maanantai 21. marraskuuta 2016

Sitä sun tätä

Isäni halusi viedä meidät syömään, koko perheen, sisältäen pojan tyttöystävän.
Lauantaina siis isolla porukalla ja voihan että olikin hyvää.


Ensinnäkin: mieletön nautinto ylipäänsä päästä syömään tällä sakilla.
Valmiiseen pöytään,
Valkoiset pöytäliinat, kristallit, hopeat, kynttilät ja kukat.....


Minä olen kala-alkupalojen suurkuluttaja. Voisin syödä pelkästään niitä.
Maistoin myös Nallen (a.k.a. B. Wahlroos) tilan fasaanimoussea (ei kovin kummallista).


Vähän vaivihkaa piti kuvata. Siellä kun oli muitakin ihmisiä.


Kaloja. NAMII!!


Riimihärkä (toinen alhaalta) oli myös taivaallista.


Koko lasillinen punaviiniä ruuan kanssa.
Olin menossa yövuoroon suoraan täältä joten mahdottomasti ei voinut....


Caesar-salaattia ja vielä vähän lisää kalaa.
Sokeri-suola-graavattu siika oli niiiiin hyvää. Aivan uskomatonta.



Seurahuoneen jälkiruokakaappi.
Olisin halunnut noita juustoja, ei mahtunut. Ei vaan pystynyt.


Pari marenkia (ruskea oli tosi hyvää) ja söpö pikkupurkillinen puolukka- tai karpalomoussea.
Täydellistä kahvin kanssa.

****
Jatkoin tosiaan suoraan ravintolasta yövuoroon ja tänään aamulla palasin kotiin toisen jälkeen. Eiliset unet meni ihan metsään, karvan päälle 3,5 tuntia ja siitä samoilla silmillä viime yö. No, tämä on tätä.

Tänään heräsin puoliltapäivin ja sovitusti keitettiin kahvit ja lähdettin herättelemään minua Teijolle patikoimalla Matildajärven ympäri (n. 6 km).
Kahvia, ne pakolliset suklaakeksit (kts. edellinen postaus), pari iloista huiskahäntää ja niille purutikut. Muuta ei paljon tarvita.



Lempipaikkani maailmassa.



Tästä purosta voisi vaikka juoda. Ihminenkin.


Tällä nuotiopaikalla koirat oli jo tosi toiveikkaita, että "joko nyt syödään"...
mokomat opportunistit.  =)

Puhuin matkan varrella, että näinköhän ne haistavat nuotiopaikan ja yhdistävät sen hajun ihmisten taukoon ja olettavat, että siihen pysähdytään. Nimittäin tarjosivat näitä pysähdyksiä vähän joka laavulla ja nuotioalueella. Tai sitten yrittivät vaan vedättää. 


Vicksbäckinlahdelle asti piti päätyä ennen kahvia.


Maisemat on niin kauniita myös tällaisena päivänä.


Harmaan sävyjä.

Ajattelin laittaa saunan päälle, loikoa siellä kintut kattoa kohti ja painua sänkyyn oikein hyvissä ajoin.
Pari magnesiumia otin jo: jalat kramppasi ensimmäisen kerran joskus nukkuessani aamulla ja nyt huomaan, että molemmissa jaloissa tuntuu. Valvominen sitä kuluttaa kropasta, mutta syömällä lähes koko ajan olen onnistunut välttämään ne ärsyttävät rytmihäiriöt, joita myös seurasi mg-puutteesta pari syksyä sitten....

Huomenna menen aamulla koiralenkin jälkeen optikolle.
Tein havainnon, että en näe pimeässä. Olen siis ihan lepakko ja se on pelottavaa. (Edellisestä optikkokäynnistä alkaa olla "pari vuotta". Saattoi olla viime vuosisadan puolella....)

Kävin viime viikolla varaamassa ajan ja samalla alustavasti vähän sovittelin pokia. Karmea homma. Olen sitä mieltä, että yhdetkään ei sovi tähän päähän..... *huokaus*
Jää nähtäväksi. Kirjaimellisesti.
(Tyhmä sanaleikki. Tarkoituksella. Heko heko.)

Myyjä vielä kehtasi käyttää sanoja "nuorisonäkö" sekä "ikänäkö" samassa lauseessa ja väitti, että todennäköisesti saan siis multiteholasit.
Kysyin voisiko niihin samalla päivittää tuon sairaanhoitajien röntgenkatseen sekä kristallipallon. Huomenna keskustellaan mitä se sitten maksaisi..... 

3 kommenttia:

  1. Oijoi ihanat ruuat ja niin kivaa mennä koko perheen voimin. Meilläkin appivanhemmat vieneet usein syömään, nyt vaan alkavat olla aika huonona, ettei anoppi jaksanut esim. isänpvnä lähteä.

    Mukavaa viikkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Koko oma perhe kasassa on niin rentouttavaa.
      Muksaa viikkoa myös sinne!! =)

      Poista
  2. Teillä on ollut ihania retkiä taas kerran! <3 Pitäisi itsekin lähteä nuotiomakkaralle joskus :)

    Minä syön magnesiumia jatkuvasti, mulla alkaa heti "nykimään" jos olen viikonkin ilman. Siis tulee elohiiriä ihme paikkoihin ja juurikin rytmäreitä.

    Minä sain vuosi sitten lasit, ei heikentyneeseen näköön vaan taittovian korjaamiseen. Tosin käytän niitä vain jos tiedän ajavani pitkän matkan tai jos luen pitkään/ istun pitkällä luennolla. Mulle ihan sopii lasit, mutta olen niin "häiriöherkkä" etten pidä siitä tunteesta kun ne ovat päässä. En siis myöskään ole koskaan osannut käyttää aurinkolaseja!

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle Vivi! Toivottavasti saat huilattua noiden yöputkien päätteeksi <3

    VastaaPoista