Joten kuvat on ainakin jo aikansa eläneitä, eikä tekstikään mitenkään erityisesti hemmottele.
Julkaisen nyt kuitenkin kun on tullut tehtyä!
****
Silloin kun meille laitettiin maalämpö, se oli siis helmikuu 2015, ajoivat mokomat sillä koneella mun vastasiirretyn jasmikkeen yli.
Tuota jasmikepensasta olin hautonut etupihalla vuosia ja se kitui ja voi siinä huonosti. Silloin syksyllä päätin etsiä sille uuden paikan, koska nuoruudenkodissani Porvoossa sellainen kasvoi piharappusten vieressä ja tuoksu oli aina huumaava.
No, kuten sanottua, puskasta ei ollut jäljellä kuin pienet töröt kun maalämpö valmistui ja olin valmiiksi vihainen ja pahoillani.
Vaan.... kukapa olisi tiennyt, että juuri sitä se riivatun puska kaipasi: vähän rouheampaa käsittelyä.
Nyt korkeutta on jo metrin verran ja siinä on yksittäisiä kukkiakin. Ja se tuoksu... ♥♥
Myös parivuotiaat valkoiset pionit näyttävät voivan erinomaisesti. Niille pitäisi nyt kiireen vilkkaa saada jonkinlainen tuki, koska kukat ovat avauduttuaan niin kookkaat, että lätsähtävät varmasti maahan....
... kuten tässä.
Äiti sanoi aina, että silloin kun pioni kukkii, sataa, ja näin se tekee.
Vanha totuus, jota kylven alvariinsa.
Hitsi kun en näille hoksannut kaivaa vanhaa verkkoaitaa ympärille ajoissa, nyt ovat jo levällään kuin jokisen eväät....
Meillä ei onneksi ollut mitään yliajettavaa silloin kun maalämpö tuli. Oli joulukuu ja vettä satoi...piha oli ihan kuravelliä!
VastaaPoistaJuu, aika vellillä oli meidänkin piha jälkeenpäin. Aivan surkea.
PoistaMutta nopeasti se onneksi korjaantui kun keväällä alkoi ruoho vihertää.
Jasmikkeen tuoksu on ihana!
VastaaPoistaNiin on!! ♥
Poista