lauantai 26. tammikuuta 2013

Loman odotusta


Aina ja jokavuosi ja viime vuonnakin…. sanon, että ”tänä vuonna ei sitten lähdetä minnekään reissuun vaan mietitään minne oikeesti halutaan ja sitten varataan matka sinne”.  Niinaina. Kun vielä toteuttaisin sitä mitä puhun.
Isä ja Eeva-Liisa lensivät lokakuussa Hua Hiniin, tällä kertaa meille vieraaseen paikkaan (Soi 112) kun tuttuun taloon (Soi 104) tuli viime keväänä vesivahinko, mikä aiheutti harmia mm. isän silmille, allerginen kun on. Homeongelmia EI totisesti kaivata, joten se kämppä oli pistettävä unohduksiin. Kun me vielä sanoimme, että ”ei meillä kyllä ole mahdollisuutta edes ajatella reissua tänä talvena, kun lasten joululomakin on niin lyhyt, on ne valmistujaiset ja on sitä ja tätä, ja tekin tulette Suomeen jouluksi……”  You know. Joten he vuokrasivat ruotsalaisen ylläpitämältä comboundilta paritalokämpän, 2mh + iso keittiö-olkkari ja parveke. Vartioitu alue, jossa uima-allas ja matkaa keskustaan enemmän kuin ennen. Toisaalta samalla comboudilla tuttuja fillaristeja, joiden kanssa tekevät aamulenkkiä.

Sitten marraskuussa jonkun sähköpostin jälkeen meillä kotona alkaa keskustelu, että jos kuitenkin. Isot lapset ilmoittivat heti, että ”nou, emme lähde, se paikka on niin nähty”. Jaaha. Hetken kaivamisen jälkeen on selvää, että budjetti on persiillään jos edes ajatellaan jotain matkatoimiston reissua viidelle hengelle sellaiseen paikkaan, missä takuulla paistaa aurinko. Etelän Hetelmät ovat tietoisia meidän pähkäilystä ja kannustavat tulemaan, olisi kiva taas nähdä, talvi on pitkä ja kyllähän ihminen sitä lomaakin tarvii. Ja sitten se: kyllä tänne mahtuisi…  
Mulla ei kuitenkaan ole maksullista lomaa tälle vuodelle kuin viikko, ja puolitoista vuotta (hah, ennemminkin 4,5 vuotta kaikkineen….) ilman lomaa voi käydä raskaaksi. Keskusteluja, keskusteluja….

Isot on sitä mieltä, että he voivat jäädä kotiin. Kaikki siltä osin melkein hyvin. Edellisen vuoden kämmäykset mielessä en heti allekirjoita, että se käy. Lotta… hän haluaa kyllä lomalle, mutta on samalla vähän huolissaan viihtyykö kun ei ole ketään kaveria.
Sitten rävähtää: Lotan kaveri Juulia innostuu ideasta, ja Juulian äidin kanssa tallilla käydyn keskustelun jälkeen he tulevat koko porukka meille kahville, esitellään vähän kuvia, näytetään kämpän nettisivut (www.oneonetwo-residence.com) ja mietitään. Juulia voisi lähteä meille lainalapseksi. Pikkulikat ei pysy nahoissaan. Kun vielä vaarikin saadaan puolittain lupaamaan, että hän voisi lapsenvahtia (lähinnä kai talonvahtia…) meillä arkiviikon, ja koirat pääsevät Pian hellään hoitoon (www.piasdreamdogs.fi), alkaa lievä innostus pyrkiä vähän aikuistenkin yöuniin.

Joten: AY95 Hki-Bkk odottaa, lähtöön n. 12 aamua. Jos toki olen muutenkin itse kiitollinen ihanan työpaikan hengestä, jossa sallittiin vasta-aloittaneelle kahden viikon virkavapaa tätä varten, olen suorastaan liikuttuneen iloinen noiden pikkulikkojen tohkaamisesta loman suhteen. Retkiä on suunniteltu sellaisiin paikkoihin missä ei olla itsekään ennen oltu, Juulia viedään elefanttiratsastukselle ja ratsastamaan ja… ja… ja…
Isä & E-L olivat hiljattain jostain syystä menneet ”meidän rantaan” ja ajatelleet vaan kävellä sen päästä päähän. Puolivälissä rantaa oli tuttu aurinkotuolien ja baarin pitäjä, vanhempi rouva, syöksynyt esiin, vatkannut kättä hymyillen leveästi ja kutsunut juomaan lasilliset vettä. Siihen oli tullut myös nuorempi rouva, joka puhuu englantia, ja pikaisesti oli kuulumiset vaihdettu. ”Oletteko taas täällä koko talven?” ”Miten jalka on voinut?” (= viitisen vuotta sitten isä sai jalkakrampin meressä ja he hankkivat paikalle taksin joka kuljetti sairaalaan.) ”Pyöräilettekö edelleen joka päivä?”

 
Sitten paikalle tuli Sheriffi eli paikan isäntä, jonka ensimmäinen kysymys iloisen tervehdyksen jälkeen oli ollut ”is Lotta coming this year?” Kyllä, nimeltä. Olemme tehneet vaikutuksen näihin ihmisiin, hämmentävää. Olivat olleet aivan riemuissaan kuullessaan, että tulemme taas. Tiedämme jo, että parhaat tuolit on aamuisin varattu meille, kesken uimisen ja auringonoton tarjolle tuodaan hedelmiä ja juotavaa, heposia tuodaan rapsutettavaksi ja puolen tunnin ratsastuksen sijaan likat ratsastaa 45 min samaan hintaan… Näiden ihmisten vuoksi tuohon tuhansien hymyjen maahan on kiva palata. Heidän vuokseen kestää 12 tunnin lennon ja ne viime vuonna niin ärsyttäneet itäisen naapurimaamme edustajat, joita siellä ei sitä ennen ollut näkynyt….

 

LOMA JA AURINKO ♥   Olo on kuin joulua odottaisi, yhtä innokas ja iloinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti