Pieniä iloisia asioita

Edellisessä kodissa toivoin vuosia portaita, joiden leveys riittäisi siihen, että portaille voisi laittaa kukkapurkit. Pieni asia, mutta toivoin kuitenkin. Siellä takaovelta rakennetut portaat olivat niin kapoiset, että mikä tahansa purkki olisi ollut tiellä. Lisäksi pelkäsin, että ne putoavat koirien juostessa ohi.

Nyt minulla on ne portaat!! Ja siis portaat on olleet jo reilun vuoden ja vasta kun löysin edullisesti isoja pallokrysanteemeja, hoksasin, että niitä voi ainakin kokeilla.

(Edelleen on mahdollista, että kohta on purkit palasina, jos herrasväki ottaa liian vauhdikkaasti raput alas, mutta surraan sitä sitten....)

Voiko ihminen iloita pienistä asioista näin paljon?

Kunhan krysanteemit vielä aukeavat ja loistavat keltaisena,

loistan minäkin kuin aurinko.... 

Pienet arkiset asiat, joista jaksaa iloita, kantavat pitkälle. Klishee ehkä, mutta pätevä.

Toisena iloisena asiana havaitsin aamulla perinteiselle lenkille lähtiessä tohkeissaan olevat koirat ja kauniin auringonnousun. 

Viime talvena setäkoira Bono loukkasi selkänsä ja oli pari kuukautta sellainen, ettei hypännyt sohvalle, sänkyyn tai autoon ja oli selvästi kipeä liikkuessaan. Oli liukastunut paljaalla lattialla ja ilmeisesti venäyttänyt lihakset selästä. Silloin ei aamulenkillä ollut kuin kaksi koiraa.

Se, että se lähtee nyt, ihan samalla innolla kuin nuoremmat veljensä, aamulenkille, on joka-aamuinen ilonaihe.

Aamulla klo 5:20, lenkille lähdössä

Parasta elämässä on kuitenkin arki. Se, että arki sujuu, tekee elämästä pääosin aurinkoista ja hymyn huulille, vaikka sataisikin... 

Mainittakoon, että kuvan ottamis-aamuna katselin taivaanrantaa hiukan huolissani. Päätin ottaa fillarin alle normaalia aiemmin, lähdin ehkä 7:18 kun normaalisti starttaan siinä 7:25. No, matkaa työpaikalle oli vajaa kilometri kun taivas aukesi. Selvisin suurelta osin kuivana, kiitos varhaisemman lähdön. 

Ja ilokseni myös työpäivän jälkeen, Pekka Poudan lupailuista huolimatta, taivas olikin vain pilvinen ja pääsin kuivana kotiinkin. 

Monia asioita on kesken. Takan pohja on täysin tekemättä, aloittamattakin. Toisaalta olohuoneessa on pesty ikkunat! (Priorisointi kunniaan.....)

Pihalla on takaosan ryteikkö täysin rytökärpän pesänä eli sekaisin, siivoamatta, nurmi leikkaamatta, piha ajamatta ja tasoittamatta....  Vadelmat on siirtämättä, minttu odottaa siirtoa ruukussa. You name it, meillä se on todennäköisesti  tekemättä.

Pahimpana, tai se, mikä eniten henkisesti vaivaa, on kiitoskirjeen ja -paketin lähettämättä jääminen vielä, kesälomareissun kiitokset siis. Kun pitää ajaa lentokentälle viemään kuriiriposti. Posti kun ei tullaa, ja makeiset yms kiitokset pitää tullata.... 

Omat koirat on pesemättä ja trimmaamatta, pari kurssia on tilaamatta.

Toisaalta ollaan saatu sovittua kiva ruokailu koiranhoitajien kanssa. Meillä on yksi koirakoe järjestettävänä ja siihen asiat alkavat olla järjestyksessä. Ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, mistä sain riemua koko päiväksi onnistuttuani saamaan paikan. 

Kaiken ei tarvitsekaan olla tasapainossa. Jos jokin kohta on rempallaan, toisessa alkaa olla valmista.

Aikaa tässä vielä on. Syksy on vasta edessä.

Pientä remonttia ja sisustamista

Ostaessamme talon hoksasimme heti, että ulkoportaat eivät ole käytännöllisimmät mahdolliset. Ne on aika jyrkät ja lisäksi ylin tasanne on oikeastaan juuri sen kokoinen, että ovi auetessaan täyttää sen eli heilahtaa reunasta reunaan. Se on juttu, joka ärsyttää päivittäisissä jutuissa: kauppakassien kanssa, kun kädet on täynnä, koirat hihnassa jne.  Vielä en ole pudottanut kauppakasseja vierimään alas rappuja, mutta lähellä on ollut.

Koska minulla on ideoita....... 😂
Alkuun mietin, että puoliso parka. Mutta totesin, että jos ei ole viimeisen 28 vuoden aikana oppinut, on korkea aika.

Ihan ensimmäinen asia olisi tehdä pieni tasanne tuohon ylimmän portaan ja talon seinän väliin. Tavallaan koirille/kauppakasseille pysäkki, johon ne laskea, kun ovea avaa. Nuo rumat maalia hilseilevät metalliset kädensijat haluaisin pois, tilalle ehkä puiset kaiteet..... 
Pakko ottaa huomioon myös nuo talotikkaat, joille pääsy pitää olla esteetön.

Löysin itsestäni ihmisen, joka rakastaa rappusia. Ei kuntoilumielessä, vaan sillä ajatuksella, että jos portaat on riittävän suuret ja muhkeat, niille voi pysäköidä kesäisin yhdet kreikkalaiset ruukkupuutarhat eli kukkia, kasveja, yrttejä ja mitä nyt milloinkin....  (ja mielikuvitukseni niiden suhteen on hurjan paljon suurempi kuin taitoni sellaista laittaa....)

No, netin ihmeellinen maailma, ja löysin hetkessä blogin, jossa samaa asiaa on pohtinut ja toteuttanut joku muukin. Voihan nenä. Koska innostun nollasta sataan noin millisekunnissa, tämä oli menoa. Miesparka. Olin aamulla viideltä hereillä googlaamassa näitä töihin lähdössä, eikä lehteä tullut juhannuksen takia ja lähettelin hänelle linkkejä, ja intoilin.... 

Nooohhh! Hillitsen itseäni ja koetetaan tehdä sellainen hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -tyyppinen ratkaisu. Tänä kesänä ei siis askarrella rappuja, vaikka hillitön mieliteko onkin...

Juhannushan meni vähän vappufiiliksissä, eli puhtaasti työn juhlaa. Itsellä alkoi aattona kuuden työpäivän putki, joten kun olin kotiutunut aattona, naputeltiin uutta terassia sen verran paikalleen, että siinä voi kävellä. (Hakataan loput myöhemmin, ei nyt koko juhannusta voinut naapureiden takia möykätä...)

Mies yllätyksekseni innostui jonkin verran noista portaista. Osasyynä tähän se, että mm. Bauhaus myy valmiita porrasaskel-tukirakenteita, vai miksi niitä sanotaan. Mutta siis niitä paksuja puita, joiden päälle askelmat kasataan. Eli kun niitä ei tarvitse tehdä itse, homma on heti yli puolet helpompaa. Onhan meillä jo useammat portaat aikanaan tehty vanhaan kotiin, ja niistä ainakin kierteisten kanssa aikanaan tuli useampi harmaa hius....  Nythän puhutaan lopulta "vain" suorista rappusista.

Keittiö sen sijaan on nyt valmis. Miinus yksi onneton laatikon etusarja.
Olen toistuvasti mennyt Ikean sivuille ja koettanut saada sen click & collect tilaukseen, mutta nouto olisi vain Espoosta tai Vantaalta, mikä ei sinänsä nappaa..... Ja jostain syystä eivät sitä pysty tilaamaan meille Raisioon. 😕  Ikean aspa ei ole kovin palveluhenkinen ja muutamia sanomisia on tullut esim. heidän käyttämästään luottofirmasta ja siitä, että maksoin laskun pennilleen kerralla pois. Kuukautta myöhemmin sain kuitenkin miinus-merkkisen laskun, mistä syystä ihmettelin miksi laskuttavat lähtökohtaisesti yli 20 eur liikaa.... ja sen parinkympin palauttamisen kanssa on sitten tehty töitä hyvinkin usemman kympin edestä.

Olen kuitenkin muuten tosi tyytyväinen. Laatikot sulkeutuvat pehmeästi ja äänettömästi, kaikki on toiminut erinomaisesti. Tosi tylsää, että muuten hyvin toimivaan systeemiin on jäänyt tuollainen bugi, joka on puhtaasti asiakaspalvelun ongelma.

Kieltämättä matalat ikkunat ja niiden asettamat vaatimukset kaappien korkeudelle

on vähän keljut siinä kohtaa, kun laatikot eivät sivusuunnassa kohtaa.

Toisaalta, näillä mitoilla ei hirveästi vaihtoehtoja ole.

Jos särkee silmiin, älä katso.

Sisustamisen suhteen laitettiin jo omaa näköä eli vuosien varrella haalitut peltikyltit keittiöön. Odottelivat vähän paikkaansa ja jonain päivänä katselin ympärilleni sillä silmällä ja totesin, että se on siinä. Muutama ruuvi ja ovat paikallaan. Jos satun haalimaan niitä vielä lisää, tilaa on.

Muutenkin jotain "koristeita" on vihdoin saatu paikalleen. Olin jotenkin ajatellut, että myöhemmin. En tosin tiedä mitä odotin tapahtuvaksi myöhemmin.... mutta sitten tuli tilanne, että kesän kuumuus sai himoitsemaan taas kuplavettä ja Soda Streamin pullot olivat kadoksissa. Muistelin, että ne on pakattu ihan ensimmäisiin laatikoihin, mihin pakattiin kaikenlaista koriste-esinettä silloisia välittäjän myyntikuvia ajatellen pois tieltä. 

No, jos alan tyhjentämään laatikoita, onhan kamoille löydyttävä joku kolo. Ja niin olohuoneeseen tuli ruuvattua kiinni hyllyjä ja hyllyille yhtä sun toista. Sitten löytyi ihanat Intiasta ostetut lyhdyt, jotka piti saada roikkumaan... 

Tällainen on ihan loputon suo. Plus että olin käärinyt koriste-esineet kesävaatteisiin, eli shortseihin ja hihattomiin toppeihin. (En edes muistanut moisia kuteita, ihan kuin olisi käynyt isoilla vaateostoksilla. Hih!) Halusin vaatteet käyttöön, joten ettei mitään menisi rikki, paikka oli löydyttävä....  Siinä meni sitten se ilta.

Ei siinä muuten, mutta niitä pulloja ei sitten ilmestynyt mistään.

Lopulta muistin, että paiskasin ne roskiin, koska niissä oli tullut eräpäivä vastaan jo edellisenä keväänä ja pelkäsin, että räjähtävät käteen. 

Mutta tulihan laitettua romuja esille.... 

******

PS.  Menin taas muuttamaan ulkonäköä. Jotenkin tykkään tästä ulkonäöstä vaihteeksi enemmän, mutta.... jälleen kerran ongelma, että se "kirjaudu" ja "ulkonäkö" palkit katoavat tuolta yläoikealta.

Että tietokonevelho kun taas asialla. Keksin sentään miten tänne ehkä voi päästä....