torstai 25. joulukuuta 2014

Joulu, joulu, joulu tuo, riemun suo.... ♪♫♫♪♫

Kun pistetään hynttyyt yhteen, jossain kohtaa tulee aina keskusteluun, miten joulua kuuluu viettää. Joka perheellä on omat tapansa. Varsinkin lasten kanssa keskustelu voi saada ärhäköitäkin muotoja....

Me ollaan oma osamme jouluista vietetty lasten isovanhempien luona, ehkä nimenomaan heidän perinteittensä mukaan. Jotain tosi rauhoittavaa ja rentoa oli tässä 2014 joulussa, kun oli vain me, meidän perhe ja me viisi päättämässä.

Jouluruuat
Meillä syötiin tänä vuonna todella erinomaista pulled porkia. Sen seurana oli tuoreita vihanneksia, tortilla-lättyjä, kastikkeita, rosolli, peruna- ja porkkanalaatikot sekä kalaa. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt sanontaa "kinkku on kunkku", koska minulle joulun tekee kaikki ihanat kalat, ja isän tyttönä olen todella tyytyväinen, että isän ohjeen mukaan tehty jääkellarin lohi on ja oli äärettömän maistuvaa.


Pieni elvyttävä leipä kahvin kanssa aattolenkin jälkeen. 

Se, mikä oli hauskaa huomata, oli, että nuorisokin viihtyi pöydässä paljon pidempään kuin ns. "normaalin" jouluruuan äärellä. Joonas sen muotoili: "Niin, ensin otetaan ne alkupalat. Mä otan rosollia ja kalaa ja syön. Sit tulee kinkku ja laatikot ja mä syön vaan sen kinkunviipaleen ja ihmettelen kun ei ole edes perunaa sille kaveriksi..."
Nyt meillä istuttiin lähes 45 min. yhdessä, syötiin rauhassa ja höpötettiin, kehuttiin eväitä ja naurettiin kaikenlaisia juttuja.

Tykkäsin!



Ruokaa oli mahdoton määrä. Onni on iso ruokapöytä.


Joulukoristelut
Naurettiin tätä aaton koiralenkillä aamulla. Molempien kodeissa kuusi on kannettu sisään vasta päivä pari ennen aattoa ja sitten se koristelu on ollut joku ihmeellinen juttu nimenomaan jouluun liittyen.
Meillä ei ensinnäkään ollut tänä(kään) vuonna kuusta, vaan vetelin muutaman lampun ja koristeen noihin tikapuihin. Kuusi on toki laatikossa vintissä, mutta sille ei tällä hetkellä ole järkevää paikkaa enkä näe syytä kalustaa koko olkkaria yhden kuusenroikaleen takia.
Tänä vuonna keittiön pöytä on niin ihanan suuri, että sen päähän mahtui myös pieni kukkajuttu parin pallon ja valon kanssa. Kaunista ja simppeliä.  Ja mikä ehkä parasta: ei järjetöntä siivoa joulun jälkeen.
Minähän en kestä joulun pakkojatkamista minnekään tammikuulle, vaan meillä on aina kerätty kuuset ja muut koristeet pois ajoissa, joskus jopa ennen vuoden vaihdetta. Toisaalta laitan kyllä joulun esille jo hyvinkin itsenäisyyspäivänä, koska minusta joulunodottaminen syntyy niistä valoista ja tunnelmasta siinä kaikkein synkimpänä aikana.


Joulun pakolliset
Joulunahan ei saanut mennä kavereille, ei saanut soitella kenenkään ovikelloja eikä varsinkaan saanut pyytää ketään (muita kuin sukulaisia) kylään. Muistan lapsuudesta ne päivät, jotka oli pitkiä kuin nälkävuosi kun kaverit oli kotonaan pihan toisella puolen..... 
Joonas lähti Minnalle jo aaton iltapäivästä, toisaalta ollaan alustavasti sovittu yhdet joulukahvit kavereille huomiseksi (Tapaninpäivä). Ja olisin hyvin voinut eilen kahvittaa vaikka naapureita.... 

Tämä oli hyvä joulu. 
Tonttu Aaltonen ei ollut kovin salainen 24.-25.12. välisenä yönä tonttuillessaan lakki päässä (kulkunen piti yöllä piilottaa lakin käänteeseen ettei kaikki heränneet) töissä. Tänään muutaman tunnin unet, sitten ihana aurinkoinen lenkki noiden nelivetoisten kanssa, jotka pitävät kyllä jalat maassa, oli pyhä tai ei. Pasi ja lapset poikkesivat Pasin vanhemmilla tänään yllätysvierailulla, joten illalla vielä sauna ja rentoa lököilyä ilman suorituspaineita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...