Kesää kohti, harrastuskausi alkaa

Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja innostuisi ilmoittamaan koiria joka kissanristiäisiin ja juhliin heti alkukeväästä.... Nimittäin juuri nyt ei ilmojen puolesta kyllä hirveästi houkuttele. 

TämäKIN kevät on ollut jollain tavoin poikkeuksellisen kylmä. Eipä silti, hiljattain muistelin yhtä metsäretkeä vanhalla paikkakunnalla vappuaattona ja metsässä oli joku pieni surullinen männyntaimi julmetun kinoksen alla. Ei ne harvinaisia ole, vappulumet, täälläkään. Sitä vaan jotenkin toivoo vuosittain, että juuri tänä vuonna kevät olisi kaunis ja lämmin. Niitäkin kun on ollut. Valokuvat todistaa vuosien takaa, kun esim. pääsiäisenä 2002 kaivoin kukkapenkkiä T-paidassa ja miehet maalasivat talon ulkoseinän lautoja.

Kotipiha 23.4.24

Jos jotain iloa sosiaalisesta mediasta on, ainakin se tuo näitä muistoja. Kolme vuotta sitten oltiin muutettu ja samana päivänä oli jotakuinkin saman näköistä. Ei siis mitään uutta...

Tämän kevään osalta, ja muistaakseni muuten silloinkin, yksi jälkikoe jouduttiin perumaan/siirtämään lumen vuoksi. Nytkin asiasta käytiin melko vilkasta whatsapp-keskustelua, ja lopulta todettiin vesisateen sulattavan sen verran, että uskalletaan järjestää viikonloppuna. (Meillä ei muuten lunta ole enää kuin satunnaisia pieniä kasoja, joihin lumiauran jäljiltä jäi isompi paakku...)

Vilpoisuudesta on toki se riemu, että hirvikärpäsiä on perin vähän eikä käärmeitäkään ole vielä näkynyt. 

Ja taimet viihtyy kyllä tuossa sopivassa viileydessä siten, että kasvavat näköjään tukevavartisiksi.

Tomaatit

Harrastuskausi siis alkamassa. Toivotaan hyviä säitä ja varsinkin vähän lämpimämpää.

Iloa vappuun ja aurinkoista toukokuuta!!

Kuukausikuva; maaliskuu

Pyrin pitämään perinteestä kiinni. Jo kolmas kerta.... heh!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli hauska aamusta asti: bongailin joen toisella puolen peuralauman juuri kun tein töihin lähtöä, ja niiden kuuden lisäksi, jotka näin autolle kävellessä, väistelin naapurin pihasta tulevia neljää sitten tuossa sadan metrin päässä....

Siellä ne.... 

Sattui varsin kaunis päivä kohdalle. Aamu oli kauniin vaaleanpunainen ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt on valoisaa jo pian seiskan jälkeen ja illalla vielä kuuden jälkeen. Hurraa!! Päivän pituus on niin selkeästi pidempi, että töiden jälkeen ehtii kauniissa kelissä lenkille.

Maaliskuu kaikkiaan oli aika nätti. Aurinkoisia päiviä oli useita, joskin niitä lumisateitakin tuli, varsinkin siinä vaiheessa kun olin jo sallinut itseni innostua suunnitelmista istuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... 

Ja siinä sitten ihmettelin, että miten tuonne puolimetriseen hankeen mitään saa koskaan. 

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään. Meille on tässä asuessa sattunut nyt kolme napakkaa talvea ja kevättä. Ensimmäisenä keväänä ei tainnut olla lunta, mutta routaa oli ja nyt kahtena vuonna on ollut luntakin vaikka kuinka.

Sikäli ehkä ihan hyvä, että sattui nuo lumisemmat kuvat tuohon kuun alkuun. Koska nythän sitä oli viikko sitten lauantaina ihan lenkkarikelit ja hihkuin riemusta pitkällä aamulenkillä.
Sillä seurauksella, että sunnuntaina herättiin maa valkoisena ja maanantaina sitä lunta sitten tuli ja tuli ja tuli.... 

Kyllä, meni ihan tunteisiin! Huonolla tavalla!

Onneksi helpottaa jo.

Satunnaisia (talvi)kuvia ja ruokahöpötystä

Tämä on ollut mahdottoman hieno talvi!! Myös valokuvausta ajatellen...
Ainoa harmitus on, että pakkasessa sormet kylmenee turhan paljon kuvattaessa ja lisäksi laitan puhelimen aina välipaidan taskuun, jotta se pysyisi läpimänä ja akku kestäisi... joten sen kaivaminen edellyttää hetkellistä vetoketjujen avaamista ja kaivelua. Aika ajoin ehtii tulla vähän vilu. 

Joku tuntematon oli tampannut ihanan sydämen metsään meidän vakio-

karkkipaikalle, joten laitoin karkit sydämeen, että sain 

hauvat siihen kuvattavaksi.
Tämä ystävänpäivänä! ♥ 

Voisin seisokella täällä ja vaan katsella maisemaa kun 

se elää auringon siirtyessä.

Rakas nenä ♥

Vahva suositus tälle!!

Luin aiemmin sen edellisen kirjan ja tykkäsin.

Tämä oli tosiasioihin perustuva, kertoen ensimmäisestä presidenttikaudesta.

Arvostan miehen tekemää työtä ja suurisuuntaisia suunnitelmia ja haaveita.

Ainakin kirjasta saa käsityksen äärettömän selväjärkisestä ihmisestä, jolla ei ole liiallisia kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudestaan tai mahdollisuuksistaan. 

Tuossa maassa on pähkähullu puoluejärjestelmä ja täysin idioottimainen logiikka siinä, että kun saat jotain väkisin runnottua läpi, seuraava pressa voi yhdellä allekirjoituksella sen perua. (Mikä tuli todistettua jälkeenpäin....)

Pullavanukas, osa II

Ei ole kaunis, mutta oi jestas miten hyvää!

Silloin kun lapset oli pienempiä, luin jostain dekkarista, miten sankaritar teki pullavanukasta ja kiikutti vadillisen poliisiasemalle kiitoksena. Minä tein silloin sitä donitseista ja laitoin nesteeseen myös kondenssimaitoa. Ja huh huh miten imelää!!

Nyt tarkistin reseptiikkaa vähän aikuisempaan makuun.

Leipänä paahtoleipää (täysvilja), munamaito ihan maidosta (5 munaa / 6 dl maitoa),

väleihin mustikoita pakastimesta (4 dl, sokeroimaton) ja nokareita vaniljatuorejuustoa päälle.

Annetaan ensin 10 min hautua, että leipä imee kosteutta munamaidosta.

Paistetaan folion alla alkuun 30 min  175°C ja sitten otetaan pintaan väri.

JEEESSSS!! Todellakin toimii!

Meidän paikkakunnalle ilmestyi uusi burgeripaikka.

Pariskunta, jonka työt korona vei, halusi työllistää itsensä,

ja laittoivat ison tien varteen pienen kopperon, jonka luukusta myyvät.

Respect yritteliäisyydestä!!!

Mainittakoon heti alkuun, etten syö ikinä hampurilaisia. Halusin kuitenkin testata tuon paikan, ihan jo kannatusmielessä. Sunnuntaina kun ajoin kotiin, soitin etukäteen ja varasin miehelle naudanlihaburgerin ja ranut, itselleni tilasin juustopallot ja bataattiranut.

Voi veljet!!! Suositus tällekin, jos sattuisit syystä tai toisesta

ajamaan Salosta kohti Tammisaarta. Siinä se on, puolimatkassa.

Viki & Jack's

Vietän tällä viikolla talvilomaa. Taisin joskus aiemminkin jo mainita, että meillä työehtosopimuksen paras puoli on siinä, että kun varaan itselleni loman ke-su, käytän lomaa vain kolme päivää, mutta saan viisi. Olin lisäksi suunnitellut tälle viikolle maanantain ja tiistain vapaaksi, joten lomaa oli tiedossa koko viikko. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinenkin. 

Noh, tilanteet muuttuu.
Osastolla oli puute tekijöistä ja kollega keuhkopolilta tarvitsi vapaan lääkärikäyntiä varten, joten otin itselleni pari vuoroa tästä keskeltä viikkoa.
Niinhän ne sanoo, että halvat huvit hulluilla, mutta joskus lomalla voi jopa tienata! 😄

Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)

Älä siinä ohita oikealta.... 

Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.

Lenkille lähdössä

Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.

Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".

Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.

Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 

Iiiik!! 

Siinä se on.

Aamuhetki kullan kallis.

Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.

Lunta

MUOKKAUS 12.2.: Kirjoitin tämän tekstin aiemmin ja latasin koneelle vasta alkuviikosta.
Nyt kun ollaan jälleen siinä tilanteessa, jota Varsinais-Suomalaisessa talvessa vihaan: .loskapaskaa on maailma täynnä, joka askeleella lipsuu ja/tai uppoaa ainakin yhden kengänsyvyyden verran. 
Juu, kiitos, nättiä oli ja nyt sitten kevät!

******
Vielä en myönnä millään tavoin kyllästyneeni tuohon valkoiseen, mitä taivaan täydeltä putoilee...

Nättiä on. Kerrassaan.

MUTTA. Minne sitä enää laittaisi, kun pihasta alkaa loppua tila? Noiden kinosten yli on tosi vaikea enää saada vietyä eteenpäin ja kulkuväylät kuitenkin pitäisi pitää puhtaana.

Pihalle tehdyn polun vierellä hanki ylettää itseäni hyvinkin polveen. Arvioin, että siinä on kevyttä pakkaslunta pinossa ainakin 50-60 cm.

Tekee vallan hyvää viime kesän kuivuuden jäljiltä maalle ja pohjavedelle. Sikäli kun ei tule sitten oikein märkää kevättä, jolloin joka paikka tulvii ja on yhtä kuraa.

Tein lumienkelin lenkillä.

Metsään ei ole enää päässyt hetkeen.

En jaksa rämpiä polkuja auki yksin ja siellä ei tunnu muut kävelevän.

Pihapolku

Onneksi on lumilinko. Mies ajoi sillä pihasta alaspäin menevän polun auki, jotta Ipana pääsee kouluun uppoamatta polvia myöten. (Kun muistetaan vielä teinien tapa kulkea nilkat paljaana...)

Sitten mies huvitteli tekemällä pihaan vielä ison kahdeksikon, että koirilla olisi lenkki, mitä juosta.

Niinkuin ne juoksisivat ilman, että siellä pinkoo edellä. Mutta idea oli hauska.

Mehän teemme myös isän pihassa lumityöt talvisin, kun ovat pois. Kun molemmissa osoitteissa on melko iso piha (meillä pitkä pihatie), on siinä oma hommansa. Linko on oivallinen apu, varsinkin kun lumi on märempää ja painavampaa.

Kokeilin vähän puskea sitä nyt kun on liki nollaa, mutta ei tällä kädellä kyllä siirrellä lunta kuin hyvin niukasti kerrallaan. Asento tuon lumentyöntimen kanssa on niin hölmö: toinen käsi on kaukana varren päässä ja sieltä pitäisi löytyä voimaa työntää. Työnnin on siis varmaan 80cm liian pitkä itselleni....  joten jätän odottamaan työstä palaavaa, joka käynnistänee koneen avuksi.

Yhden päivän plus-merkkinen lämpötila teki lumesta kaameaa sohjoa. Nyt jalkakäytävät on jälleen liipattu peilinkirkkaiksi ja siihen päälle tiputeltu karkea sora vaan pyörii jalkojen alla. Raskaita kokkareita on kaikki tien pientareet täynnä.

Kuukausikuvia: helmikuu nro 1

Asumme hassulla leveysalueella, jossa talvi saattaa käydä kylässä tai sitten päättää viipyä ihan koko kauden....   luulenpa, että mun tarvii tehdä tälle kuukausikuvalle niin, että otan muutaman kuvan saman kuukauden aikana ja katsotaan sitten muuttuuko joku.

Samana päivänä kun presidentin virkaanastujaiset oli, satoi aivan mieletön määrä lunta. Katsoin ohjelmaa ohimennen töissä TV:stä ja totesin, että olisi hienoa olla kotona sen sijaan, että työpäivän jälkeen kaivaa kinoksesta autoa ja toivoo, että kaivettava on oma.

Välittömästi sen pyryn jälkeen tulikin pluskelit joten arvatkaa miten painavaa tavaraa tuo oli siirtää sivuun ajotieltä.
Meteorologit tosin povaavat -15 asteen kelejä seuraavalle viikolle, mikä tarkoittaa sitä, että onpa hienoa,  kun tuo loskapaska tuosta jäätyy.....

3.2.

Suurin harmi tämän seudun talvessa on ehdottomasti naurettava ja älytön liukkaus. En pidä lunta sinänsä pahana, tekee se kaikesta raikasta ja kirkasta. Ongelma on se, että se sulaa ja sitten on ihan mahdotonta liikkumisen kannalta.

Muutenhan keli on puhtaasti pukeutumiskysymys, mutta olen vilpittömän pahoillani, ettei tälle selälle sopivia talvikenkiä vaan ole tehty. Minähän kuljin suunnilleen näihin kinoksiin asti lenkkareissa motolla "mielummin märät varpaat kuin rikkonainen selkä". 

Tässä helmikuun osalta ensimmäinen kuva.

Näkymä on jotakuinkin samanlainen edelleen tänään, joskin aurinko on pilven takana piilossa.

Kenkiä, lunta , munkkeja ja kirpputoriostoksia

Mehän ei voida töissä mitenkään tuoda esiin omaa persoonaa: vaatteet on talon puolesta, hiukset on oltava kiinni ja ulkonäkö muutenkin hyvin neutraali. Itse en paljon muuta olekaan kuin neutraali, mutta onhan niitä rastahiuksia, lävistyksiä yms. mitkä joillain korostaa sitä omaa itseä.

Vaatteilla voi vähän pelata.
Ennen oli valkoiset. Sitten saimme koekäyttöön noita sinisiä, ja muistan varmaan ikuisesti miten olin iltavuorossa työparini kanssa molemmat valinneet koevaatteet, ja eräässä huoneessa potilas kysyi "onko teillä joku suruaika?"  Aamuvuoron väki oli vielä ollut valkoisissaan......

Mutta sukat ja kengät, ne on jokaisen oma valinta.
MBT:n keinukenkiä parempia ei omalle selälleni seisomatyössä ole. Mutta joskus olisi kiva voida vaihtaa, vaikka kesken pitkän päivän, toisiin.

Internetin ihmeellinen maailma ja varsinkin mainosposti. Täällä uhri!!   Hoitsutossut.

Nuo on minusta vallattoman hauskat. Lisäksi olivat aivan täydellisen oikean kokoiset (tilasin ihan omaa kokoa) ja varsin hyvät jalassa.
Miinusmerkkinä keinukenkiin (sandaalit) verrattuna se, että hiostavat toki vähän. Mutta jos niihin menisi jotain eritteitä, ne voi heittää osaston omaan dekoon pesuun kenkäohjelmaan, ovat todella kevyet jalassa ja niillä tuntui pääsevän reippaasti.

Hyvä ostos.

****
Tulipa länsisuomessa luntakin.
Luonnollisesti seuraavana päivänä roimi vettä, että kolaaminen oli mahdollisimman epämiellyttävää ja kaikki raskasta sohjoa.

Jos kehtaan vielä joskus kyseenalaistaa ihmisten halun hankkia Suomeen esim. nakukoiria, kysyn vaan millä kriteereillä itse hankin koiran, jonka turkki ei myöskään sovellu tämän maan talveen.  =)

Ressukka paakkuntui huolellisesti. Onneksi oltiin vaan omalla pihalla, koska rinnan alla ja kainaloissa paakut alkoivat haitata liikkumista.
Ne on haalarilenkit suojakelillä.

Tämän jälkeen onni on se kylppäri, jossa on lattialämmitys, minne voi sulatella. Suihkuttelin tosin suurimmat pois, niiden sulaminen kestää liian kauan.

****

Tuli mieliteko ja paistoin munkkeja.
Tuo mittari on sellainen perus, jossa pitkähkön "narun" perässä piikki, jonka upotan kattilaan ja se kertoo, milloin paistolämpö on hyvä. Hurjiltahan nuo lukemat näyttävät, en todella haluaisi, että kukaan saa tuota päälleen pisaraakaan.

Empiirisen kokemuksen mukaan paras paistolämpötila on +185-190°C.  Pinnat tulevat kauniin kullanruskeiksi ja kypsyvät sisältä nopeasti, mutta eivät pala eivätkä ole vettyneitä öljystä.

MUTTA. Tuohon mittariin liittyen. Tässä yksilössä on jokin vika. Nimittäin kun piikki heilahtaa millinkin, se heilahdus johtuu narua pitkin mittariin, joka nollaantuu heti. Ja koska sen asetus on +50°C, se alkaa todella ärsyttävästi piipittää, kun öljy on kuumempaa.

Onko joku jossain nähnyt tai tietääkö, olisikö tällaista myynnissä "etäluettavana", ilman sitä narua?
Jos ei ole, onpa hassua.
Mikä olisi helpompaa kuin tökkiä se piikki roikkumaan kattilan reunasta ja laittaa mittari sivummalle.

Jos ajatellaan paistin paistamista uunissa, onhan sekin hassua, että se naru on vedettävä uuninluukun reunasta ulos, koska mittaria ei voi uuniin laittaa. Naruhan vääntyy siinä ja takuulla alkaa myös hikata seuraavilla kerroilla.

****
Kävin vähän kirpputoreilla.
Harkitsen myös oman pöydän ottamista. Tosin minusta kk-vuokra on tosi kallis kun on 80 eur. En edes tiedä olisiko minulla niin paljon myytävää, että vuokran kattaisi noilla, koska olen hinnoitellut tavaraa mielessäni 2-5 euron luokkaan.

Katselin kaikenlaista. Näin kun ei mitään etsi, joskus jotain voi jäädä käteen siksi, että se pistää silmään.
Kuten kyltti osoittamaan miehen parkkipaikka:

Yleisesti olin melko pöyristynyt hinnoittelusta.
Kastehelmen tuikkukippoja myytiin kalliimmalla kuin Prismassa uutena.
Toki tätä taustaa vasten: pitäisikö omiakin hintoja nostaa niin saisi katettua sen kk-vuokran?

Täytyy tuleva viikko moista pohtia.
Jäin ansaitulle pienelle talvilomalle viikoksi. ☼

Aurinkoa ja mahtavaa tulevaa viikkoa kaikille!!

Aivan pihalla

Nyt täytyy kyllä sanoa hyvin riemastuneena, että tätä vuodenaikaa voi ja saa jo kutsua kevääksi.
Olipa tässä aamu, kun lähdin kahdeksalta lenkille ja metsässä pärjäsi vallan mainiosti ilman otsavaloa! Aivan huikeaa!

Linnut on myös heränneet ja reipas tirskutus kuului aamun lisää valjetessa....
Vähän koetin ulkoiluttaa kännykän kameraa samalla, parilla lenkillä.

Sinistä pilkottaa!!!

Pappakoira-Edu, kohta 10 v.

Mun parhaat kaverit.

Personal trainerit.

Täysillä eikä hidastella yhtään....

Juuri nyt on niin kaunista.

Hauskoja huurre-sulkia

Kellotorni oli hieno iltavaloissa

Omalla pihalla vielä valoja

Täytyy koettaa pitää mielessä nämä kuvat ja maisemat jos Pekka Poudan ennuste pitää paikkaansa ja ylihuomenna roimii maan täydeltä vettä +5 asteessa ja sulattaa kaiken lumen.

En suinkaan ole suuri talvifani, mutta onhan tämä nyt tuhannesti kauniimpaa kuin se ikuinen ja jatkuva kura ja synkkyys, mitä jo koettiin sellaiset 8 kuukautta viime vuoden lopulla.....

Lumilenkillä

Olipa menneellä viikolla pari vähän rapsakampaa päivää.
Hiukan hirvitti, kun herätessä mittarissa luki -18,4°C ja lehteä hakiessa oli oikeesti kylmä (pyjamassa).

Herra Hännäkäs oli kuitenkin lenkille lähtiessä sitä mieltä, että mehän ei mamoilla. Tarjosin nimittäin kylän-ympäri-lenkkiä (2-3 kilsaa, vähän riippuen reitistä) kun ajattelin, että tassut palelee mutta tämä suuntasi hyvin määrätietoisesti metsään ja minä perässä. Ei Edu olekaan koskaan oireillut kylmästä, Karo oli meillä se, jonka varpaat nimenomaan paleli, ja sterkattu turkki ei lämmittänyt.

Metsälenkki olikin itse asiassa hyvä ratkaisu. Siellä ei tuullut yhtään ja pakkanen ei päässyt pahasti puraisemaan, paitsi poskia yhdellä aukealla missä viima iski. Kuljin satakunta metria lapaset naamalla....

Reilu vitosen keikka meille tuli. Koira ja emäntä molemmat tosi tyytyväisenä kotiintulon jälkeen kun saatiin kahvi tulelle ja takka sytytettyä.

Samana iltana menin iltavuoroon ja kotiintullessa vedin normaalisti käsijarrun päälle autokatoksessa. Sehän riivatun systeemi naksahti jostain irti, jäi siis käteen.  (Jep, tiedän, ettei kässäriä suositella käyttämään talvisin. Ominaisuus, josta on vaikea päästä eroon, kun sen käytön on selkärankaansa oppinut.)

Menin sisälle nolona, että "taisin rikkoa jotain autosta" ja mies siihen nauroi, että "ei sitten yhtään enää habatreeniä kun noin reippaasti jo lähtee".....

Koska oli niin hiivatin kylmä, sovittiin, ettei sitä jarruvaijeria tarvi lähteä paljain käsin kohnaamaan heti, vaan että menisin miehen autolla töihin seuraavana päivänä pitkään päivään.

No, seuraavana iltana lähdin töistä ja totesin joutuvani vähän skrapaamaan ikkunaa auki. En löytänyt oven sivutaskusta kuin parkkikiekon.... ja...

Se habatreeni todellakin jää nyt!! 

Onni onnettomuudessa: jarruvaijeri on kiinnitetty uudelleen ja kiekonkin sai paikattua jesarilla.

Vähän toki oli sellainen olo yövuoroon lähtiessä, että mitähän seuraavaksi rikkoisi.... mihinkään kovin arvokkaaseen ei parane koskea. Onneksi töissä ei harrasteta kristallimaljakoita tms.

Kun pakkaset lauhtui, alkoi puskea lunta.

Ei nyt mitään metritolkulla, mutta sen verran, että maa on valkoinen. Ihanan valoisaa. Täytyy myöntää, että ne sukset tuli jo mieleen. Jos kaivaisi vähän varastoa tulevien vapaiden varalle.

Eilen aamulla lähdettiin sitten lumilenkille.

Joku (monikin) minua viisaampi vaihtaisi jo suosiolla kunnon talvikenkiin, mutta arvatkaas mitä: mulla on koreittain kuivia sukkia ja nyt vielä hyväkuntoinen selkä kun en niihin kovapohjaisiin ole vaihtanut!! Ähäh!

Noissa "off-road" tossuissa on tosi karkea kuvio, joten en edes hurjasti lipsunut.

Edun mielestä lumi oli kivaa. Hurjan kovalla äänellä nuuskien edettiin ensimmäinen puoli kilsaa. Siis 30 sentin välein pysähdellen haistelemaan.

Metsässäkin oli kaunista. Tosin tassuihin toi nuoskalumi pakkautuu, ja siitä oli vähän harmia sitten loppumatkasta.

Lumi on satanut päälle, ei hankittu kierimällä.

Tassut oli aika paakuissa, mutta nopeasti nekin sai purtua puhtaaksi ja jätettyä lumet eteisen matolle sulamaan.

"Oma putkimiehemme" teki muinoin meille oheisen kuivauspatterin eteiseen.

Rumahan se on kuin synti, mutta toimii järjettömän hyvin nimenomaan tähän aikaan, kun lumisia vaatteita pitää saada seuraavalle lenkille valmiiksi. Mitoitus tehtiin mun kenkien mukaan (pienimmät) ja sakaroihin saa näppärästi pipot, lapaset yms.

Lenkin varrella oli muuten hauskoja maisemia. 

Harmi kyllä kännykän kamera jotenkin korjaa värejä. Aurinkoinen taivaanranta oli nimittäin todella punainen, tässä vain vähän plassu...

Ja toisessa kohtaa pohjoisen puolella taas oikein tummanpuhuvan harmaansininen, ihan lumisadetta enteilevän näköinen. Vaan tässä hailakka. Höh!