perjantai 10. lokakuuta 2014

Saunakoira, pinkki päivä ja niin edelleen

Toi Edu on sitten hauska.
Siinä on ajoittain jotain ihan liian inhimillistä... se on kuitenkin vain koira.
Tällä viikolla olen ehtinyt saada sydämentykytyksiä ja toisaalta ollut niin iloinen sen kuuliaisuudesta.

Jonain aamuna (eilen?) lähdin hakemaan lehteä heti viiden jälkeen. Koska lähden töihin, avasin portin ja jätin sen selälleen. Tulin lehden kanssa sisälle, laitoin teetä tippumaan ja menin takaisin terassille huhuilemaan pika-pissalla olevia nelivetoisia. Edu seisoi metrin päässä avoimesta portista ja nuuski jotain, Karo oli jo vähän kuin tulossa.... kun ihan lähinaapurista tulee mäkeä alas naapurit kolmen (uros) Suomenlapinkoiransa kanssa. Ehdin tajuta, että siitä tulee ihmisiä ja koiria kun Minna jo huikkasi moit ja joku heidän koiristaan haukkui pari kertaa. Inahdin "Edu" kun havaitsin, että se seisoo kyllä pää pystyssä mutta ei tee elettäkään liikkuakseen mihinkään, ja totta puhuen lähti tulemaan sisälle kun naapurit olivat vielä jotakuinkin kohdalla. (Normaalioloissa eli päiväaikaan väitän, että se olisi ampunut portista jonkun uroksen kimppuun ja riita olisi ollut kovaääninen ja melkoinen.)
Myönnän, että polvet löi kirjaimellisesti loukkua kun menin pukemaan. Tilanteessa oli ainekset todella pahaankin.

Toisaalta eilen iltapäivälenkillä heti pururadan alkupäässä oli täytynyt kävellä juoksuinen narttu, koska mikään muu ei saa tuota niin täpäkäksi ja vetämään remmissä ihan kahelina kahta puolta tietä. Tovin pohdin uskallanko päästää irti, mutta kokeilin onneani.... ja toki vislauksella ja tiukalla komennolla se tuli aina viereen vaikka hölkkäsikin taas kiireessä haistelemaan reittiä eteenpäin. Vähän levoton lenkki toki tästä syystä, enhän tiennyt onko se narttu jossain lyhyenkin matkan päässä edellä... plus että väkeä oli liikkeellä. Otinkin koirat jossain vaiheessa kiinni kun jengiä tuli joka suunnalta. Siinä, kytkettynä, tuli pari puolituttua täysin meille vieraiden koirien kanssa vastaan, ja siirryin vähän pusikon puolelle kun näin, että flexissä tullaan ja koko pituudelta. Otin molemmat aika lyhyelle ja tiukasti käskin "ohita" ja "jätä". Toinen naisista alkoi päästää koiraansa liki vaikka erikseen sanoin "älä anna sen tulla" mutta hyvin vaatimatonta murinaa kummempaa ei irronnut. Ilahduttavaa! Samoin pari muuta puolituttua koiraa ohitettiin hyvin vähäeleisesti.
Joskus se yllättää niin positiivisesti! (Myönnettäköön, yleensä aina.)

Tänään istuin sohvalla kirjan kanssa ja Edu makaili jaloissa. Tyytyväisenä, vatsa täynnä.
Laitoin kirjan pois ja sanoin "mentäiskö saunaan". Sana, jonka se tietää. Sillä sekunnilla se oli korvat pystyssä seisomassa ja menossa. Se odottaa aina alaeteisessä kun haen pyjaman ja tulee sitten kylppäriin. Kävin heittämässä alkulöylyt ja tulin suihkuun. Siinä vaiheessa se siirtyi hiukan loukkaantuneen oloisena eteiseen, josta kuitenkin tuli heti kun suihku oli kiinni, takaisin.

Ylimmälle lauteelle. Syvä huokaus. Tyytyväinen Pikkukoira.
Aina sama juttu. Saunassa ollaan totisia, vakava paikka. Ei saa koskea.
Kun Pasi tuli ja kaatoi vähän olutta löylyveteen, se tuijotti ensin tiukasti löylykiulua. Kauha ei noussut juottamaan, joten pakko vaivautua itse hyppäämään alas ja juoda. Se lopsottaa aikamoisia määriä löylyvettä, oluella tai ilman. Ja takaisin lauteelle. Leveästi.
Sitten pitää jäähtyä, minä istun alakerran portailla (ulkona) ja Edu tekee arvokkaan lenkin pihan ympäri, tarkistaa, että kaikki on reilassa ja tulee kiireesti takaisin. Usein se tulee uudestaan löylyyn, parikin kertaa.
Hupaisa tyyppi.


Tunnelmapala


Yleensä on ehkä enemmän tämän näköistä. 
Viime aikoina olen saunonut aina pelkässä kynttilänvalossa.


***
Tänään (jälleen!! kuten noin joka toinen viikko läpi vuoden kaikesta hypestä päätellen!) on ilmeisesti jokin rintasyöpäkampanjapäivä. Ainakin jengi näytti vouhottavan pinkistä ja näin töissäkin ihmisillä pinkkejä juttuja päällä.
Hyvä asia takuulla. Onhan se kuitenkin tauti, joka koskettaa tätä nykyä joka kolmatta naista Suomessa ja takuulla vaan lisääntyy.
MUTTA... kun ihan lähituttavapiirissä on ihminen, joka sairastui, ja sanoi noin vuosi sairastumisensa jälkeen, että "se on kuin märkä rätti päin näköä kun siitä vouhotetaan. Sitä tautia ei pysty unohtamaan muutenkaan, siitä ei tarvitse muistuttaa joka käänteessä." Tuon jälkeen itsekin pohdin asiaa ja on pakko olla samaa mieltä.
Kun en ymmärrä mitä tällä Pinkki-kampanjalla haetaan? Miksi rintasyöpä? On niitä muitakin, vaarallisempiakin ja huonommin havaittavia. Miksei ole kampanjaa "lähde colonoskopiaan" koska suolistosyövät yleistyvät myös räjähdysmäisesti?

Juu juu, minulla on töissä kynätaskussa kiinni jostain kultasepänliikkeestä ostettu pinkki "nauha", metallinen. Tottakai tietoisuus on hyvästä. Mutta kun en tiedä miksi juuri tämä tauti, miksi koko ajan.
Annan mielelläni puhua itseni ympäri vouhottamaan asiasta, jos jollakulla on hyvät perustelut.

(Annan myös mielelläni puhua itseni ympäri hyväksymään HPV-rokotteen, jos jollain on parempia perusteluja kuin se, että THL on se hyväksi havainnut. Siitä laitoksesta olen jo aiemmin mielipiteeni tuonut julki.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti