Helmikuun hauskat

Oli helmikuussa toki jotain hauskaakin. Stressiä ihan riittämiin tietyistä työkuvioista, mutta onneksi elämä on pääasiassa vapaa-ajalla. Siellä riitti kivaakin.

Joskus ennen joulua paikallisessa lehdessä oli mainos "The Classic Rock show". Ei mitään käryä mitä pitäisi sisällään, mutta kaveripariskunnan kanssa katseltiin mainosta ja todettiin, ettei se olisi huono tapa viettää lauantai-iltaa. Liput siis tilaukseen ja Turun Logomoon. Edeltävästi pizzat ja hauskaa höpöttelyä kaikessa rauhassa.

No tämähän yllätti sitten äärettömän positiivisesti! Mieletön keikka. Kasarin tenavalle ihan unelmien täyttymys. Puoliaikaan mennessä oli jo jammailtu niin, että penkit hetkui ja äänet oli käheänä. Vetivät siis settiin Van Halenista AC/DC:n kautta Dire Straitsiin ja sitten vähän Gary Moorea, Gunnareita, Heartia ja Deep Purplea, Queeniä, Bruce Springsteeniä jne.
Logomo on keikkapaikkana tosi kiva: paikoilta näkee tosi hyvin, tuo parvi tarjosi mahtavan näköalan ja bändi veti kyllä niin loistokkaasti. 

Toivon, että tulevat uudestaan Suomeen ja nimenomaan Logomoon.

Toinen kulttuuripläjäys oli sitten joulupukin kohdalleen osunut lahja eli liput Helsingin kaupungiteatteriin ja Moulin Rouge. Siinä taas puoliajalla mietti muistinko edes hengittää ensimmäisen puolikkaan aikana, kun niin hengästyttävän hienoa musiikkia, tanssia.....  kertakaikkiaan siis WAU!

Teatterista ei muita kuvia, koska kuvaaminen tietenkin kielletty.

Käymme lähes vuosittain jossain teatterissa ja joka kerta mietin samaa: kyllä ammattilaiset todella osaavat. Me tykkäämme näistä kevyemmistä näytelmistä, nimenomaan musikaalit ovat lähellä sydäntä. En ole nähnyt sitä 2001 tehtyä elokuvaa, toki teatteriesityksen jälkeen sekin jäi kiinnostamaan. Selvittelen voiko sen nähdä jostain palvelusta TV:n kautta. Sitäkin kehuttiin paljon, joskin musiikki on ollut tuolloin eri, koska viimeisimpiä hittejä siinä tuli läpi ohjelmiston.

Jos pystyt ja kiinnostuit, näkyy olevan syksylle vielä lippuja tarjolla. Suosittelen!

Muina, ihan hauskoina juttuina, oman ammattiosaston kokous luottamusmiesten ja työsuojelun kanssa kauniissa Naantalissa. Sattui upea päivä ja merenranta on vaan aina niin valtavan kaunis. Tuolloin oli vielä ne muutama pakkaspäivä, jolloin lunta ja jäätäkin näkyi. Nythän on ehtinyt taas sulaa niin, että käytännössä kaikki on pelkkää kuraa.

Hyvä puoli siinä: olen kulkenut lähes koko talven lenkkareissa eikä selkä ole vihoitellut yhtään niin paljon kuin tavallisesti.

Toivoisin, että alkaisivat kohta jo harjata pyöräteiltä hiekoitussepeliä pois. Se on niin terävää, että kaverin fillarista meni kumi hänen käydessään meillä. Aloittaisin itsekin pyöräilykauden, mutta tuon läskin renkaat on niin kalliit vaihtaa, jos menee heti sepelin takia...

Puolivitsillä suunnittelin pientä harjaa eturenkaan eteen, joka työntäisi sepelin edestä pois.  😂

Onneksi seuraava on jo kevätkuukausi. Mustarastas lauloi jo eilen aamulenkillä. Piti ihan pysähtyä, kun epäilin korviani.

Sadonkorjuun loppu, kulttuuria, luonnonilmiöitä

Ihan syyskuun lopussa oli pakko kerätä kaikki loput paprikat ja nakata kasvit pihalle. Kuisti oli jo niin täynnä roskaa, jota niistä putoili, eikä nuo viileät yöt enää antaneet paprikoiden kypsyä sen kummemmin. Päivän lämpö ei riittänyt. Chilit keräsin samaan syssyyn.

Nyt kuisti on taas pelkästään vaatteiden säilytystä varten. Se on sen verran vilpoisampi, että sitruuna ja bougainvilleat talvehtivät siellä, samoin kaktukset. Olisin halunnut talvettaa persikkapuun myös siinä, koska se nimenomaan on viileämpi ja todella valoisa. Persikka on vaan niin älyttömän kookas, ettei se järkevästi mahtunut mitenkään päin. Joten toivon sen selviävän yläkerrassa, jossa on viileämpää muttei varsinaisesti viileää.... 

Täytyy katsoa onko se pakko siirtää jossain kohtaa kuitenkin kellarin portaisiin. Sen ohi pääseminen esim. pyykkien kanssa voi olla mielenkiintoista. Lisäksi kellarin portaissa on jo pergonit, verenpisara ja hortensia... 

Yllättävän hyviä, vaikka vähän jäivät vihreiksi.

Tämä Hot Lemon yllätti.

Odotin miedompaa ja vähän sitruunaan vivahtavaa.

Mutta on tosi tiukka ja chilinen.

Nyt on sitten syöty paprikoita urakalla. Onneksi pääasiallinen työevääni on salaatti, johon nuo hupenevat. Ja tykkään paprikasta sellaisenaan, joten se maistuu leivällä ja ihan paljaaltaankin. Innostuin sen verran tästä hienosta sadosta, että laitan varmasti ensi vuodellekin paprikaa tulemaan.

Chilit kuivasin silppuna ja ajoin vielä blenderillä pieneksi. Useampi purkillinen on annettu jo poiskin, koska ei sitä määräänsä enempää chiliäkään pysty syömään. Vaikka sitä toki lähes kaikkeen ruokaan ropistellaan ainakin vähän.

Blenderin käyttö oli aina mielenkiintoista. Chili tahtoi vähän pöllytä sieltä ja yskin useampana päivänä kun tuntui, että oli chiliä nielussa purkittamisen jäljiltä.

Syyskuun lopun kirjapinosta piti ottaa kuva. Ihastuin todella tuohon Jenny Colganin kirjaan. Toivon, että lisää tulee. Samoin Camilla Davidssonin kirja ja lisäksi toinenkin samalta kirjailijalta, olivat erittäin viihdyttäviä.

Jaaha, alimpana pinossa onkin työhön liittyvää. Kouluttaudun parhaillaan unihoitajaksi ja piti selailla vähän virallisempaakin lukemistoa tästä syystä.

Auringonlaskut ovat toinen toistaan värikkäämpiä.

Lokakuun lauantaiaamun lenkillä oli 

todella mielenkiintoinen valo.

Sumu oli sakea, itse asiassa lenkin jälkeen kotona havaitsin, 

että hiusten latvat oli märät.

Lauantaihin liittyi vähän kulttuuria. Olimme jo kesällä varanneet liput Turkuun kesäteatteriin Dingo-musikaalia varten. Näytös ja muutkin kesäteatterin näytökset, kuitenkin päädyttiin perumaan ja meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää liput ns. sisätiloihin. Nyt oli sitten aika käyttää nuo kesäiset liput pois.

Olin silloin kasarilla intohimoinen Dingo-fani, kävin useamman keikankin ja seinät oli sen ajan tyyliin vuorattu Dingon julisteilla.... (voi niitä aikoja!)

Eilinen oli kuin paluu kasarille. Tuo Suomen Musiikkiteatterin porukka veti paremmin kuin alkuperäinen bändi ikinä. Aivan käsittämättömän hieno veto! Tuo kahden ja puolen tunnin setti oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Tarina sinänsä oli kevyt sikäli, että siihen oli ujutettu myös perheen teinin ja äidin ihastus bändiin, mutta muuten varsin osuva "keikka". Ja nähtiinpä lavalla vähän muutakin Porilaista, jos toki vähän Tamperelaistakin vetoa.... 😁

Lopun Autiotalo vedettiin koko yleisö seisten ja kädet pystyssä! 

Oli todella kiva ilta. Mentiin kaveripariskunnan kanssa, ensin haukkaamaan vähän ja sitten tuonne. Nukkui makeasti kun oli "bailannut" tuon setin läpi.

Sekalaista askartelua ja kevään merkkejä

Yritän toimia kronologisesti....
Tämä on vähän sellaista juoruilua tyyliin tätä meille kuuluu tänään.....

Bono kävi trimmattavana. Uskomatonta, että noin pienestä koirasta saadaan irti ämpärillinen karvaa ja sille jäi silti ihan kunnolla noita juhlaröyhelöitä ja muita koristekarvoja, joita kuuluu olla.

Trimmaaja tekee myös ompelutöitä ja olenkin ostanut häneltä aiemmin jo fleeceviitat kylvyn jälkeen, sekä pannan ja hihnan molemmille pojille. 

Bonolla on myös sellainen silkkiviitta, millä painetaan turkki alas juuri ennen näyttelypäivää. Se tekee myös karvasta jännästi kiiltävän, siis kankaan materiaali jotenkin kiillottaa karvan. Ja nyt Marilla oli näitä korvahuppuja. Lurppakorvan kanssa ongelma on siis nuuskuttelu, minkä vuoksi korvat laahaa maata ja näyttelypäivänä niitä on pitänyt jollain konstilla aina pitää ylhäällä.

Enhän minä tällaisena harakkana voinut vastustaa bling-bling -mallia! 😁 

Nyt tarvitaan enää näyttely.

Isäni oli viime syksynä teatterissa ja kehui tätä näytelmää valtavasti. Lapsillehan se on suunnattu, mutta silti. No, isä halusi ostaa meille miehen kanssa ennenaikaiseksi synttärilahjaksi liput tähän produktioon ja niinpä viime perjantaina otimme bussin Hesaan ja Kampista metron Hakaniemeen.

Pieni Merenneito oli valtavan hieno!! Meillä on Suomessa kyllä todella laadukasta näyttelijäntyötä.

Esityksen aikana oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty, joten en ottanut kuvaa edes lopusta, missä kaikki olivat kumartamassa. 

Sanna Saarijärvi merinoita Ursulana oli mieletön! Myös Pärskyä esittänyt lapsinäyttelijä oli huikea, ja luonnollisesti tarinan muut hahmot aivan järjettömän hienoine lauluäänineen.... huh huh! Tarina on tuttu ja musiikki kaunista.

Jos sinulla on mahdollisuus saada tänne liput ja mennä, suosittelen! 

Viikonloppuna lämmitin takkaa ja havaitsin sytykeruusujen olevan aika vähissä, joten sorruin jälleen askartelemaan. Tästä on tullut jo ihan sisäpiirivitsi meillä kotona. Minä kun en askartele. Paitsi näköjään pikku hiljaa aina jotain....

Vanhat kynttilät sulavat kätevästi vesihauteessa. Minä leikkasin kaksi isoa 30 munan kennoa yksittäisiksi ja sitten niitä reunoja vielä joukkoon. Sulaa steariinia kaadan kattilasta pieneen kannuun, jolla kaadan sitten aina yhteen kuppiin vähän massaa.

En siis kasta noita ruusukkeita kokonaan, mitä myös näkee tehtävän. Nämä syttyvät hyvin pelkkänä "pahvina" ja toisaalta steariinia ei tarvita kuin tilkka ja ruusu palaa pitkään ja kuumasti, ja näin sytyttää myös puut.

Ruusuja meidän tapaan.

Viikko alkoi eilen rutiinimaanantailla. Mitä nyt lounais-Suomeen tuli sunnuntai-iltana sellainen myrsky, että pitkän päivän jälkeen kotimatkalla tuuli otti omaan pieneen autooni jo tosi kovin kiinni, ja vähän jännitti aamulla lähteä tien päälle. Yön olin kuunnellut peltikaton rytinää ja miettinyt mahtaako mennä metsää nurin....

Tuuli oli yllättäen tyyntynyt jonkun verran aamuun mennessä ja työmatka sujui tavanomaisesti.

Vettä kyllä roimi sitten huolella.

Itse asiassa niin huolella, että kun päätin kuvata näkymää ikkunasta, heijastus ei näyttänyt kuin peilikuvan. Ja kuva on otettu keskellä päivää, jolloin päivänvaloa siis oli....

Uskoisitko, että minulla on oikeasti aika hienot näkymät kuudennesta kerroksesta normaalisti?

Normipäivä keuhkopolilla

Koska täytän tänä vuonna tasavuosia, ystävämme joukkorekisteri tai vastaava taho lähestyi tärkeällä asialla.

Sattumoisin olen tuolloin vahvasti työpaikalla enkä pysty sitä vuoroa vaihtamaan johtuen polityöstä. Soitin siis Terveystaloon vaihtaakseni ajan. Ja siitäpä alkoikin sitten show.

Jonotin yli 10 minuuttia kuunnellen vallan huonoa hissimusiikkia. (Onko tahoa, minne voi antaa palautetta näistä surkeista musiikeista? Joillain on ihan hyviäkin kappaleita, mutta joidenkin taustasirinää ei jaksaisi yhtään.... tämä oli jälkimmäinen versio.)

Lopulta pääsin asiaan. Vastaaja oli ystävällinen ja kaivoi ylös henkilötietoni ja avasi kalenterin. Ja kas, heillä ei ole yhtään ainoaa aikaa tämän jo annetun lisäksi. Siis yhtään. Edes loppukeväällä, kesällä tai syksyllä. Nada!

Olin kohtuullisen tyrmistynyt tästä. 

Kysyin lopulta voisinko ajaa Turkuun, mutta ehei. Toisten alueelle ei tungeta.

Kysyin sitten onko heidän mahdollista sisällyttää minut esim. seuraavaan porukkaan, jolle joukkokutsu laitetaan, koska oletan, ettei ihan kaikki 2020 vuoden aikana täyttävät sentään saa kutsua näin alkuvuodesta, mutta ei. Kun ei pysty.

Lopulta melko turhautuneena kysyin miten he odottavat minun toimivan. Minulla on oikeus tuohon tutkimukseen mennä, mutta voisin olla vaikka ulkomailla valmiiksi annettuna ajankohtana, joten minusta se täytyy voida vaihtaa. Puhelimessa ollut henkilö ei tiennyt. Hän toisti toistamistaan, että voi sentään, kun nämä pitäisi käyttää silloin kun on aika annettu....  Niih!

Lopputulos on, että aikani on peruttu enkä tiedä miten toimin jatkossa.

Ehkä olen vain yhteydessä omaan terveysasemaani ja pyydän lähetteen jälleen sairaalaan, mutta pidän tätä aikamoisena vääryytenä ihan jo kustannussyistä.

Katsotaan.

Sitten päästin vihreän peukaloni esiin. Otin viime vuonna chilistä siemeniä talteen, koska se oli tosi hyvänmakuinen ja napakka. Toivottavasti siemenet itävät.

Laitoin nyt alkuun vain 5 siementä per purkki ja siis vain nuo neljä purkkia. Siemeniähän jäi suunnilleen sata vielä....

Kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä koittaa!!!