Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi....
Alku on aina hankalaa.
Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden.
Että nuo perustukset näytti hassuilta.
Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän.
Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä
ja olin pikkusieluinen enkä suostunut.
Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari
- ja katsoa kun se maali kuivuu.....
Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettävyyttä, eli kun roskis tulee tuohon laatoille, se käännetään niin päin, että kahva eli takapuoli on tänne tielle päin. Niin roskakuskin on se helppo vetää siitä pois ja tyhjentää ja samoin laittaa takaisin.
Me taas voimme tuolta kompostin puolen "ovesta" kävellä sisälle ja käyttää roskispurkkia siltä puolen loogisesti ilman, että tarvitsee avata porttia ja tulla pois pihasta. Nokkelaa!!!
Välipuuhun kiinnitetään pätkä verkkoaitaa, ettei koirat pysty karkaamaan pihasta tuon rakennelman läpi.
Edelleen suunnittelemme vielä loppuja ristikoita ja kulmalaudoituksia yms. (Lisää kuvasaastetta tulossa siis.....)
Katto tuntuu olevan kovin hankala juttu: peltifirmasta, mistä haluaisimme sen tilata, ei puhelimeen olla vastattu heinäkuun aikana. Mutta jospa se tästä helpottuisi, kun kesälomat alkaa olla kohta lomittu.
Muuten pihaan kuuluu myös kivoja asioita: tänä vuonna kasvillisuus on siitä parin viikon hellejaksosta toipunut kiitettävästi ja yllätyksiäkin on tullut vastaan.
Postilaatikon takaa löytyi valtava puska keltaista vadelmaa.
Kukaan ei tunnu tietävän mistä se sinne on tullut,
mutta marjat ovat puhtaita ja suuria.
Naapurin huviksi olen seisoskellut postilaatikoilla minuuttitolkulla syöden....
Luulevat takuulla, että kyttään. =)
Kasvihuonekurkku on mukava kasvatettava,
mutta voisiko se tehdä nuo syötävät vähän rauhallisempaan tahtiin?
Kurkkua tulee niin, ettei meinaa ehtiä syödä.
Viime vuotiset chilistä otetut siemenet itivät hyvin
ja lopputulos odottaa vielä punastumistaan.
Otan siemenet talteen tänäkin vuonna.
Kesäkurpitsaa, aaaahhh!!
Voisin elää keitetyllä kukkakaalilla ja
paistetuilla kesäkurpitsaviipaleilla.
Iltapalaksi voileipäkeksejä,
Oltermanni-viipaleita ja yksi kokonainen kurkku viipaleina.
Myös tavallinen vadelma tekee kiitettävästi satoa.
Herukatkin alkavat kypsyä.
Kasvihuoneessa on tosiaan saanut käydä päivittäin kantamassa vettä. Chilit ovat yllättävän juoppoja.
Ja vieläkään en osaa kasvattaa tomaattia. Sen taidon vielä haluaisin oppia.
Ehkä ostan suosiolla jatkossa vaan pensastomaatin. Jostain syystä tuo kirsikkatomaatti tekee hirveän pitkät roikot varsia, vaikka typistelen niitä, ja ihan satunnaisia kukkia ja tomaatteja.
Kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettiin lavakauluksiin, joihin siivilöitiin kompostimultaa. Siis vanhasta kompostista, jonne on sekoitettu ruokakompostin vuoden kompostorissa maatunut jäte ja puutarhajätettä. Koska meillä on sitä karhunkiertoa vai mikä sen rikkaruohon nimi lie, kuristajakasvi... kaikki multa, mikä otetaan käyttöön, pitää siivilöidä.
Mutta vaikka olikin työlästä, siinä mullassa tuntuu olevan ytyä. Ainakin kurpitsa tuntuu tykkäävän kovin. Nyt joudunkin miettimään miten usein se tarvitsee vaihtaa uuteen, että pysyy kasvatusvoima kohdillaan.
