Olin loppuviikolla jossain oudossa taudissa. Keskiviikkona töissä alkoi kurkkukipu, joka muuttui tosi kovaksi, samoin alkoi merkillinen yskä...
Torstain olin ihan tattismoro-kunnossa, mutta taisin ehtiä aloittaa huilaamisen ajoissa, koska tauti alkoi talttua samantien.
Tänään sunnuntaina sitten heräsin itsekseni tosi ajoissa. Ilmeisesti kun nukkuu monta yötä paljon, alkaa unet todellakin riittää....
Lego-palikat parkkipaikalla
Siitä se idea siis lähti. Nopeasti teetä ja kahvia termariin, reput kasaan ja koirat autoon. Matkalta evästä ja retkelle.
Auringonnousu oli mahtava moottoritiellä katsottuna. Harmi kyllä, Tammelaan mennessä sää oli muuttunut varsin pilvisen harmaaksi, mutta mitäpä näistä. Torronsuon kansallispuisto oli vielä kokematta ja näkemättä, joten sinne.
Auringonnousu oli mahtava moottoritiellä katsottuna. Harmi kyllä, Tammelaan mennessä sää oli muuttunut varsin pilvisen harmaaksi, mutta mitäpä näistä. Torronsuon kansallispuisto oli vielä kokematta ja näkemättä, joten sinne.
Pitkospuut oli uusittu täysin.
Parkkipaikalla oli yksi retkeilyauto sinne saapuessamme. Nähtävästi siellä nukuttiin vielä, kello oli siinä kohtaa vasta 8:30.
Pitkospuut lähtivät näppärästi parkkipaikan reunalta ja kohta oltiinkin jo suomaisemassa. Litteää, märkää, tasaista ja upeita värejä. Pystyn kuvittelemaan, miten lintubongarit tulevat tänne. Kertovat, että teeret parveilevat pulputtamassa suolla runsain määrin, samoin ilmeisesti kurkia nähdään paljon.
Kuraista, märkää, punaista, vihreää.
Tauko
Pitkospuut oli varsin liukkaat. Niiden vieressä oli isoja kasoja vanhoja pitkoksia ja nähtävästi ihan kaikki oli uusittu. Hieno juttu, että Metsähallitus pystyy pitämään paikkaa kunnossa. Vanhat puut näyttivät jo osin lahoilta, mutta tosi harmi, jos niitä ei mihinkään enää hyödynnetä vaan päätyvät jätepuuksi.
Omasta mielestäni tuolla Suoreitillä on yksi paha puute: ei minkäänlaista taukopaikkaa. Parhaissa lintujenbongauspaikoissa oli pieniä levennyksiä ja jonkinlainen penkki. Niissä kohdissa tosin tänään tuuli huolella, koska tietenkin ovat aukeilla paikoilla. Mutta mitään tulistelu- tai muuta taukopaikkaa ei siis koko 8 kilsan lenkillä ole. Kansallispuisto kun kuitenkin palvelee muitakin kuin bongareita, saattaisi säästää luontoa, jos tehtäisiin huolella valitut paikat, jossa "leiriydytään" sen sijaan, että jokainen hakee itselleen mieluisimman paikan.
Tämä puute ei suinkaan saanut meitä luopumaan aamupalasta metsässä 😃 mutta kieltämättä olisi ollut kiva istuskella jossain penkillä. Ja koska siellä on poistettuja pitkoksia, niistä luulisi voivan rakentaa jonkun pisteen reitin varrelle.....
Kaiken kaikkiaan reitti oli aika kiva. Hyvin suurelta osin reitti on pitkostettu, parissa kohtaa pääsi kävelemään metsäisempää reittiä ja muutaman sata metriä hiekkatietäkin. Reitti on erinomaisesti merkitty.
Metsäisissä kohdissa huomasin, että maa on painunut tosi paljon puiden juurien ympäriltä. Kurjenrahkallahan on näitä suojeltu levittämällä juurille suojamattoa sekä soraa. En näkisi tätä turhana liikkeenä täälläkään. Loppumatkasta oli myös metsäpätkä, jossa oli todella kuraista, varmaankin juuri siitä syystä, että puiden juuret eivät pysty loputtomiin maata pidättämään kun tuhannet jalkaparit tramppaavat päältä...
Hyvä sunnuntain aloitus. Ajomatka oli näppärä, eväät hyvät ja patikka oikein kiva.
Ehkä taukopaikan puutteessa ei jäänyt olo, että tuonne on päästävä uudestaan. Toki esim. kesällä auringonnousun aikaan kirkkaana aamuna värit varmasti hehkuisivat, joten olisi se näkemisen arvoinen.
Torronsuosta olen kuullut paljon kehuja, mutta itse en ole siellä käynyt. Harmi kun ei kunnon taukopaikkoja ollut.
VastaaPoistaNo pahus. Jos olisin tiennyt sun olevan tulossa mun "vakkarisuolle", olisin änkeytynyt seuraan, kun tässä lähellä asun. Olisin suositellut, että lähdetään liikkeelle Kiljamon parkkikselta ( ei tuolta, josta itse lähdit), jonka lähellä heti on ensimmäinen hiljattain täysin uuteen uskoon kunnostettu "tulistelupaikka". Pakko laitta lainausmerkkeihin, koska siellä on oikeasti hyvä katos ja ainakin pari sellaista kunnon makkaran- tai muun paistoritilöillä ja varmaan nokipannutelineillä varustettua pistettä. Ja muistaakseni ihan avonuotiopaikkakin plus uusitut veskit sekä puuvarasto, josta saa ottaa puita käyttöönsä.
VastaaPoistaTämä siis liki näkötornin juurella.
Toinen vastaava, mutta ei niin uusi tulipaikka + katos on sen toisen, matalamman näkötornin vieressä.
Eikö näistä kumpikaan sattunut reitillesi? (Ihmettelen, jos ei, koska en oikein keksi miten ne pystyisi ohittamaan, jos kuitenkin kävelit 8 kilsaa. Taitaa tosin olla 10 km se ihan täysi reitti).
Harmi. Mutta ehkä ens kerralla (nähdään) sitten?
Ja jokatapauksessa suo on kiva ja ne vanhat pitkospuut oli oikeasti niin lahot, että paikoin reitti katkesi. Tai ainakaan minä en uskaltanut astua suohon, joka on Suomen syvin.
Ne kasat päästään kuljettamaan pois vasta kun paikanpäälle pääsee kantavaa hankea pitkin ja voidaan kelkoilla hakea. Sama koskee niitten uusien pitkosten paikalletuomista eli melkoisen työläs projekti on kyseessä. Vankeinhoitolaitos käsittääkseni osallistuu työhön, mikä on hieno juttu.