maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vapaaehtoistoiminta on elämän suola

Olen jo maininnutkin, että Perniön VPK täyttää tänä vuonna sata vuotta. Samaa ikäluokkaa siis kuin Suomi.

Elokuussa on tiedossa isot juhlallisuudet, ja jo viime vuosi on käytetty vain ja ainoastaan rahan keräämiseen eri tavoin, ja menneenä sunnuntaina järjestettiin perinteinen kevättempaus vähän isommassa mittakaavassa.



Värväsin meidän Ipanan auttamaan leipomisessa. Hän käytti yli kolme tuntia veivaamalla taikinaa ja varsinkin muotoilemalla niistä näitä keksejä. Suklaahippukeksit on hyviä, ja helppoa myyjäisleivottavaa. Lisäksi hän teki kaksi pellillistä mokkaruutuja. 

Itse loihdin loppujen lopuksi yhdeksän (9!!) saaristolaisleipää. Sikäli työn määrä ei ole suuri, mutta niiden paistamiseen kuluu tuhoton aika eikä uuniin mahdu loputtoman monta yhdellä kertaa....


Sunnuntaina myyjäispöytä näyttikin kyllä ehdottomasti tyylikkäältä.

Kahvin kanssa oli tarjolla mokkaruutuja tai isoja munkkeja, ja valikoima ostettavien leivonnaisten suhteen oli todella laadukas sekä suolaisen ja makean osalta. 
(Arvatkaa kuka kuolasi taivaallisia lusikkaleipiä heti aamusta ja ostikin sittemmin muovipussillisen kotiintuomisia....)

Pihalla oli sitten tykillinen hernekeittoa, grillimakkaraa, lättyjä kolmella eri pannulla....

ja Palonaiset ei tunnetusti tee isoa tiliä siksi, että ostettava olisi kallista, vaan määrällä pelataan. Meillä oli monen mielestä naurettavan halvat hinnat, mutta otimme luonnollisesti myös muutaman euron lahjoituksia vastaan kun porukka ei halunnut vaihtorahoja.


Päivä oli onneksi hurjan kaunis. Se takaa yleensä ison osallistumisen. Nytkin väkeä oli tosi paljon.
Paloautot ajettiin hallista pihalle, myös vanha kalusto laitettiin esille.

Lapsille (ja lapsenmielisille) oli tarjolla paloautolla ajoa, ja tekivätkin tosi pitkän lenkin. Neljä autoa oli ajossa yhtä aikaa. Lasten suruksi pillejä ei voitu soittaa kun ajoivat kirkonkylän läpi.  =)

ih

Hallissa oli meidän lisäksi mm. vakuutusyhtiön, turvalaitefirman, SPR:n, VaPePan ja yhden kuorma-auto-ajokorttifirman esittelijöitä. 
Pihalla oli myös kolariauto, jossa istuttiin an tavallisissa turvavöissä ja se kiepsautettiin ylösalaisin. En ollut aiemmin kokeillut. Ei muuten ollut kovin miellyttävää, ja kääntö tehtiin vielä rauhallisen hallitusti. Oikeassa kolaritilanteessa se olisi tosi kurjaa....

Lisäksi meillä kuuluu aina asiaan se, että ihmiset saa tuoda palosammuttimensa huoltoon/tarkistettavaksi ilmaiseksi, ja niitä myös myydään eri ständillä.

Pelastuskoirat pitivät oman näytöksensä pihalla.


Poliisi, FinnHems (ent. Mediheli), ambulanssi sekä Rajavartiolaitos osallistuivat hyväntekeväisyyteen. Rajavartiosto pystyi tarjoamaan vain ylilennon ja olin totta puhuen itse vähän pettynyt kun odotin Super-Pumaa ja tekivät lennon "vain" pienellä lentokoneella...  Hassu minä.

Vaikka sainkin haalittua kivan määrän työtunteja näistä kahdesta päivästä, fiilis oli koko ajan kiva. Noiden naisten kanssa toiminta on vaan rentoa ja viihtyisää.

4 kommenttia:

  1. Kyllä teette arvokasta vapaaehtoistyötä. Kuhmalahdella on myös aktiivinen VPK:n naisjaosto. Minä en siihen kuulu, mutta olen sujuvasti aina asiakkaana, kun jotain tempausta järkkäävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei joka paikkaan onneksi tarvitse jokaisen mennäkään. Asiakkaitakin tarvitaan. =)
      Meillä tarvittaisiin lisää naisiakin. Työnteko haittaa sillä lailla harrastuksia, että jos tulee esim. tilanne, johon miehistö lähtee oikeisiin töihin (palo, kolari, vahingontorjunta.. mitä näitä nyt on), naisosasto tekee tiettyjen kriteerien perusteella miehille sitten ruokaa/kahvia/sämpylää jne. ja sinne on ihan mahdoton mennä kun aamulla on pakko olla töissä ja/tai olet työmaalla kun viesti tulee.
      Meillä toimintaa pyörittää siinä mielessä pitkälle eläkeläiset.

      Poista
  2. Tosi kiva tapahtuma ja vitsi minkä sään saitte! :) Myyjäispöytä näyttää ja kuulostaa myös hyvälle. Noihin kekseihin voisin kaivata reseptiä ;) Näyttää niin herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaahippukekseihin? Minäpä pyydän Ipanalta ohjeen. Senhän voisi ihan julkaista.
      Ne on helppoja ja hyviä. (Sanon minäkin, joka en ole mikään varsinainen keksinsyöjä....)

      Mutta sanokaapa miten voi olla ihan mahdotonta muuten kohtuullisen kivalle leipurille saada onnistumaan lusikkaleivät?? Olen niitä tehnyt kolme kertaa: ensimmäisen, viimeisen ja ainoan. Se oli katastrofi heti alkuunsa, eihän se taikina tullut edes irti lusikasta.... =D

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...