keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kampaajalla ja lisää ruisleipää

Mun kampaaja-Taru on taiteilija!!
Kävin leikkauttamassa hiukset heinäkuun puolivälissä, just ennen Jenkki-reissua. Itse asiassa ne oli mun makuun aika paljonkin liian lyhyet, mutta toisaalta siellä helteessä tosi helpot koska päivittäin oli pakko pestä eikä kaivannut muuta laittamista.
No, lyhyt tukka ei ole mun juttu, koska olen onneton käymään kampaajalla. Se on ihanaa, nautinnollista ja muuta, mutta mulla ei vaan ole aikaa tai rahaa hypätä siellä joka kuukausi. Joten moppi on vähän päässyt roikkumaan....   (Lyhyt tukka on siisti ja kiva kun sen pitää siistinä ja kivana! Ei näin!)

Eilen otin itseäni niskasta kiinni kun aamulenkin jälkeen (pipokausi....) olo oli "lievästi" rähjäinen ja ulkonäkö jotain pöllönperseen ja metsässäasujan väliltä. Soitto auttoi, joten suihkun jälkeen tiesin pääseväni hakemaan apua. Iltapäivällä siis tuttuun tuoliin ja yhteinen hämmästys: miten se on voinut kasvaa näin paljon muutamassa kuukaudessa? Esim. päälaelle oli leikattu n. 5cm pitkiä kerroksittain ja nyt nekin yltää korvaan.... Ehkä ei leikatakaan enää vaan siistitään ja jätetään kasvamaan. Hih!!
Ehkä ensi viikolla pään kanssa kehtaa jo mennä töihin. Seuraava parturireissu varmaan sitten vähän ennen Norjan keikkaa.... pitäähän telkkarissa olla siisti. Heh!

****
Otin myös ruisleivän juuren, jonka rakkaudella ja ajatuksella pakastin, sulamaan.
Eilen sekoitin uuden raskin ja tänään oli tarkoitus leipoa lisää leipää.

Ja perskules... siinä vaiheessa kun olin jo sekoittanut joukkoon jauhot, tajusin, että tästä raskista unohtui ottaa se seuraava juuri.
No, ennen vanhaan ruistaikina tehtiin puukaukaloissa, joita ei pesty, vaan juuri ikäänkuin kuivui siihen kulhoon ja siitä sitten jotenkin tekeytyi... joten hyvin toiveikkaana nappasin klimpin puolivalmista taikinaa ja pakastin. (Koska en koe, että toi muovikulhon jättäminen ikäänkuin kasvualustaksi on paras mahdollinen vaihtoehto....)

Jää nähtäväksi joudunko tekemään seuraavan juuren taas uudelleen. Jäätävä homma jos niin, koska en ole tunnettu kärsivällisyydestäni ja se neljä päivää taas uunin kanssa pelaamista ja vatkaamista ei ehkä olisi mun juttu.

Tosin lopputuloksen kannalta olen valmis vaivan näkemään, leipä on nimittäin tosi hyvää!! Pidelkääs peukkuja, että taikina riittää juureksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti