sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Käyttäytymisestä

Lastenvihaaja täällä hei.
Tällä viikolla eri iltapäiväjulkaisut ovat kirjoittaneet, miten jossain Citymarketissa myyjä joutui pyytämään miestä poistumaan kera kiljuvan lapsensa, kun tenava oli vartin verran raivonnut leluhyllyllä.
No, tästäkös nousi somessa elämää suurempi äläkkä: "ne on niitä lastenvihaajia, jotka tykkää ettei kullannuppujen kiljunta kuulu ruokakauppaan" tai että "mitä hittoa ne aikuiset sinne leluhyllylle menee".

Joo, nimeän itseni ensimmäisenä täten lastenvihaajaksi. Perustelen asian sillä, että minusta kauppaan ei ole pakko mennä silloin kun tenava on juuri haettu päivähoidosta, hän on väsyneemmillään tai muuten hetki on altis. Ja väitän, että jokaikinen vanhempi tasan tietää milloin se oma rakkauspakkaus on juuri tässä mielentilassa, että kauppareissu voi olla huono idea.

Kyllä, mulla on ollut tarhaikäisiä, ja olen heidän kanssaan mennyt kauppaan suoraan töistä/hoidosta. Ja kyllä, jos joku heistä on saanut primitiiviraivarin jonkun hyllyn vieressä, olen kantanut kiljuvan kakaran autoon jäähylle ja ehkä palannut maksamaan ostokseni yksin. Tai jättänyt ostokset tekemättä, pyytänyt ehkä kaupan henkilökuntaa ajamaan sen mun kärryn hetkeksi kylmiöön ja vienyt lapsen kotiin isänsä hoiviin ja palannut...
Toki se on raivostuttavaa, ja olen takuulla ollut itse naama norsunperseellä tällaisen tilanteen kanssa. Mutta silti, minusta vähimmäisvaatimus on, että jokainen vanhempi kasvattaa omat pentunsa eikä odota, että joku kaupan henkilökuntaan kuuluva joutuu tulemaan sanomaan asiasta. Ja jos kakara kiljuu VARTIN, se on viisitoista (15) minuuttia.... hei haloo.
Kylläkyllä, kaikilla ei ole sitä isää kotona ja on yksinhuoltajia ja voi %¤#"¤%.... en minä sentään ihan elämästä vieraantunut ole. Jos kuitenkin jotain suhteellisuuden- ja tilannetajua??

Mitä tulee väitteisiin, ettei sinne hyllylle ole pakko mennä kuuntelemaan, niin kyllä se isossa kaupassa raikuu melko railakkaasti muuallekin. Ja voihan olla tilanne, että pitäisi löytää joku lahja omien lasten juttuihin tms. jolloin sinne nimenomaiseen hyllyväliin on asiaa.

En ymmärrä nykypäivän vanhempien ajattelurakennetta: lapsiperheillä pitää olla oikeudet tehdä ihan mitä tahansa missä tahansa. Sanopa ravintolassa naapuripöydän vanhemmille kun niiden 3-vuotias on aikansa roikkunut teidän pöydän pöytäliinassa, että "voisitko katsoa ettei tuo lapsi kaada näitä laseja/kynttilöitä/kuumia astioita päälleen", niin johan tulee haistattelua ja kommenttia siitä miten lapsia vihataan ja lapsiperheiden pitäisi olla näkymättömiä.

Ymmärrän päivä päivältä paremmin miten tietyt matkatoimistot, lentoyhtiöt, ravintolat jne. järjestävät näitä lapsivapaita päiviä/viikkoja/matkoja/hotelleja/reissuja. Kun lapsiperheelliset eivät näköjään itse ymmärrä ajatella asiaa kenenkään muun näkövinkkelistä.
Kaipa ne tenavat sitten ovat niin herroja ja hidalgoja heti pienestä pitäen.
Hirvittää ajatella mihin tämä maailma menee näiden kanssa kun eivät joudu missään vaiheessa oppimaan mitään pettymyksistä tai minusta yleisistä ja normaaleista käytöstavoista.

Olen itse kasvattanut kolme lasta. En nyt tähän hätään pysty kysymään heiltä mitä ovat mieltä, onko kotikasvatus ollut yhtä natsimutsin yksinpuhelua. Mutta heitä on viety ravintolaan, elokuviin, kauppaan ja muihin paikkoihin, ovat olleet lentokoneessa (kaksi jopa hyvin pieninä) enkä ole juurikaan joutunut kokemaan anteeksipyytämisen tarvetta kanssaihmisiltä, että mun lapsi ei osaisi käyttäytyä. Toisaalta olen hakeutunut niistä tilanteista aina pois ITSE.

Ja ei, mun lapset ei todellakaan ole saaneet kaikkea, hyvä jos jotain. Heillä on edelleen varsin tiukat kotiintuloajat, vaatimukset mitä kotitöitä tarvii tehdä, olen aina edellyttänyt ikätason mukaan juttuja, jotka kuuluvat heidän hommikseen 100%.
Tällä hetkellä heistä jokainen tekee ruokaa, pesee pyykkiä, siivoaa, hoitaa koirat (viimeinen tarvittaessa). Voin huoletta lähteä kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja jättää lapset kotiin ja luottaa siihen, että täällä ei ole vuosisadan bileitä, joissa kämppä on rikottu, koirat tapettu tai päästetty karkuun ja talon viinat juotu.

***
Ja seuraavaksi joku perustelee asiaa, että "kyllä vielä enemmän häiriötä aiheuttaa juopot ja meluavat aikuiset"...
No joo, takuulla niinkin. Mutta tässä olikin kyse LAPSIperheistä ja siitä, että LAPSEN sallitaan tehdä ihan mitä tahansa. Jos idiootti aikuinen huutaa kaupassa, toki hänellekin voi (ehkä riskillä?) käydä sanomassa, että "koetapa kuule olla vähän hiljempaa, tää ei ole sun olkkari"...

Ja sanonpa vaan, että ehkä se kiljuva aikuinen on se, joka on kiljumalla saanut tahtonsa läpi kakarana - vaikka sitten sillä leluhyllyllä. Eli siinä tapauksessa, että se rääkyvä pentu poistettiin kaupasta, ehkäpä meillä on 30 vuoden päästä yksi rääkyvä aikuinen vähemmän?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...