tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hyvin koiramaiset vapaat

Joskus talvella jo kuulin paikallisen koirakerhon järjestävän kaksipäiväisen kokeen kesäkuussa. Pyysin ja sain viikonlopun vapaaksi, ja vieläpä muutaman arkipäivän siihen perään. Pieni sievä viiden päivän loma siis.

Kun on tällainen sekopäinen koiraihminen ja monessa mukana, ilmoittauduin tuohon lauantain koirajuttuun vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Nuo kokeet on yleensä nimenomaan työntekijälle melko hauskoja, tyypit on hyvällä tuulella ja kun ei oma koira ole kokeessa, ei ole mitään jännitettävääkään.


Kyllähän se yhden sortin kaheliutta toki edellyttää, kun vapaapäivänä kello soittaa viideltä (heräsin itse asiassa 4:40) ja kuudelta olen jo tien päällä.
Mutta tiedättekö, se tunne on kuitenkin melko miellyttävä.

Seiskalta oltiin jo koepaikalla ja purettiin peräkärrystä tavaraa.
Aurinko paistoi ja kaikki oli niin mainiolla tuulella.


Mikäs tällaisessa maisemassa on ollessa? Suomen suvi todellakin kauneimmillaan.


Vähän oli toki edellisenä päivänä sählätty kun reitti koepaikalle oli merkattu. Tuon rytäkön läpi ei sentään pitänyt kulkea, mutta tällä puolella, missä seisoin kuvaamassa, oli ihan hyvää maastoa, ja rytäkön toisella puolella oikein märkää suopohjaa. (Eli siinä ohjatulla reitillä....)


Päivän aikana tuli hoidettua omalta osaltani päivän lenkki/lenkit. 
Jalat oli aika tapissa kun pääsin lähtemään kotiin. Merivesi tuntui viileältä ja ihanalta. Onpahan edes säärikarvojen osalta nyt pudotettu se talviturkki.

Päätettiin käyttää koirat meren rannalla. Bonohan ei ole vielä uinut kuin uimahallissa liivi päällä. 
Tuolla se alkuun vähän kainosteli merta, lähinnä sitä, että laineet tuli nenälle kun sitä vettä yritti haistaa siinä rannassa.

Kannoin sen sylissä nilkkasyvyiseen veteen ja se hoksasi, että siellä on maata tassujen alla, ja sen jälkeen se olikin menoa: reippaasti hypäten lähti uimaan jonkun heitetyn kaislan perään useita kertoja.
Tietenkin hoksasin ottaa videota vasta viimeisellä kerralla kun se oli jo uinut vaikka kuinka pitkään.

*****


Jottei sunnuntainakaan olisi rauha maassa koiratouhujen suhteen, ilmoitin Edun jo aiemmin jäljestyskokeeseen, jonne saimme paikan.

Taas on pistetty lounaissuomalaisia metsiä tarjoukseen (näkyy huonosti) eli puihin liimattu tarjoustarroja näyttämään kuljettu reitti.

Aika kammottava maasto näin capreilla kuljettavaksi. Oli meinaan risua ja ryteikköä ja sääret on kahden keikan jälkeen aivan verillä. (Kannattaisiko ottaa käyttöön pitkät housut, nimim. tämän ennenkin kokenut?)

Mutta hyvä jälki siitä tuli. Vaikka ihmiselle epämiellyttävä kulkea, koira tykkää.


Suurin kiitos olikin se, että meidän tekemältä jäljeltä tuli kokeen paras tulos!!! 
Siinä saa jo oikeasti vähän röyhistellä ja paukuttaa henkseleitään!


Bono tuli mukaan ammuttavaksi. Tälläkään kertaa se ei hätkähdystä kummempaa paukkuun reagoinut. Laukausvarma koira siis.

Me tehtiin pientä treeniä ja käveltiin lenkki sillä aikaa kun muut oli metsässä.


Edu teki työtä, kuten yleensä. ♥
Se on tuollainen metsäpuksuttelija, mies oli tosi tyytyväinen koiraan kokeen jälkeen.

Älyttömän hauskat kolme päivää, mutta kyllä on ihana tietää, ettei tänään tarvitse minnekään lähteä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...