Kuukausikuva; huhtikuu

Siinä missä maaliskuu loppui yllättävän kovissa pakkasissa (aamuisin oli viimeisellä viikolla pari kertaa hyvinkin 15-18 astetta....), huhtikuun ensimmäinen, aprillipäivä, oli kaunis.

Meille tuli aprillipäivänä tasan kaksi vuotta tässä talossa. Ja onnelliset kaksi vuotta ovatkin olleet!

Hyvin nopeasti tuon kuukauden alun jälkeen päivisin yli 10 asteen nousseet lämpötilat sulattivat lumet ja jo pääsiäisenä päästiin ensimmäistä kertaa paistamaan lettuja pihalla. 
Olin varovainen, enkä suostunut kantamaan kaikkia kalusteita vielä terassille sen pelossa, että se lietsoo jonkun takatalven. Toisaalta terassi pitäisi tänä keväänä saada pestyä ja kalusteiden raahaaminen edestakaisin ei välttämättä kiinnosta. Olkoon varastossa, eivät siellä perään huutele.

Näin vappuna keli on varsin eri näköinen joskin edelleen hyvin kylmä.

Huhtikuu oli kaiken kaikkiaan tosi aurinkoinen. Saa olla hyvin tyytyväinen aurinkopaneelien tuottoon huhtikuun osalta; mentiin myynnin puolelle, kiitos niukan oman kulutuksen, koska lämmitys oli kaikki puilla.

Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Kuukausikuva; maaliskuu

Pyrin pitämään perinteestä kiinni. Jo kolmas kerta.... heh!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli hauska aamusta asti: bongailin joen toisella puolen peuralauman juuri kun tein töihin lähtöä, ja niiden kuuden lisäksi, jotka näin autolle kävellessä, väistelin naapurin pihasta tulevia neljää sitten tuossa sadan metrin päässä....

Siellä ne.... 

Sattui varsin kaunis päivä kohdalle. Aamu oli kauniin vaaleanpunainen ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt on valoisaa jo pian seiskan jälkeen ja illalla vielä kuuden jälkeen. Hurraa!! Päivän pituus on niin selkeästi pidempi, että töiden jälkeen ehtii kauniissa kelissä lenkille.

Maaliskuu kaikkiaan oli aika nätti. Aurinkoisia päiviä oli useita, joskin niitä lumisateitakin tuli, varsinkin siinä vaiheessa kun olin jo sallinut itseni innostua suunnitelmista istuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... 

Ja siinä sitten ihmettelin, että miten tuonne puolimetriseen hankeen mitään saa koskaan. 

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään. Meille on tässä asuessa sattunut nyt kolme napakkaa talvea ja kevättä. Ensimmäisenä keväänä ei tainnut olla lunta, mutta routaa oli ja nyt kahtena vuonna on ollut luntakin vaikka kuinka.

Sikäli ehkä ihan hyvä, että sattui nuo lumisemmat kuvat tuohon kuun alkuun. Koska nythän sitä oli viikko sitten lauantaina ihan lenkkarikelit ja hihkuin riemusta pitkällä aamulenkillä.
Sillä seurauksella, että sunnuntaina herättiin maa valkoisena ja maanantaina sitä lunta sitten tuli ja tuli ja tuli.... 

Kyllä, meni ihan tunteisiin! Huonolla tavalla!

Onneksi helpottaa jo.

Vielä vähän ja sitten sisustus (hupsis, se tulikin valmiiksi....)

Plaah! Vielä olisi telkkarin tausta työn alla. Ei siinä muuten, mutta kun telkkarille ei ole olemassa jalkaa, se pitäisi ripustaa jonnekin seinälle siksi aikaa eikä uusiin tapetteihin nyt herrantähden voi ruveta tekemään reikiä yhtä väliaikaista sijoitusta varten. 😟

yläkerran peli-olkkari

Niin, en sitten ostanut lankoja ja alkanut käsivarsi-kutoa. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka osaa ja taitaa. Olen ko. henkilöltä tilannut aiemminkin virkatun maton ja kun laatu on oivallinen, oli turvallinen mieli tilata tämä kun sen netin ihmeellisessä maailmassa näin.

Olin jo ennalta päättänyt, että otan teemaväriksi tällä kertaa keltaisen. Meillä ei ole koskaan ollut aiemmin keltaista huonekaluissa tai sisustuksessa sen kummemmin. Koska omat hiukseni ovat sellaiset raivostuttavat vaaleat, jotka taittavat herkästi keltaiseen, koen aina itseni ihan banaaniksi, jos joudun pukemaan jotain keltaista. 

Mutta tässä: voi pojat miten iloiseksi tulin. Koko huone tuo keväisen pirteän fiiliksen.

Kunhan saamme vielä valot paikalleen, sohvalla on ihana lojua joko TV:n ääressä tai kirjan kanssa käpertyä huovan alle.

*****

Muuten, tiedättekö mikä on takuulla toimivin vaihdevuosilaastari??

- metri jesaria miehen pään ympäri kiedottuna! Sen vaikuttavuudesta kuumiin aaltoihin ei tosin ole vielä tieteellistä näyttöä, mutta todistettavasti pitää yöt rauhallisina ja hiljaisina!

(Heko heko!)

yksi vaihdevuotinen

*****

Takaisin sisustukseen ja tapettihommiin.

Eihän se sitten lopulta ollut kuin yhden iltapäivän ponnistus. Mies irrotti TV:n ja laittoi sen sängylle. Pieni motivaattori hoitaa homma päivässä, että pääsee nukkumaan.... 😁

Vanha tapetti irtosi todella helposti kokonaisina vuotina, ja koska tuo seinä oli hyvin pitkälle suoraa ja tapetti valkoista, sen laittaminen paikalleen oli helppoa. 

Minähän tietenkin halusin taas oman kädenjälkeni tuohonKIN nurkkaan ja pakko oli askarrella sinne vähän kiviä. Tiedä sitten kenen mielestä valintamme on täysin hirveä. Oikeastaan ihan sama. Mehän tuolla asumme ja itselleni on lähinnä tullut nyt olo, että tästä tulee meidän pääolohuone ja alakerta jää ns. kirjastoksi, koska kirjahyllyt ei mahdu yläkertaan korkeuden puolesta.

PS. TV:n alla tyttären uuteen kotiin tuleva TV-taso.

Tähänkin tulee jotain muuta. Pelihylly (lautapelit, noppapelit yms)

Pinterestin ihmeellinen maailma sen sijaan. Voi hyvä tavaton! 

Jos kaikki ne ideat voisi toteuttaa, joita olen tähän mennessä haalinut, tarvitsemme yhden sata neliötä lisää tilaa kaikelle. 😀

Ottaen huomioon miten vähän loppujen lopuksi meillä käytetään alkon tuotteita, on jokseenkin huvittavaa miten isot kicksit sain näistä ideoista. Mutta pakko siis saada oma viinipullokaappi.

Ja päälle orkidea ja sille kasvivalo.

Pakko!

Mies ja poikahan rämpyttää kitaraa, ja molemmat voi lähes kirjaimellisesti pahoin nähdessään tämän. Pojalta tuli melko epätoivoinen viesti, että "äiti, mun kitaroihin ei sitten kosketa".... mutta ilmoittelin asiasta jälleen somen ihmeellisissä ympyröissä ja kas, meillä on romukitara, jota saan alkaa tuunaamaan.

Eiköhän tästä lisää seuraa....  be warned! 

Tapettihommia

Miten paljon ihminen voikaan iloita siitä, että se saa repiä tapettia irti seinästä?
Joku alkukantainen ihana tuhoaminen, ihan luvan kanssa.

En ollut kovin paljon tämän yläkerran tapetin fani alunalkaenkaan, mutta pakko myöntää, että mikään iso remontti ei houkutellut silloin heti muuton jälkeen. Lisäksi silmä tottuu kummasti eikä se lopulta NIIN pahalta näyttänyt.....

Mutta sitten tuli eräs ruskea pikkukoira, joka pureskeli kolmelta eri seinältä tapettiin melkoiset vekit ja repi seinät aika karmeiksi. 

Joten eräänä lauantaina aamulenkin jälkeen käsi vaan sattui osumaan, ja kas, se lähti itse asiassa tosi helposti lähes koko vuotana pois. Oli taidettu liisterissä säästellä, mikä oli oikein kiva juttu.

Koska oltiin ostettu melko tavallista valkoista tapettia pari rullaa, laitettiin sitten tuohon kulmaan sitä. Idea oli tehdä toiselle seinälle tehoste, koska tällainen tehoste-tyyppinen tapetti voisi olla turhankin railakas jos sitä olisi koko huoneen mitalta...

Muutama hauska ilta oli, kun poistettiin tapettia myös muualta. Sillä lailla hankalaa, kun huonekaluja ei saanut toiseen huoneeseen, niin aina oli joku sohvan kulma tiellä.

Mies kuitenkin löysi TV:stä kanavan, jolta tulee pelkkiä musiikkivideoita, oikein kasarin MTV-tyyppinen juttu, ja mehän luukutettiin 80-90-lukujen hittejä siinä repiessä. Oli oikein hyvä fiilis.

Jostain syystä tälle isolle seinälle liisteriä oli riittänyt, mutta sitten keksittiin, että kastelemalla pinta oikein märällä rätillä irtoaa hyvin isoina laattoina. Sotku oli toki miehekäs ja nuo märät tapetinriekaleet tahtoi takertua lattiaan, joten joka ilta sai huolella siivota tekemänsä sotkun.

Jossain kohtaa seinä oli sitten tapetista puhdas ja mies paklasi kolot. Siinä vaiheessa tuli ikävä deja vu siitä katastrofaalisesta kylppäriremontista. Huh! Oikein kylmät väreet meni, kun muistan miten lattiakaivo valettiin umpeen ja muuta. Sehän oli kunnon camo-kuosi siinä kohtaa kun remppareiska vakuutteli sen olevan ihan sen näköinen kuin oli tilattu.

(Aasinsiltana muuten: jälkeenpäin olen lukenut lisää tuosta mikrosementistä ja se pitää ehdottomasti kosteissa tiloissa lakata pinnalta useaan kertaan, että on sitten vedenkestävä. Ja kertoman mukaan ei kestä kuin viitisen vuotta ja alkaa kaivata uutta lakkaa, erityisesti lattiassa. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei siitä tullut valmista, koska tästähän meille ei puhuttu mitään. Siinä talossa olisi ollut miehekäs kosteusongelma, jos homma olisi mennyt putkeen...)

Amazon toimitti tapettipaketin ajallaan, itse asiassa etuajassa.

Miehen pelottelut siitä, että olen tilannut vahingossa jotain nukkekoti-kokoa todistettiin vääräksi ja niin vaan uutta paperia alkoi siirtyä seinään.

Ei, keskeneräistä työtä ei saisi koskaan julkistaa, mutten vaan malta.

Tadaa:

Viinikellari-ilme vintissä

Huoneesta tulee siis kellarimainen TV-olohuone. Vähän tässä kuvassa värit vääristyy kylmän luonnonvalon ansiosta. Toisaalta meille tulee yläkertaan tarkoituksella ihan vähän kellertävät lamput, siis väriltään. Lisäksi, jos raaskin, tuohon seinälle tulee muutama hylly, ainakin viinipullotelineeksi, ehkä laseillekin, ja toki haaveilen jostain huonekasvistakin, jolla olisi oma kohde-kasvivalo.

Sohvalle hankitaan ruskeansävyinen peite (nykyään sininen), matoksi tilasin ihanan keltaisen käsinvirkatun ja mahdollisesti sitten jotain muutakin....

Puuta, mustaa takorautaa, kettinkikiinnityksiä, sellaista rouheaa rustiikkista. Katsotaan mitä kaikkea. Kaiken kun ei tarvitse olla valmista ensi viikolla. Minulla on selkeä visio ja en ajatellyt tyytyä vähempään, joten joidenkin juttujen hankinta saattaa kestää, jollei oikeannäköistä osu kohdalle.

Tähän liittyy sellainen tietty kyllästyminen näihin perus-Skandinaavisiin "laitetaan pelkkää valkoista ja peräti räikeää harmaata tehosteeksi" juttuihin, joista toki itsekin tykkään edelleen ja esim. meidän alakertahan on hyvin pitkälle sellainen. Jotenkin kaipaan sellaista toisenlaista. En välttämättä värikästä siinä mielessä, että esitellään koko värikartta, mutta nimenomaan maanläheisiä kauniita värejä ja sellaista pehmeyttä ja lämpöä noiden kylmien ja kalseiden jälkeen.

Näin jo itseni hetkellisesti tekemässä käsivarsi-neulomista, mutta onneksi käsitöitä harrastava ystävä herätti haaveunista muistuttamalla, etten ole käsityöihme. Mutta lämpimästä ja pehmeydestä puheenollen, siis huopa/torkkupeitto.... omin pikku kätösin tehty. Joo. Ja kuten kaveri kertoi; langat maksaa ihan järjettömästi ja sitten joku koira syö sen seuraavana päivänä, koska on mamman hajuinen ja ihanan pehmeä....

Lisäksi vitsillä koirieni kasvattajille: koska alakerta on valko-harmaa-musta, sehän on kuin meidän Bono, niin yläkertaan tulee tuo valkoinen ja kaunis konjakinruskea, mikä on meidän pikkupojat. 😀

Nämä sain liisteröidä ihan itse.

(Takana se valkoinen perustapetti)

Koska itse osallistuin tapetointiin vain avustavana käsiparina, oli siinä sohvalla istuessa liikaakin aikaa. Olen tietoisesti vältellyt jo vuosia menemästä Pinterestiin, koska herkästi koukuttuvana voin vaan kuvitella.
No, sorruin sitten. Olen plärännyt puhelinta AIVAN LIIKAA! 

Mies-parka. Hikoili jo tapetoidessaan, puhumattakaan kun aloin luettelemaan ideoita, joita Pinterestistä sain. Toisaalta hän tykkäsi myös monesta ja innostui aika tavalla parista jutusta, koska osaa itse näitä asioita myös tehdä. 

Katsotaan mihin tämä menee.

Kunhan huone saadaan kokonaan valmiiksi ja siivottua, ehkäpä uutta kuvasarjaa siitä...

Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Kuukausikuva, helmikuu

Tässä saa olla melko ylpeä itsestään. Jo toista kertaa muistaa tehdä jotain suunniteltua..... 
(Kyllä, sarkasmia ihan itseen kohdistuen äänessä....)

Helmikuun alku oli poikkeuksellisen kirkas. Ihan muutaman ensimmäisen päivän aikana nimittäin aurinkopaneelitkin heräsivät talvilevolta ja tuottivat ihan muutamia kilowattitunteja virtaa. Kokonaistuotto helmikuulta oli jo ihan mukiinmenevä. Jos sitä lumipyrähdystä ei olisi tullut pakkasten kera, kilowatteja olisi kertynyt enemmänkin. Nyt viime viikkoon osui pari päivää todella aurinkoista kylmää, mutta paneelit oli lumikuoren alla....

Lunta ei ollut valkukuusta merkittävästi, mutta kiva pikkupakkasta ja sikäli kuivaa. Aamuisin edelleen hyvin pimeää ja jälleen peurojen silmiä aamulenkin varrella. Niitä oli todella paljon syksyn puolella, mutta tuossa joulukuun puolivälin - tammikuun lopun välillä oli hiljaista eläinten suhteen. Tai sitten meidän aikataulu oli erilainen... 

Jossain vaiheessa lunta sitten tuli, olisiko siitä pari viikkoa, ja nyt föhn-tuuli sitten sulattelee lumia.

Otin varta vasten kuvan, tässä päiväys 19.2.

Eli juuri täkäläisen hiihtoloman aikaan lunta onneksi oli. Meillähän on lähellä tuo mäki, ja voi että kuulosti kivalta kun siellä lapset laskivat sekä pulkalla että pyllymäkeä hihkuen, kun päivät sattuivat olemaan kirkkaita ja lumisia.

Samoin tuohon joen toisella puolen olevalle pellolle oli vedetty latuja, joten vanhemmatkin saivat vähän hiihtolomaa.

Nyt onneksi kevättä kohti!!!