Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkäpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkäpäivä. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. tammikuuta 2020

Joulu ja vuodenvaihde

Kirjoitukset menee nyt ihan hullussa järjestyksessä.... mutta helppohan se oli painaa "julkaise" edellisen jutun kohdalla, mikä oli kirjoitettu valmiiksi.
Havaitsin muuten itsekin sen hölmön jutun, että vaikka nuo mun jaottelemat kirjat on omalla näytöllä ihan siististi 10 nipuissa, ne tosiaan näyttää jakautuvan ihmeellisiin välilyönteihin julkaistuna. No, ihan sama, en aio sitä käsitellä montaa kertaa.


Tähtitaivas toivottaa tervetulleeksi kotiin

Ennen joulua kävin kahdella hyvin erilaisella, mutta kivoilla keikoilla hakemassa joulufiilistä.
Keuhkolääkärin ja kollegan kanssa käytiin Turun Logomossa kuuntelemassa Club for Fiven joulukonsertti ja sen päälle syömässä Blancossa.


Uuuuuh, mikä viikuna-halloumisalaatti!!!

Seuraavana päivänä joulumieltä rakensi jälleen Raskasta Joulua -kiertue, jolla nuo pitkätukkaiset hevirokkarit saivat allekirjoittamaan hykertelemään ja nauramaan taas! Siinä on perheellisillä, isoilla äijillä kyllä niin hyvä meininki, että huh huh. Varsinainen hyvän mielen keikka.
Meikäläinen rokkasi lopun eturivissä ja hahaa, kitaristi Tuomas Wäinölä heitti plektran joka osui ihan suoraan kohdalle. Siinäpä joulukoriste! *tirsk*


Mikä mieletön energia, vaikka väkeä oli tosi niukasti!

Kolmas tapahtuma vielä ennen pyhiä oli kauan odotettu Star Wars -saagan viimeinen osa eli The Rise of the Skywalker, jonka pääsin vihdoin lauantaina katsomaan. Fani mikä fani!

JOULU
Minähän vietin aaton pitkässä päivässä työmaalla. Fiilis oli hyvä ja tonttulauluja jaksettiin veisata aika ajoin vielä illansuussakin. Hyvällä porukalla töitä jaksaa tehdä tuollaisena erikoisempanakin päivänä. Töissä on muutenkin aika eri tunnelma just jouluna ja äitien/isäinpäivinä, kun omaiset on eri tavoin käymässä ja eri tunnelmissa kuin arkena.

Kotona oli ollut rauhallista. Mies ja Ipana olivat viettäneet aattoa kotona ja Ipana taisi poikaystävällään käydä, vaikka perinteinen "oman perheen kesken" -päivä olikin.

Joulupäivänä poika sitten noukittiin meille. Ipana tykkää ajella ja meistä on vaan kivaa, että perheessä on vapaaehtoinen kuski. Minä olin joulupäivänä lääkevuorossa (12-20) joten illalla ehdittiin höpötellä koko porukalla. Sauna lämpeni, tietenkin.
Tapanina käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä metsälenkillä aamusta, sitten poikakin oli jo hereillä ja juotiin siinä kahvit porukalla ennen kuin minun piti lähteä töihin (taas lääkevuoroon). Meillähän on ollut usein tapana, että kutsutaan anoppi ja appiukko syömään meille joulun pyhien aikana, mutta he olivat olleet miehen siskon luona aattona ja auto oli kotimatkalla sanonut sopimuksen irti....
Niinpä mies nappasi autonsa ja lapset, yhden vielä matkalla lisää, ja ajoivat yllättämään appivanhemmat käymällä heillä syömässä ja tervehtimässä.

Viikonloppuna sitten oli meidän perheen joulun vuoro, kun olin itse vihdoin vapailla.
Ipana ajeli taas Turkuun noukkimaan isompia sisaruksiaan ja koko konkkaronkka pääsi ruokapöytään. Koska meillä on ollut vuosia periaate "jouluna syödään lempi- ja herkkuruokia", eikä kukaan ole erikoisemmin perinteisten joululaatikoiden ystävä, tarjolla oli tällä kertaa peurakäristystä muussilla, jääkellarin lohta, waldorfin salaatti ja perunasalaatti. Jälkiruokana sahramikakku, joka jostain syystä ei päässytkään lasteni suosioon, vaikka itse olen siihen kovasti ihastunut, sekä vaniljapannacotat kaikille.


Tein kaksi isoa lohifilettä jääkellarissa ja ne tuli syötyä kaikki

Ruuan päälle yllättäen jälleen sauna....  En ole ainoa saunahullu tässä perheessä.  =)
Ja saunan päälle pelilauta esiin ja haasteena tällä kertaa Scrabble.
Emme ole kovin tiukkapipoisia sääntöjen suhteen, joten turkulaisittain mm. sana "bankis" on ihan oikeaa suomea, koska Turussa sijaitsee oikeasti kapakka nimeltään Bank ja niin edelleen. Harmi kyllä, tällaiset vitsit eivät aukene kerrottuna, mutta sanottakoon, että meillä naurettiin vedet silmissä eräänkin kerran pelin edetessä. Mitäs laittavat niin vaikeita kirjaimia jakoon peliin.


Lahjoja olin ostanut tänä vuonna hyvin hillitysti.
Isot muksut saivat kookkaan paperipussukan mieheen/naiseen, ja sinne olin kerännyt erinäisiä purkkeja/pulloja, joissa mm. pyykkietikkaa, kuivattuja mausteita, chiliä, marjarouheita yms tarvejuttuja, jotka kuluvat pois. Molemmat saivat tietenkin hyviä kahvipapuja yms.
Tyttären miehelle olimme hankkineet virvelin. Hän oli siitä hyvin otettu. Kelpaa nyt lähteä heittelemään.

Keskenään vaihdoimme myös vain tarpeellisia juttuja. Sanokaa mitä vain, mutta kirjat on hyvin tarpeellisia.....


Mies oli kiltisti ostanut minulle pari yöpaitaa, joita olin toivonut, koska niissä retaleisissa T-paidoissa ei enää kehtaa liikkua, joten paiskasin tyytyväisenä vanhat roskiin.

UUSI VUOSI
Koska tämä ammatti, olin tietenkin myös uuden vuoden aaton pitkässä päivässä.
Täytyy sanoa, että vuoden viimeisenä päivänä meinasi sitten mennä kuppi nurin työpaikalla pienten resurssien vuoksi, ja ilmoitinkin esimiehille, että jos ei muuta, niin tällä ajetaan loputkin mehut ja sairaslomaa odotellessa....
Loppuun vedin avautumisen jälkeen, mutta hetkellisesti harkitsin kyllä kotiin lähtöä.

Kotiin pääsin ajoissa (klo 21), mutta tosi väsyneenä. Edes saunaan en jaksanut. Sehän on ollut yksi meidän vuodenvaihteen perinteitä. Vanhempi koira ei ole mitenkään erikoisen paukkuarka, mutta läähättelee ja stressaa kyllä välähdyksiä. Saunan hämyssä sekin rauhoittuu.
Niin keski-ikäinen olen, että olin sängyssä klo 22:10 ja unessa varmasti jo 22:13. En ole yöllä kuullut risahdustakaan. Mies sanoi havahtuneensa paukkeeseen puoliltaöin, mutta minä ja koirat vedettiin läpi yön tiedottomana. Toisaalta, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla heti 7 jälkeen aivan pirteänä ja hyvän tuulisena (mikä ei ollut itsestään selvyys sen päivän jälkeen) ja teimme ihanan koiralenkin hiljaisessa metsässä.
Eilinen meni vielä työmaalla iltavuorossa ja nyt on edessä aivan ihana kuuden vapaan putki!

Kiitos teille, jotka olette mukana!
Ihanaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Arkihaaste 43/52

Todellinen paluu arkeen.

On ollut erinomaisen hauska nähdä, miten koirat riemastuivat kun palattiin kotiin. Niille oikein syttyi lamppu päähän, että "ai me asutaan sittenkin vielä täällä". Onhan se vähän eri kun voi laskea irti pihalle eikä jokaista pientä pissatuslenkkiä tarvi tehdä remmissä.

Ensimmäiset päivät, eli viikonloppu käveltiin huolella vähän meidän vakireittejä vuorotellen, ja saivat nuuskia kunnolla yli viikon takaista postia. Kyllä oli hännät tötteröllä ja nenät maassa.


Koska mies aloitti työvuoronsa iltavuoroista, minulle kaatui tietenkin alkuviikon Ipanan-kuskausvuorot. Mama's Taxi siis ajeli.

Harmi kyllä nyt on iltaisin niin varhain jo pimeää, ettei tuonne ole kivaa enää mennä koirien kanssa. Metsä kun on itselle vieras eikä siellä ole mitään selkeää reittiä, en halua lähteä otsavalon kanssa eksyilemään pahimmassa tapauksessa jonkun pihalle...

Niinpä koirat sai lenkkinsä reippaasti ajoissa ja sitten joutuivat vaan odottamaan.


Koska laistoin luvattoman paljon kaikista kotitöistä pari viikkoa, olen koettanut nyt vähän petrata ja mm. tehnyt ruokaa ja leiponut.

Paistoin vanilja-salmiakki -kuivakakun, jonka paistoin leipävuuassa vaan siksi, ettei huvittanut voidella ja korppujauhottaa pyöreää vuokaa. (Laiskuutta ilmassa kuitenkin!!) Jotenkin vanilja-osuus taikinasta jäi ilmeisesti liian löysäksi, koska se lässähti keskeltä, ja niin kuin kuvittelin marmoroineeni sen huolella, koko kakku olikin yhtä tummaa...... höh!!
No, maku oli kuitenkin hyvä, se lienee pääasia. Ei meillä kakut kauaa pöydällä vanhene.

Liotin ja keittelin myös kidney-papuja ja tein chili sin carnea.
Tässä on pakko ruveta syömään kevyemmin. Ikä, syömistavat, laiskuus ja huono lihaskunto ja ties vielä mikä, mutta minulle kertyy painoa nyt sitä tahtia, että painan ihan kohta enemmän kuin yhtäkään lasta odottaessani ihan viimeisillään. En ole ikinä ollut näissä mitoissa!! Karseaa!

(Sanoo hän, ja tekee vaan kakkuja.....   Puolustuksen puheenvuorona: syön niitä äärettömän harvoin itse.)

****
Keskiviikkoiltana päästin koirat vielä iltapisulle ja totesin, että "nyt sitä tulee"....










Miksen osaa laittaa näitä kuvia
vierekkäin???? MIKSI??









Hetken maailma oli aika hauska. Nythän jo sataa vettä ja kaikki on yhtä loskaa.....

****
Arjesta tuli töissä sikäli vähän juhlaa, että pääsin torstaina lähtemään päiväksi kantasairaalaan eli TYKSin sydänkeskukseen.
Matkustin oman potilaani seurassa lanssilla sinne, tutustuin sydänlabran toimintaan, näin asioita, jotka omasta mielestäni on luonnollisesti äärettömän raflaavia (angiografioita, eteiskorvakkeen sulun, sydäntoimenpiteitä....), mutta jotka ei maallikolle kuulosta kovin miltään. Iltapäivällä palasin takaisin potilaan mukana ja lähdin kotiin.

(En kehdannut ottaa selfietä niissä lyijyvaatteissa. Ei ollut paikkaa tehdä se näkymättömissä, enkä vaan kehdannut. Nyt harmittaa....  =D )

Olen tammikuusta asti odottanut mahdollisuutta tehdä tuon, mutta koska työntekijämäärä rajoittaa näitä poissaoloja, kävi uskomaton tuuri, että edellisenä päivänä kävi ensin ilmi, että huomenna olisi jengiä töissä kuin pipoa ja toisekseen, että tuo oma potilaani lähtisi toimenpiteeseen.....

Ikuisesti kiitollinen Pomolle, joka sanoi heti "tottakai menet" kun asiaa kysyin.


Perjantaina tein pitkän päivän, omassa tapauksessani 14 tuntia (7-21). Meillä on mahdollisuus toiveesta näitä tehdä. Normaalisti pitkä päivä on 8-20:30 mutta koen älyttömäksi mennä myöhässä, koska jää paitsi raporttia ja olen sitten puoli päivää vähän kujalla, toisaalta illalla on melko mahdoton päästä lähtemään ajoissa. Esimiesten suostumuksella pidennän omia päiviäni noin ja saan hommat siinä määrin valmiiksi, ettei jää harmittamaan. (Tunnithan luonnollisesti maksetaan tehtyjen mukaan.)

Teen pitkän mielellään (aina ennen yövuoroa), koska valvon vain yhden yön kerrallaan. Näin hyödyn tavallaan yötyön aikahyvitykset eli ne vapaapäivät.

Tässä listassa tosin (omasta toiveestani) kävi sellainen virhe, että valvoin la-su yön enkä tajunnut sitä toivoessani, että se on se tunnin pidempi yö....  YÖÖÖÖKS!  Luovuttaisiin jo tästä naurettavasta kellojen veivaamisesta.... vaikka omasta puolestani toivoisin, että aika siirrettäisiin vielä ainakin tunti taaksepäin (mieluiten vaikka viisi tuntia), jolloin työpäivän jälkeen olisi valoisaa.

Olipa muuten varsinainen kitutunti, kun osaston keittiön kello pysähtyi 03:59. Se siis jämähti. Sitten tunnin päästä kuului varovainen raksautus kun siirtyi taas minuutin eteenpäin.
Arggghh! Kaikkeen sitä Suomessakin on sorruttu. En ole vielä kuullut yhtään järkevää perustelua tälle typeryydelle.

Mutta siitäkin on selvitty (tähän asti).

Viikko kuitenkin hurahti vauhdikkaasti.  Nyt nappaan koirat ja lähden kastelemaan lenkkarini. Tihkusadetta, joten asfaltilla pitäisi pärjätä. Menen metsään sitten illemmalla.

Mahtavaa seuraavaa viikkoa kaikille!

Matka Ruotsiin - ja kuinkas sitten kävikään...

Työnantajan vaatimus on, että tietty määrä lomapäiviä pitää käyttää lomakaudella. Oma kesälomani on suunniteltu suurimmalta osin lomakauden ...