sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lumilenkillä

Olipa menneellä viikolla pari vähän rapsakampaa päivää.
Hiukan hirvitti, kun herätessä mittarissa luki -18,4°C ja lehteä hakiessa oli oikeesti kylmä (pyjamassa).

Herra Hännäkäs oli kuitenkin lenkille lähtiessä sitä mieltä, että mehän ei mamoilla. Tarjosin nimittäin kylän-ympäri-lenkkiä (2-3 kilsaa, vähän riippuen reitistä) kun ajattelin, että tassut palelee mutta tämä suuntasi hyvin määrätietoisesti metsään ja minä perässä. Ei Edu olekaan koskaan oireillut kylmästä, Karo oli meillä se, jonka varpaat nimenomaan paleli, ja sterkattu turkki ei lämmittänyt.

Metsälenkki olikin itse asiassa hyvä ratkaisu. Siellä ei tuullut yhtään ja pakkanen ei päässyt pahasti puraisemaan, paitsi poskia yhdellä aukealla missä viima iski. Kuljin satakunta metria lapaset naamalla....


Reilu vitosen keikka meille tuli. Koira ja emäntä molemmat tosi tyytyväisenä kotiintulon jälkeen kun saatiin kahvi tulelle ja takka sytytettyä.

Samana iltana menin iltavuoroon ja kotiintullessa vedin normaalisti käsijarrun päälle autokatoksessa. Sehän riivatun systeemi naksahti jostain irti, jäi siis käteen.  (Jep, tiedän, ettei kässäriä suositella käyttämään talvisin. Ominaisuus, josta on vaikea päästä eroon, kun sen käytön on selkärankaansa oppinut.)

Menin sisälle nolona, että "taisin rikkoa jotain autosta" ja mies siihen nauroi, että "ei sitten yhtään enää habatreeniä kun noin reippaasti jo lähtee".....
Koska oli niin hiivatin kylmä, sovittiin, ettei sitä jarruvaijeria tarvi lähteä paljain käsin kohnaamaan heti, vaan että menisin miehen autolla töihin seuraavana päivänä pitkään päivään.

No, seuraavana iltana lähdin töistä ja totesin joutuvani vähän skrapaamaan ikkunaa auki. En löytänyt oven sivutaskusta kuin parkkikiekon.... ja...


Se habatreeni todellakin jää nyt!! 

Onni onnettomuudessa: jarruvaijeri on kiinnitetty uudelleen ja kiekonkin sai paikattua jesarilla.
Vähän toki oli sellainen olo yövuoroon lähtiessä, että mitähän seuraavaksi rikkoisi.... mihinkään kovin arvokkaaseen ei parane koskea. Onneksi töissä ei harrasteta kristallimaljakoita tms.

Kun pakkaset lauhtui, alkoi puskea lunta.
Ei nyt mitään metritolkulla, mutta sen verran, että maa on valkoinen. Ihanan valoisaa. Täytyy myöntää, että ne sukset tuli jo mieleen. Jos kaivaisi vähän varastoa tulevien vapaiden varalle.

Eilen aamulla lähdettiin sitten lumilenkille.


Joku (monikin) minua viisaampi vaihtaisi jo suosiolla kunnon talvikenkiin, mutta arvatkaas mitä: mulla on koreittain kuivia sukkia ja nyt vielä hyväkuntoinen selkä kun en niihin kovapohjaisiin ole vaihtanut!! Ähäh!
Noissa "off-road" tossuissa on tosi karkea kuvio, joten en edes hurjasti lipsunut.

Edun mielestä lumi oli kivaa. Hurjan kovalla äänellä nuuskien edettiin ensimmäinen puoli kilsaa. Siis 30 sentin välein pysähdellen haistelemaan.
Metsässäkin oli kaunista. Tosin tassuihin toi nuoskalumi pakkautuu, ja siitä oli vähän harmia sitten loppumatkasta.


Lumi on satanut päälle, ei hankittu kierimällä.


Tassut oli aika paakuissa, mutta nopeasti nekin sai purtua puhtaaksi ja jätettyä lumet eteisen matolle sulamaan.

"Oma putkimiehemme" teki muinoin meille oheisen kuivauspatterin eteiseen.
Rumahan se on kuin synti, mutta toimii järjettömän hyvin nimenomaan tähän aikaan, kun lumisia vaatteita pitää saada seuraavalle lenkille valmiiksi. Mitoitus tehtiin mun kenkien mukaan (pienimmät) ja sakaroihin saa näppärästi pipot, lapaset yms.


Lenkin varrella oli muuten hauskoja maisemia. 
Harmi kyllä kännykän kamera jotenkin korjaa värejä. Aurinkoinen taivaanranta oli nimittäin todella punainen, tässä vain vähän plassu...


Ja toisessa kohtaa pohjoisen puolella taas oikein tummanpuhuvan harmaansininen, ihan lumisadetta enteilevän näköinen. Vaan tässä hailakka. Höh!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti