Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Uusi alku, tavallista arkea

Kuten sanottua, Pappakoira tokeni ja saimme mahdollisuuden vielä jatkaa. Asia, josta en voisi olla onnellisempi! ♥
Hirveä tunteiden vuoristorata tuli käytyä läpi. Soitot sekä eläinlääkäriin ja eläintuhkaukseen, kun selvittelin asioita.... sitten uudestaan eläinlääkäriin ja vielä viimeisen kerran lääkärille, kun peruin ajan.

Jospa elämä jatkuisi vähän tasaisempana vaikka seuraavat pari vuotta.... vai pyydänkö liikaa?

Kevät tuntuisi olevan Lounais-Suomen vallitseva vuodenaika, olkoonkin, että kalenteri puhuu tammikuusta. Aamulenkillä joku rohkea talitintti veteli jo varovaista ti-tyy:tä ja eilen palasin iltalenkiltä aika tasan viiden aikaan ja metsässä näki vielä ilman otsavaloa!!! (Toki oli kirkas päivä, mutta joka tapauksessa....)

Lapsi oli löytänyt äidille T-paidan, 

joka on just eikä melkein!!! 

Rento sunnuntai sohvalla: kukkuu!

Metsälenkkiä ollaan tehty. Tämäkin pikku puro on kesäaikaan lähes kuiva, nyt isoimpien sateiden aikaan siinä on virrannut tosi vuolaasti vettä. Pitäisi olla utelias ja kahlata se yläjuoksulle ja selvittää mistä tuo vesi siihen virtaa. 

Siinä on pohjassa sellaista reilun peukalonpään kokoista pyöreää kiveä ja on hurjan nätti kirkkaana päivänä, kun vesi virtaa aivan kirkkaana kivien päällä.

Koirien elämässä on ollut pari uudehkoa juttua: hampaiden pesu poron luilla. Bono oli alkuun hyvin hämmentynyt tästä. Kerrassaan outo sapuska, kun pieni cockerspanieli joutuu tekemään tosissaan töitä saadakseen vatsaansa jotain.

Oli muuten yksi parhaista konsteista saada koirat uuvutettua hyvällä tavalla.

Pupu pupunen eli Herra Rusakko päätyi pakkaseen. Nahka oli Bonon mielestä todella jännittävä.

Harmi etten tiedä missä ja miten sen nahan olisi voinut kuivata näin kotioloissa. Siitä saisi koirille sopivan laahausnahan, mutta tuollaisenaan ei tietty säily.

Bono nuoli pupusen naamaa. Jostain syystä nämä noutajat ja lähes-noutajat ovat järjestään ihan hurmiossa aina kaninnahasta. Bonon siskolla oli hiljattain pennut ja yksi niistä on uudessa kodissaan päässyt myös metsälle ja tavannut rusakon samoilla tavoilla: oli repinyt ja nuollut pupua kovin.

Myös toinen ruokakerta meni askarrellessa.
Onneksi kumpikaan ei hoksannut, että kuljettamalla Kongin rappusiin ja pudottamalla, sieltä olisi roiskunut sapuska ulos ja olisi vaan voinut nuoleskella jäljet. Nimittäin olisin hermostunut tyystin, jos tuo niiden sisään tungettu lohi/kanamuussi olisi ollut pitkin seiniä ja lattioita.
Tyytyivät lipomaan.

Paljon puuhaa viikonloppuna

Laiska töitään luettelee, mutta antaa nyt sitten mennä kuitenkin.
Tämä on ollut vauhdikas ja kiva viikonloppu.

Tui tui tui.... ♥♥♥

Kiusaan ihan ensin pentukuvalla. Tässä kuvassa sydän sulaa: tehdään vauvapino. Tuo päällimmäinen on niin autuaan näköinen sisarustensa päällä nukkuessaan.

VPK:n naisosasto teki lauantaina retken Turun hätäkeskukseen tutustumaan.
Oli erittäin mielenkiintoinen retki ja totta puhuen ihan aavistuksen jäi mieleen kaihertamaan, että kolmen lukukauden opintovapaalla saisi tuollaisen pätevyyden. Todennäköisesti voisin saada jotain jopa hyväksiluettua......

Retki päättyi hyvissä ajoin ja olin kotona iltapäivällä. Kuumahan lauantaina oli. 

Koska näillä keleillä voi olla shortseissa, eikös se tarkoita, että kesä voidaan julistaa alkaneeksi? Ja kesän merkkinä otimme koirien kanssa suunnan jäätelökioskille.

Minä olen niin helppo ja ennalta-arvattava: nimetkää jäätelöannos Hurtan Herkkuhetkeksi ja minä olen samassa kanta-asiakas. Siis laktoositon vaniljajäätelö ja siihen koirankeksit. Oikeesti!! Mikä idea. ♥  Tottahan poikien piti sellaiset saada.

Itselle tuo verigreippisorbetti oli kuin pala taivasta!! Wau!! Tätä haluan ostaa isoissa pakkauksissa kotiinkin.

Kävelin koirien kanssa kotiin jätskikiskalta ja otin rennosti.
Seurakaan ei ollut pahemmin villiä.

KÄY ERI, KÄK2

Tänään sunnuntaina ajoimme aamulla Sipoon ampumaradalle koiranäyttelyyn, jossa itselläni oli tavoitteena saada olla rento ja pitää hauskaa ja osata esittää ja saada koira olemaan reipas ja hyväntuulinen.
Onnistuin täydellisesti!!! ♥  Bono oli rento, minä olin rento. Sain sen seisomaan (kuten näkyy) nätisti ja arvostelu oli hieno, tulos parempi mitä tavoittelin. JESH!!!

Aurinkoisella mielen kotiin Ikean kautta, josta pikaisesti vähän jotain kivaa tuleviin pentupusseihin. (Kyllä, minä haluan osallistua isäkoiran omistajan ominaisuudessa ja toivon mukaan olla mukana pentujen elämässä myöhemminkin.)

Kotona vähän tankkausta ja sitten ihmettelemään mitä kaikkea kotona pitikään tehdä.
Kas, puutarha oli vielä tunnin avoinna, sinne siis......

Kirsikkatomaatit ja kasvihuonekurkut

Viime vuonnahan jäin ilman mitään kasvihuonevihanneksia. Totta puhuen jäin ilman mitään.

Koska toukokuussa alkoi helteet, en kuitenkaan uskaltanut ostaa, vaan odottelin kesäkuun alkua, jolloin myytiin ei-oota.

Nyt pelkään, että tulee hallaöitä ja saa virittää kasvihuoneeseen auton sisätilapuhaltimen.

Kaksi avomaankurkkua.

Voi miten ressukoilta ne näyttää suuressa laatikossa.

Kesäkurpitsa, perinteinen vihreä.

Koska viime kesällä talviomena murtui ja piti poistaa,

uusi tilalle. Olin onnellinen, että löytyi sama Åkerö.

Tänä vuonna laitoin vaan näihin kolmeen ruukkuun kesäkukat.

Ensi vuonna saan lakkiaisten vuoksi hankkia kukkia satasilla,

joten tänä vuonna tällä lailla hillitymmin.

Mitäpä siis sanoisin: aika mahtavaa. Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa.

Ettei kaikki olisi tässä, mies sutii parhaillaan terassin puolikkaalle hoitoöljyä ja minä taidan seuraavaksi tyhjentää tiskikoneen puhtaat ja sen jälkeen tarttua imuriin. Kai sitä kotiakin täytyy vähän huoltaa, vaikka kuinka ihanaa on ollut olla vaan pihahommissa.

Pahasti jouluttaa

♥ Olen oppinut jotain. Olen siis kehityskelpoinen: On hyvästä olla itselleen armollinen!!

(Kärsivä ilme kertoo vaan jäätävästä (lue: kylmästä sekä kovasta) viimasta....)

♥  Aina ei tarvitse höseltää täysillä. On lupa relata.

♥ Jos lihakset jumittaa valmiiksi ja on olevinaan vähän hoppukin, on täysin mahdollista tehdä lyhyempi lenkki koirien kanssa, jotta ehtii juoda teetä ennen kuin taas lähtee....

(Mitä siitä sitten, että lenkki oli loppujen lopuksi vain 300m lyhyempi? Mieli oli parempi kun tämän itselleen mahdollisti ja sitäpaitsi reitti oli pilkkopimeässä metsässä vähintäänkin mielenkiintoinen.)

♥ Joulun odotus on aivan ihanaa!! Suloista glögin tuoksua, pipareita ja torttuja... vähän takkatulta...

♥ Voi muka salaa paketoida lahjoja, piilottaa niitä olohuoneen isoon pärekoriin ja suunnitella kuuselle paikkaa...

♥ Kurren voi ruokkia siinä samalla kun pähkinöitä hankkii linnuille. Ei senkään suu tuohesta ole ja kärsii sekin nälkää.

♥ Voi tehdä hyviä tekoja, vapaaehtoistoimintaa.

Etukäteen voi olla tunne, ettei juuri tänään millään jaksaisi, yöt on mitä on, mutta toiminta itsessään palkitsee!!

Päivä Palokunnassa -tempaus viime viikonloppuna. Puuroa, kahvia ja mehua, lapsille erilaista toimintaa ja saatiinpa haastettua jälleen yksi ihminen naisosaston toimintaan mukaan.

♥ Voi käpertyä hyvän dekkarin kanssa huovan alle sohvalle, kuunnella takkatulen rapinaa, juoda teetä ja toisella korvalla nauraa tyttöjen kikatukselle yläkerrassa...

Juuri tänään, juuri nyt, naisosaston joulukokouksen jälkeen, mieli on tyyni, olo on hyvä vaikkakin väsynyt. Juuri nyt olen onnellinen. ♥ 

****

PS. Tajusin juuri, etten ole marraskuun ajalta kerännyt paskin haaste -haastetta. En pysty palauttamaan mitään erityistä mieleen, joten joudun sen skippaamaan....  =)