestää jotain vastaavaa. Haloo päättäjät!!
Miksi täällä tarvitsee olla niin idioottimainen alkoholipolitiikka, että ajatus kaatuu jo siihen?
Tuolla porukka osti lasillisen jostain kojusta (sivumennen: maksoi pantin lasista jotta palauttaisi sen) ja käveleskeli ympäriinsä, jutteli ihmisten kanssa, katseli ja ehkä haukkasi jotain. Myöhemmin kenties kävi palauttamassa lasinsa ja sai pari euroa takaisin.
Lasilliset oli sopivan pieniä (0,2 l) eikä kukaan käyttäytynyt huonosti. Mukana oli lapsia, koiria, vanhuksia ja huonosti liikkuvia. Kaikille oli tilaa.
Kukaan ei myynyt krääsää tai muoviromua (vrt. Suomen markkinat, taas), kaupan oli käsitöitä (puuta, lankoja, kankaita, nahkatöitä), koruja, paperitähtiä, koristeita, paljon erilaisia syötäviä, juotavia ja karkkeja, myös pipareita, leivonnaisia, vohveleita, crepes'ejä.
Taustamelua ei ollut, vain ihmisen puheensorina. Joistain kojuista soitettiin joulumusiikkia säällisen hiljaa, että kuuli vielä vieruskaverin puheet, toreilla oli esiintyjiä ja live-musiikkia.....
Nämä tarvitsee itse kokea!! Minä tykkäsin!
Sitten tuli aamu, jolloin piti pakata ja lähteä kotiin.
Auf Wiedersehen, Düsseldorf!
KLM toimitti turvallisesti ensin Amsterdamiin, josta Helsinkiin.
Juuri Schipoliin laskeutuessa oli erittäin pilvistä, ja yhtäkkiä pilvien välistä pilkisti sinistä.
En tiedä oliko se taivasta vai merta, oltiin nimittäin jo melko alhaalla.
Näky oli hieno.
Schipolissa aikamoinen hoppu.
Kone laskeutui D-terminaaliin ja luonnollisesti seuraava lähti B:stä.
Välimatka on pitkä ja vaihtoaika oli lyhyt (tunti).
Koska ravasin reippaasti (ja vähän etuilin jonossa koneesta poistuessa, tosin pyytelin anteeksi kauniisti), totesin ehtiväni hörpätä pikaisesti kahvit matkalla....
Tuliaiset oli lähinnä hassuja: näitä karkkeja sai Intiassa vaihtorahana....
Manteleita eri makuja.
Ja itselle lasienkeli.
Voi olla etten jätä tätä pelkästään kuusenkoristeeksi, vaan etsin sille pysyvän paikan jostain.
Reissu oli mahdottoman ihana! Ystäväni perhe otti niin sydämellisesti vastaan, että jäin kaipaamaan mahdollisuutta maksaa takaisin vastavuoroisesti. Erinomaisen hienosti kasvatettuja poikia. Tulkaa kaikki joskus Suomeen, olette lämpimästi tervetulleita!!
Joulumarkkinat oli juuri sitä mitä ajattelin ja vielä enemmän. Tunnelma on ihan omaa luokkaansa.
Ja oli niin ihana istua höpöttelemässä iltaisin ja aamuisin...
Suloista kun joskus elämä tuo ihmisiä, joiden kanssa sitä jotenkin vaan jatkaa siitä mihin on jäänyt vaikka matkaa ja aikaa välillä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!