keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Jalkavamma

Voi pahus ja pönttö ja mitä niitä onkaan!!  Kiukuttaa kuin sitä Ice Agen oravaa, jonka käpy on jäässä.


Lenkkimaisemaa.
Jotain ihanaa ja rauhoittavaa kuvitukseen.

Minulta on molemmat nilkat leikattu. Nivelsiteet oli lapsena/nuorena niin löysät, että pystyin kävelemään noilla  nilkan ulkopuolen luilla, taittaen siis jalat poikittain alle. (Nyt ällöttää ajatuskin, on se mahtanut olla nättiä katsoa.....)

Tilannetta ei varmasti parantanut se, että halusin harrastaa balettia (jossa ne vääntyi lisää) ja koulussa mm. pituushypyssä laskeuduin aina jotenkin niin, että ne taittui alle. Ne oli aivan kumia.
Taisin kulkea koulun 6-9 luokkien aikana enemmän kyynärsauvoilla kuin omin jaloin, koska ne oli jatkuvasti ongelmalliset. Ihme ja kumma, en saanut liikunnasta kuitenkaan ehtoja...

Teini-iässä päädyin sitten kahteen eri kertaan pöydälle ja ne kiristettiin.


Arvet lisää katu-uskottavuutta.
Vai miten se nyt meni?  =D

Toisessa on L, toisessa J.

Joitain vuosia sitten olin metsässä ja hyppäsin ojan yli laskeutuen oikealle jalalle. Ojan reunalla vaan olikin irtokivi, joka vierähti alta ja kuulin/tunsin rusahduksen oikeassa nilkassa. Muistan ajatelleeni juuri ennen kuin takamus iskeytyi maahan, että "nyt kävi huonosti".
Sattuihan se, mutta itse asiassa vähemmän kuin uskoinkaan, ja itse asiassa jalka tuli paremmaksi sen jälkeen. Side ilmeisesti löystyi vähän ja on nykyään oikeastaan normaali.

Vasen jalka taas. Se kipuili viitisen vuotta sitten kovasti ja loppujen lopuksi siihen piikitettiin kortisonia. Silloinen leikkaustekniikka on nykyään auttamatta vanhentunutta, ja siitä johtuen korjattu paikka kerää ilmeisesti jotain arpikudosta sopimattomaan kohtaan.

Ei toki pidä unohtaa, että se kiusaa vasta nyt, 30 vuotta vanha jalkaoperaatio - aika hyvin asiat siis kuitenkin on!

Mutta hittojen hitsi. Samainen vasen koipi on alkanut jälleen ärtyä.
Nilkan takaosasta säteilee akillesjänteeseen. Kantapää on tosi kipeä varsinkin aamuisin.

Tänään lenkillä sattui niin, että ei kestä painoa päällä. Lenkki siis lyheni kertaheitolla ja myönnettäköön, että kipu oli jossain vaiheessa niin kova, että meni ihan pakki sekaisin kivusta.... jotta kääk.

Ja jokainen arvannee miten se nilkan varominen kävellessä vaikuttaa sitten polveen, lonkkaan ja sitä kautta selkään. Pentele!!!

Tartteeko tässä nyt jotain lääkäriä jahdata moisen vuoksi?

Pöh ja pah ja puh!!!

Tuottaa pikkasen harmia näin jalkojen päällä työtä tekevälle, joka haluaisi kävellä päivittäin sen 5-8 kilsaa....

2 kommenttia:

  1. Voi pylly sun nilkkojas! On kyllä tosi kurjaa, kun jalkoja särkee. Mulla on ollut noita kantapäänkalvon tulehduksia ja joskus ne on kroonistunut moneksi vuodeksi. Viimeinen kesti yli 2 vuotta. Nyt ei onneksi särje.

    Mulla on kans nilkat paukkunut useampaan otteeseen. Onneksi ei ole tarvinnut leikata. Ootko koskaan käynyt lukemassa mun juttua mun nilkkaepisodeista? Käy ihmeessä, jos vaikka vähän piristäisi! http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2014/11/nilkkapolkka.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ihanan humoristisesti kirjoitettu. Sait naurun irtoamaan!! =D
      Kaikkea voi tosiaan sattua, nilkoille tai muille osille.

      Mullakin lääkäri alkoi heti puhua plantaarifaskiitista (kalvon tulehdus) mutta torppasin sen, koska kipu ei koskaan säteile jalkaterään vaan aina ylöspäin. Se vasta on ilmeisen viheliäinen riesa, parilla tutulla on ollut. Huh, pysyköön se pois mun kintuista.

      Tää on niin hullu tää koipi. Särki kuin riivattu, mutta venyttelin sitkeästi. Nyt tänään kävelin taas 7,5 km työpäivän jälkeen eikä mitään....
      Koetan napata jotain kollegaa hihasta esim. ruokajonossa ja kysellä tekeekö kahvihuonediagnooseja. Jos saisin piikin siihen vähän luontaisetuna... ettei tarvi varailla aikoja.

      Poista