sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Koiria ja Leffaviikonloppu

Ehdinkin jo paljastaa vähän lauantain puuhista.
Aamu alkoi perinteisellä koiralenkillä, ja koska halusin nauttia vapaasta, päätin tehdä vähän pidemmän rutiinin.....
Noh, kaikki ei tietenkään sitten mennyt ihan putkeen, muutenhan ei olisi mitään kerrottavaakaan.


Koska olen aina niin aikaisin liikkeellä, tyypillisesti en koskaan näe ketään ennen kuin kylälle palatessa ja koirien jo ollessa kiinni muutenkin. Saan siis todella rauhassa nauttia kelistä ja maisemista sekä hiljaisuudesta.
Eilen tultiin metsäpolulta hakkuuaukean läpi metsäautotielle. Meillä on siinä risteyskohdassa tavanomainen herkku-hetki, eli heitän kourallisen koirankarkkia ilmaan ja pojat saavat niitä nuuskutella ja etsiä.

Itse etenin jo vähän koirien nuuskiessa vielä. Bono ehti viereeni, kun havaitsin vastaan tulevan ison leonbergin koiran, luonnollisesti vapaana.
Sain omani kytkettyä ja karjaisin kohti tulevalle SEIS! mutta koska isäntänsä laahusti jossain 60 metrin päässä vielä kaikessa rauhassa, koirahan ehti edetä jonkun matkaa.....

Minähän huusin kuin rantapiru. Ärrää sisältävät sanat matalalla äänellä (edes tarkoittamatta mitään, siis pelkkä murina) on tehokasta, ja siinä kun kirjaimellisesti jalat vapisten karjuin, ehdin miettiä mitä teen jos se oikeasti tulee ihan kohdalle.....

Loppu hyvin, kaikki hyvin!  Koira saatiin kytkettyä ja omat hermoni huokailivat helpotuksesta.
Kiittelin ja kehuin omiani, jotka olivat olleet minun (valtavan, heh!) selän takana käskystä ihan hipihiljaa.

Mutta siis oikeasti: hanki nyt helvetti 70-kiloinen koira ja laske se irti tapakouluttamatta sitä mitenkään, talsi itse laiskana h i t a a s t i perässä ja odota, että joku muu hoitaa tilanteen.
Hanki ystäviä ostamalla niitä koiria kaksi. Taivaalle kiitos se toinen on ilmeisesti jo paremmilla mailla....
Tämä ei siis ollut ensimmäinen kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa, ja joka kerta pohdin miksei koiran ostamiseen tarvita lupaa. Erityisesti kun kyse on tuota kokoluokkaa olevasta, jota minä pelkäisin yksinkin ollessa sen tullessa kohti vapaana.

****
Lauantai-ilta meni sitten viihteellisemmissä merkeissä.
Leffateatteri mainosti Red Sparrow'ta, ja toisaalta samanaikaisesti toisessa salissa jotain Bruce Wills -pöhinää, joten jokaiselle jotakin.


No tuota.
Leffa kesti yli 2 tuntia ja vaikka se toki eteni, jotenkin jäin loppuun saakka odottamaan, että se alkaisi....

80-luvulla eläneet saattaa muistaa Kylmän Sodan, ja sitä aikakautta tuo varmasti kuvasi hyvin. Vähän turhan roisia väkivaltaa omaan makuuni, toisaalta varsin autenttista kuvausta jopa nykyajasta, kun muistelee ihan viime viikkojen uutisointia jotain Englannissa sattuneesta myrkytyksestä.....

Tulipa nyt sitten katsottua.

****
Sunnuntaina aamulenkin jälkeen (jonka alistuin tekemään ihan vaan kylän ympäri kävelemällä, koska eilisestä jäi itselle paha maku....)  nappasin Ipanan autoon ja pärtsättiin Turkuun suuremmille huudeille.


MIELETÖN MUSIIKKI!!! Upea soundtrack!

Tästä leffasta on sanottu näemmä julkisesti jo paljon. Itse ihmettelen, ettei se noussut enemmän esille joissain palkinnoissa. Mitä niitä nyt on: Oscarit, Global jotain yms.

Jonkun arvostelun näin, missä sitä verrattiin La-La-Landiin (mikä oli omasta mielestäni ehkä typerin ja huonoin pitkiin aikoihin.... onneksi en maksanut siitä vaan näin sen lentokoneessa.) ja että La-La-Landin voittamien Oscareiden takia tämä ei olisi voinut menestyä.  Jotta häh??

Oli miten oli. MIELETÖN! Upea!! Aurinkoa, hyvää mieltä, inhimillisyyttä, hyväksyntää, ystävyyttä!
Särkee sydämen ja täyttää sen ilolla!

Jälkeenpäin sitten vanhemman tyttären ja poikaystävänsä kanssa kahville ja iltapäivällä kotiin.
Oi, mikä ihana viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...