Helmikuun hauskat

Oli helmikuussa toki jotain hauskaakin. Stressiä ihan riittämiin tietyistä työkuvioista, mutta onneksi elämä on pääasiassa vapaa-ajalla. Siellä riitti kivaakin.

Joskus ennen joulua paikallisessa lehdessä oli mainos "The Classic Rock show". Ei mitään käryä mitä pitäisi sisällään, mutta kaveripariskunnan kanssa katseltiin mainosta ja todettiin, ettei se olisi huono tapa viettää lauantai-iltaa. Liput siis tilaukseen ja Turun Logomoon. Edeltävästi pizzat ja hauskaa höpöttelyä kaikessa rauhassa.

No tämähän yllätti sitten äärettömän positiivisesti! Mieletön keikka. Kasarin tenavalle ihan unelmien täyttymys. Puoliaikaan mennessä oli jo jammailtu niin, että penkit hetkui ja äänet oli käheänä. Vetivät siis settiin Van Halenista AC/DC:n kautta Dire Straitsiin ja sitten vähän Gary Moorea, Gunnareita, Heartia ja Deep Purplea, Queeniä, Bruce Springsteeniä jne.
Logomo on keikkapaikkana tosi kiva: paikoilta näkee tosi hyvin, tuo parvi tarjosi mahtavan näköalan ja bändi veti kyllä niin loistokkaasti. 

Toivon, että tulevat uudestaan Suomeen ja nimenomaan Logomoon.

Toinen kulttuuripläjäys oli sitten joulupukin kohdalleen osunut lahja eli liput Helsingin kaupungiteatteriin ja Moulin Rouge. Siinä taas puoliajalla mietti muistinko edes hengittää ensimmäisen puolikkaan aikana, kun niin hengästyttävän hienoa musiikkia, tanssia.....  kertakaikkiaan siis WAU!

Teatterista ei muita kuvia, koska kuvaaminen tietenkin kielletty.

Käymme lähes vuosittain jossain teatterissa ja joka kerta mietin samaa: kyllä ammattilaiset todella osaavat. Me tykkäämme näistä kevyemmistä näytelmistä, nimenomaan musikaalit ovat lähellä sydäntä. En ole nähnyt sitä 2001 tehtyä elokuvaa, toki teatteriesityksen jälkeen sekin jäi kiinnostamaan. Selvittelen voiko sen nähdä jostain palvelusta TV:n kautta. Sitäkin kehuttiin paljon, joskin musiikki on ollut tuolloin eri, koska viimeisimpiä hittejä siinä tuli läpi ohjelmiston.

Jos pystyt ja kiinnostuit, näkyy olevan syksylle vielä lippuja tarjolla. Suosittelen!

Muina, ihan hauskoina juttuina, oman ammattiosaston kokous luottamusmiesten ja työsuojelun kanssa kauniissa Naantalissa. Sattui upea päivä ja merenranta on vaan aina niin valtavan kaunis. Tuolloin oli vielä ne muutama pakkaspäivä, jolloin lunta ja jäätäkin näkyi. Nythän on ehtinyt taas sulaa niin, että käytännössä kaikki on pelkkää kuraa.

Hyvä puoli siinä: olen kulkenut lähes koko talven lenkkareissa eikä selkä ole vihoitellut yhtään niin paljon kuin tavallisesti.

Toivoisin, että alkaisivat kohta jo harjata pyöräteiltä hiekoitussepeliä pois. Se on niin terävää, että kaverin fillarista meni kumi hänen käydessään meillä. Aloittaisin itsekin pyöräilykauden, mutta tuon läskin renkaat on niin kalliit vaihtaa, jos menee heti sepelin takia...

Puolivitsillä suunnittelin pientä harjaa eturenkaan eteen, joka työntäisi sepelin edestä pois.  😂

Onneksi seuraava on jo kevätkuukausi. Mustarastas lauloi jo eilen aamulenkillä. Piti ihan pysähtyä, kun epäilin korviani.

Sadonkorjuun loppu, kulttuuria, luonnonilmiöitä

Ihan syyskuun lopussa oli pakko kerätä kaikki loput paprikat ja nakata kasvit pihalle. Kuisti oli jo niin täynnä roskaa, jota niistä putoili, eikä nuo viileät yöt enää antaneet paprikoiden kypsyä sen kummemmin. Päivän lämpö ei riittänyt. Chilit keräsin samaan syssyyn.

Nyt kuisti on taas pelkästään vaatteiden säilytystä varten. Se on sen verran vilpoisampi, että sitruuna ja bougainvilleat talvehtivät siellä, samoin kaktukset. Olisin halunnut talvettaa persikkapuun myös siinä, koska se nimenomaan on viileämpi ja todella valoisa. Persikka on vaan niin älyttömän kookas, ettei se järkevästi mahtunut mitenkään päin. Joten toivon sen selviävän yläkerrassa, jossa on viileämpää muttei varsinaisesti viileää.... 

Täytyy katsoa onko se pakko siirtää jossain kohtaa kuitenkin kellarin portaisiin. Sen ohi pääseminen esim. pyykkien kanssa voi olla mielenkiintoista. Lisäksi kellarin portaissa on jo pergonit, verenpisara ja hortensia... 

Yllättävän hyviä, vaikka vähän jäivät vihreiksi.

Tämä Hot Lemon yllätti.

Odotin miedompaa ja vähän sitruunaan vivahtavaa.

Mutta on tosi tiukka ja chilinen.

Nyt on sitten syöty paprikoita urakalla. Onneksi pääasiallinen työevääni on salaatti, johon nuo hupenevat. Ja tykkään paprikasta sellaisenaan, joten se maistuu leivällä ja ihan paljaaltaankin. Innostuin sen verran tästä hienosta sadosta, että laitan varmasti ensi vuodellekin paprikaa tulemaan.

Chilit kuivasin silppuna ja ajoin vielä blenderillä pieneksi. Useampi purkillinen on annettu jo poiskin, koska ei sitä määräänsä enempää chiliäkään pysty syömään. Vaikka sitä toki lähes kaikkeen ruokaan ropistellaan ainakin vähän.

Blenderin käyttö oli aina mielenkiintoista. Chili tahtoi vähän pöllytä sieltä ja yskin useampana päivänä kun tuntui, että oli chiliä nielussa purkittamisen jäljiltä.

Syyskuun lopun kirjapinosta piti ottaa kuva. Ihastuin todella tuohon Jenny Colganin kirjaan. Toivon, että lisää tulee. Samoin Camilla Davidssonin kirja ja lisäksi toinenkin samalta kirjailijalta, olivat erittäin viihdyttäviä.

Jaaha, alimpana pinossa onkin työhön liittyvää. Kouluttaudun parhaillaan unihoitajaksi ja piti selailla vähän virallisempaakin lukemistoa tästä syystä.

Auringonlaskut ovat toinen toistaan värikkäämpiä.

Lokakuun lauantaiaamun lenkillä oli 

todella mielenkiintoinen valo.

Sumu oli sakea, itse asiassa lenkin jälkeen kotona havaitsin, 

että hiusten latvat oli märät.

Lauantaihin liittyi vähän kulttuuria. Olimme jo kesällä varanneet liput Turkuun kesäteatteriin Dingo-musikaalia varten. Näytös ja muutkin kesäteatterin näytökset, kuitenkin päädyttiin perumaan ja meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää liput ns. sisätiloihin. Nyt oli sitten aika käyttää nuo kesäiset liput pois.

Olin silloin kasarilla intohimoinen Dingo-fani, kävin useamman keikankin ja seinät oli sen ajan tyyliin vuorattu Dingon julisteilla.... (voi niitä aikoja!)

Eilinen oli kuin paluu kasarille. Tuo Suomen Musiikkiteatterin porukka veti paremmin kuin alkuperäinen bändi ikinä. Aivan käsittämättömän hieno veto! Tuo kahden ja puolen tunnin setti oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Tarina sinänsä oli kevyt sikäli, että siihen oli ujutettu myös perheen teinin ja äidin ihastus bändiin, mutta muuten varsin osuva "keikka". Ja nähtiinpä lavalla vähän muutakin Porilaista, jos toki vähän Tamperelaistakin vetoa.... 😁

Lopun Autiotalo vedettiin koko yleisö seisten ja kädet pystyssä! 

Oli todella kiva ilta. Mentiin kaveripariskunnan kanssa, ensin haukkaamaan vähän ja sitten tuonne. Nukkui makeasti kun oli "bailannut" tuon setin läpi.