sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Arkihaaste 43/52

Todellinen paluu arkeen.

On ollut erinomaisen hauska nähdä, miten koirat riemastuivat kun palattiin kotiin. Niille oikein syttyi lamppu päähän, että "ai me asutaan sittenkin vielä täällä". Onhan se vähän eri kun voi laskea irti pihalle eikä jokaista pientä pissatuslenkkiä tarvi tehdä remmissä.

Ensimmäiset päivät, eli viikonloppu käveltiin huolella vähän meidän vakireittejä vuorotellen, ja saivat nuuskia kunnolla yli viikon takaista postia. Kyllä oli hännät tötteröllä ja nenät maassa.


Koska mies aloitti työvuoronsa iltavuoroista, minulle kaatui tietenkin alkuviikon Ipanan-kuskausvuorot. Mama's Taxi siis ajeli.

Harmi kyllä nyt on iltaisin niin varhain jo pimeää, ettei tuonne ole kivaa enää mennä koirien kanssa. Metsä kun on itselle vieras eikä siellä ole mitään selkeää reittiä, en halua lähteä otsavalon kanssa eksyilemään pahimmassa tapauksessa jonkun pihalle...

Niinpä koirat sai lenkkinsä reippaasti ajoissa ja sitten joutuivat vaan odottamaan.


Koska laistoin luvattoman paljon kaikista kotitöistä pari viikkoa, olen koettanut nyt vähän petrata ja mm. tehnyt ruokaa ja leiponut.

Paistoin vanilja-salmiakki -kuivakakun, jonka paistoin leipävuuassa vaan siksi, ettei huvittanut voidella ja korppujauhottaa pyöreää vuokaa. (Laiskuutta ilmassa kuitenkin!!) Jotenkin vanilja-osuus taikinasta jäi ilmeisesti liian löysäksi, koska se lässähti keskeltä, ja niin kuin kuvittelin marmoroineeni sen huolella, koko kakku olikin yhtä tummaa...... höh!!
No, maku oli kuitenkin hyvä, se lienee pääasia. Ei meillä kakut kauaa pöydällä vanhene.

Liotin ja keittelin myös kidney-papuja ja tein chili sin carnea.
Tässä on pakko ruveta syömään kevyemmin. Ikä, syömistavat, laiskuus ja huono lihaskunto ja ties vielä mikä, mutta minulle kertyy painoa nyt sitä tahtia, että painan ihan kohta enemmän kuin yhtäkään lasta odottaessani ihan viimeisillään. En ole ikinä ollut näissä mitoissa!! Karseaa!

(Sanoo hän, ja tekee vaan kakkuja.....   Puolustuksen puheenvuorona: syön niitä äärettömän harvoin itse.)

****
Keskiviikkoiltana päästin koirat vielä iltapisulle ja totesin, että "nyt sitä tulee"....










Miksen osaa laittaa näitä kuvia
vierekkäin???? MIKSI??









Hetken maailma oli aika hauska. Nythän jo sataa vettä ja kaikki on yhtä loskaa.....

****
Arjesta tuli töissä sikäli vähän juhlaa, että pääsin torstaina lähtemään päiväksi kantasairaalaan eli TYKSin sydänkeskukseen.
Matkustin oman potilaani seurassa lanssilla sinne, tutustuin sydänlabran toimintaan, näin asioita, jotka omasta mielestäni on luonnollisesti äärettömän raflaavia (angiografioita, eteiskorvakkeen sulun, sydäntoimenpiteitä....), mutta jotka ei maallikolle kuulosta kovin miltään. Iltapäivällä palasin takaisin potilaan mukana ja lähdin kotiin.

(En kehdannut ottaa selfietä niissä lyijyvaatteissa. Ei ollut paikkaa tehdä se näkymättömissä, enkä vaan kehdannut. Nyt harmittaa....  =D )

Olen tammikuusta asti odottanut mahdollisuutta tehdä tuon, mutta koska työntekijämäärä rajoittaa näitä poissaoloja, kävi uskomaton tuuri, että edellisenä päivänä kävi ensin ilmi, että huomenna olisi jengiä töissä kuin pipoa ja toisekseen, että tuo oma potilaani lähtisi toimenpiteeseen.....

Ikuisesti kiitollinen Pomolle, joka sanoi heti "tottakai menet" kun asiaa kysyin.


Perjantaina tein pitkän päivän, omassa tapauksessani 14 tuntia (7-21). Meillä on mahdollisuus toiveesta näitä tehdä. Normaalisti pitkä päivä on 8-20:30 mutta koen älyttömäksi mennä myöhässä, koska jää paitsi raporttia ja olen sitten puoli päivää vähän kujalla, toisaalta illalla on melko mahdoton päästä lähtemään ajoissa. Esimiesten suostumuksella pidennän omia päiviäni noin ja saan hommat siinä määrin valmiiksi, ettei jää harmittamaan. (Tunnithan luonnollisesti maksetaan tehtyjen mukaan.)

Teen pitkän mielellään (aina ennen yövuoroa), koska valvon vain yhden yön kerrallaan. Näin hyödyn tavallaan yötyön aikahyvitykset eli ne vapaapäivät.

Tässä listassa tosin (omasta toiveestani) kävi sellainen virhe, että valvoin la-su yön enkä tajunnut sitä toivoessani, että se on se tunnin pidempi yö....  YÖÖÖÖKS!  Luovuttaisiin jo tästä naurettavasta kellojen veivaamisesta.... vaikka omasta puolestani toivoisin, että aika siirrettäisiin vielä ainakin tunti taaksepäin (mieluiten vaikka viisi tuntia), jolloin työpäivän jälkeen olisi valoisaa.

Olipa muuten varsinainen kitutunti, kun osaston keittiön kello pysähtyi 03:59. Se siis jämähti. Sitten tunnin päästä kuului varovainen raksautus kun siirtyi taas minuutin eteenpäin.
Arggghh! Kaikkeen sitä Suomessakin on sorruttu. En ole vielä kuullut yhtään järkevää perustelua tälle typeryydelle.

Mutta siitäkin on selvitty (tähän asti).

Viikko kuitenkin hurahti vauhdikkaasti.  Nyt nappaan koirat ja lähden kastelemaan lenkkarini. Tihkusadetta, joten asfaltilla pitäisi pärjätä. Menen metsään sitten illemmalla.

Mahtavaa seuraavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Sä saat mut aina hyvälle tuulelle kun luen sun postauksia. Taas täällä naama virneessä luen tota kellojensiirto kohtaa! :D Mua henkkohtasesti ei hetkauta koko viisareiden siirto, lapsetkin on aina nukkuneet hyvin ja heräävät vähän ennen kasia oli kellot siirretty tai ei! :D

    Olipa kiva että pääsit käymään ♥-osastolla! Varmasti mielenkiintoinen ja antoisa työpäivä! Tuollasia mahdollisuuksia pitäisi ehdottomasti olla useammin!

    Kivaa alkanutta viikkoa sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)
      Jostain täytyy aina ottaa pulttia. Olkoon sitten kellojensiirto.
      Eiköhän se kerro siitä, että elämässä on aika lailla kaikki hyvin kun on aikaa ja varaa tuollaisesta kitistä.... =D

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...