Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Lemmenjoki ja Inari

Rollosta matka jatkui jälleen ylöspäin. Olimme matkalla Inariin, mutta Lemmenjoen kansallispuisto olisi "matkan varrella", joten poikkesimme sinne. Googlen akka (tunnetaan myös nimellä Maps) on aiheuttanut meille harmia aiemminkin johdattamalla mitä merkillisimpiin paikkoihin (muunmuassa ympäri erästä puistoa Rovaniemellä, kun etsimme kävellen reittiä Arktikumiin.... "Käänny seuraavasta risteyksestä oikealle" kun olimme siinä jo toista kertaa. MUR!) ja ohjaamalla täysin väärin.... joten pitkälti epäluuloisena otimme suunnan sen ohjaamana kohti Kittilää. Myönnettävä, että kartallakin siitä meni toki tie.....

Kittilän jälkeen akka ohjasi kääntymään kohti Sodankylää ja pian siltäkin tieltä pois hiekkatielle (taas!) No, eipä meillä hätää ollut, mutta täristää se eri tavalla ja hiekalla äkkijarrutukset porojen takia on aina vähän ikäviä. Vaan sielläpä oltiin!

Sadan kilsan jälkeen näkyi kyltti: Lemmenjoen kansallispuisto ja suunta sinne. 

Merlin ui Lemmenjoessa.

Mitä lie taikoja tehnyt Lemmen osalta....

Pieni lenkki tehtiin puistossa, eräänlainen luontopolku meni vähän joen vartta ja sitten takaisin harjun päällä. Kaunista! Siitä jatkettiin Inariin.

Inarissa hotellin/kämpän kanssa oli harmia alkuun. Menin ilmoittautumaan ja hakemaan avainta ja tyttö (puhui vain englantia) ilmoitti, että odottavat meitä "huomenna". No kiva. Varaus oli kuitenkin tehty sille päivälle, ja hetken tuumailtuaan kaivoi jostain avaimen ja ohjasi huoneeseen. Jälkeenpäin pihassa nuori mies puhui puhelimeen ja tarkisti laatikosta sinne jätetyt avaimet. Meille tuli ihan sellainen olo, että saimme jollekin toiselle varatun huoneen.....

Kaiken lisäksi vain toinen vuode oli pedattu ja toisen vuodevaatteista puuttui aluslakana. Jääkaappi keinui pelottavasti ja vedenkeitin ei mennyt automaattisesti pois päältä (mikä oli sinänsä pelottavaa). 

No, nukuimme kuitenkin. Se oli tärkeintä. 

Ja laitoin toki palautteen varausfirmaan, koska eivät pysty parantamaan, jos eivät saa tietää.

Aamulla herättyämme jälleen auton pakkaus. (Alkoi muuten tässä vaiheessa jo puuduttaa. Jatkossa emme ota kahta yötä enempää putkeen eri paikoissa....)

Koirat hihnaan ja tekemään Juutuan lenkki, jonka olimme bonganneet kaupunkiin (?)/kirkonkylään(?) ajaessamme. 

Juutuan joessa on yhdessä kohtaa reippaan sorttinen

Jäniskoski, ja opastaulussa kerrottiin, että

siinä taimenen narraajaa voidaan viedä, koska taimen

piiloutuu aina kivien joukkoon alavirtaan ja katkoo siiman.

Lähtiessämme ajamaan kohti etelää, pysähdyimme matkalla Karhunpesäkivellä. Se on Suomen suurin tafoni, eli kivi, joka rapautuu sisältäpäin. Tarinan mukaan siellä on myös talvehtinut useampana vuonna karhu.

Mieletön reisijumppa portaissa, ja hieno paikka. En tosin tohtinut mennä tuonne luolaan, sen verran ahtaanpaikan kammoa löytyy. Siellä kuitenkin mahtuu yli 160 cm pitkä ihminen seisomaan suorassa.

Tarina kertoo, että muinaisina aikoina Lapinukko eksyi lumipyryssä ja löysi onnekseen luolan, jonne päästä turvaan myräkältä. Nukkui siellä hyvin ja vasta herättyään havahtui siihen, että luolassa oli myös karhu talviunilla. Tarinan mukaan karhu ei havahtunut tunkeilijaan ja mies pääsi vahingoittumattomana pois.

Tiettävästi 860 askelmaa edestakaisin.

En laskenut.

Juuri ennen Karhunpesäkiveä Inarista ajaessa tien kahta puolta oli kaksi järveä: Myössäjärvi ja Martinkotajärvi.

Näistä Myössäjärvi vaikutti olevan noin puoli metriä syvä, ja vesi aivan kristallinkirkasta. Uskomaton näky! Kivet rannalla oli kovin kulmikkaita ja niillä oli vaikea seistä, siinä vaiheessa en halunnut alkaa riisumaan tossuja ja sukkia, mutta vesi oli kylmää. Hrrrrr! Vieressä seistessä pohja näkyi tosiaan usean kymmenen metrin päähän, kuvissa heijastus tulee eteen...

Mies haaveili voivansa tulla viskomaan tänne pintaviehettä tai perhoa. 

Metka ajatus. Luulisi, että noin matalassa ei edes kalat viihdy, vaikka tosiaan itsekin näin kyllä pinnalla väreitä, ihan kuin joku olisi siinä piipahtanut. Mene ja tiedä.

Todella kaunis paikka! Asuntoautolla olisin ehkä halunnut ottaa tuosta läheltä puskaparkin.

Tästä jatkoimme vielä Ivaloon ja lopulta lomakohteeseen.....

Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Kalajoen hiekat ja Rovaniemi

Pietarsaaresta jatkoimme pohjoiseen. Seuraava yöpyminen olisi Rovaniemellä.
Kuulimme juuri uutisista maastopaloista, kun maisema alkoi muuttua harmaaksi ja savu haista autossakin. Olimme tulossa Kalajoelle.

(Jälkeenpäin sain omilta VPK-naisilta viestiä, että jos joku olisi kesälomareissulla siellä päin, ottaisivat hirveän mielellään sinne apukäsiä muonittamaan miehiä, koska siellä oli satoja miehiä töissä ja heille tarvitsi saada purtavaa useita kertoja vuorokaudessa.)

Kumpikaan ei ole koskaan ollut tuolla, joten ajattelimme, että jos ne kuuluisat hiekkasärkät vaan ovat jossain järkevän matkan päässä (vertaa: 40 km suuntaansa jonnekin sivuun päätieltä), pysähdymme katsomaan, koska olemme kohdalla. No, olihan ne, siinä tien vieressä.

Ja jälkiviisaana: että olisi harmittanut, jos ei oltaisi pysähdytty!  Voi vitsi sentään!! Nämä siis Suomessa.  Ihan Playa del Ingles Pohjanmaalla. Uskomaton ranta! Hienonhienoa hiekkaa.

Tuonne särkälle kun käveli, vesi ulottui vähän nilkan yläpuolelle.

Kahlailimme särkältä toiselle. Koiria kiusasi suuresti se, että kahlattiin veteen vaikka kuinka pitkälle ja missään vaiheessa ei päässyt uimaan, kun jalat ylsi pohjaan. Huvittelivat roiskuttamalla ja säntäilemällä.

Niin, jälleen paikka, jonne koirat oli tervetulleita. Yleiselle rannalle! 
Alkoi vaikuttaa siltä, että kun ruuhkasuomesta pääsee vähän ylemmäs, alkaa ymmärrystä löytyä sille, että nuo ihmisen retkikumppanitkin on huomioitava vähän eri tavoin.

Älyttömän kiva tunnin tauko. Aivan valtavan hyvällä mielellä reissussa eteenpäin.

Oulun jälkeen google ohjasi yllättäen kääntymään pois moottoritieltä ja kohti Ranuaa. Muistelin, että kun syksyllä haimme sitä poroa, ystävän veli oli sanonut, ettei sitä kautta kannattaisi ajaa, koska lumi oli maassa ja siellä voisi olla liukasta. No, nyt on kesä ja reitti olisi lyhyempi..... 
VIRHE!!! 

Jyristimme hiekkatietä 60 kilsaa tekarit kilisten, joten vaikka kilometrejä tulisi enemmän, kannattaa Oulusta ajaa Kemiin ja moottoritietä Rovaniemeen.

Kävimme purkamassa auton hotellille, jotta olisi kivempi tutustua kaupunkiin. Santa Claus Village ei pettänyt! Saatoin huudahtaa ääneen "wohoooo" kun kävelin sisälle mökkiin:

Mieshän ei ollut syksyllä mukana poronhakureissulla, joten hänelle paikka oli täysin uusi. Rollo on kiva kaupunki ja meillä oli hienosti aikaa.

Ajoimme Ounasvaaralle tehdäksemme pienen kävelylenkin, ja sen jälkeen poikkesimme kaupassa ja päädyimme kämpille saunaan. Ah autuutta!

Nelijalkaiset eivät osallistuneet torniin kiipeämiseen tällä kertaa.

Tornista oli hienot näkymät kaupunkiin.

Täällä tajuaa olevansa kaukana kaikesta.

Napapiiri tuli siis ylitettyä. Tuohon majoitukseen kuului aamupala ja kävimme sen syömässä ennen joka-aamuista pakkaamista.... (huoh!)  Lisäksi tein vähän alustavia jouluostoksia.... 

Tämä oli majoittumisen osalta paikka, jonne voin tulla uudestaan. Oli ehdottomasti hintansa väärtti.

Vähän harmi, että putiikit olivat aamulla kiinni, kun kävelimme paikkaa ympäri. Olisin saattanut muutenkin kierrellä ja katsella, mutta ehkä ensi kerralla.....

Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Pietarsaari

Jäimme lomille heinäkuun lopulla. Suunnitellusti tein vielä maanantain töitä ja oli kieltämättä aika vinkeä fiilis toivotella monta lomaltapalaajaa takaisin töihin, kun itse oli juuri jäämässä. 

Tiistain käytimme käytännön asioiden hoitamiseen: veimme toisen auton pojalle ja piipahdimme isän uudella kämpällä kahvilla. Sitten hillitön määrä pyykkiä ja muuta kodin järjestämistä. Jos joku nimittäin inhottaa, se, että palaa kotiin, joka on valmiiksi sekaisin. Haluan aina laittaa pinnat siistiksi ja pyykkikorit tyhjiksi, että on kiva tulla takaisin.

Siinä siivotessa keräiltiin kamoja. Kun on useamman kerran tehnyt vastaavia reissuja, molemmat hoitavat oman osuutensa ja lopulta vaan kaikki tarvitsee tunkea autoon.
Startti keskiviikkona niin, että herättiin rauhassa, käytiin koirien kanssa kunnon lenkki ja vasta sitten lähtö. Matkaa ei ollut edessä paljon, niin ei ollut hoppu tien päälle.

Tänä vuonna emme ottaneet kiskoja vaan renkaat alle.

Retkieväitä muutama pussi. Näitä on aika ajoin tosi vaikea löytää.

Ensimmäinen etappi oli Pietarsaari. Matkalla sinne Pedesöre ja Ilveskivi. Luontoon.fi sivustolla on tosi hienoja kuvia kivestä. Kyse on 16 metriä korkeasta siirtolohkareesta, jonka päälle on tehty portaat. Luulin, että se on Suomen korkein, mutta tiettävästi jossain Ruissalossa on vielä korkeampi.... Saattoi jopa vähän hävettää lukea tästä, koska asun lähellä enkä tiennyt moisesta.

Hieno paikka ja jätti vähän nälkää ehkä joskus kävellä tuota Saukkoreittiä....

Koirat kiipesivät ylös, mutta portaat oli ikävät ritilästä tehdyt ja niille iski rimakauhu, kun näki koko matkan alas. Joten päätyivät kantamalla maan tasalle. (Myönnettäköön, että itsekin piti keskittyä vaan katsomaan maisemaa eikä jalkoihin.....)

Tuosta oli enää kivenheitto eli reilu puoli tuntia Pietarsaareen. Emme ole koskaan käyneet Pohjanmaalla, joten oli mielenkiintoista päätyä sinne. Olin lukenut paikasta etukäteen ja luulin tietäväni, mitä haluan nähdä.... Sitten kävi ilmi, että appivanhemmat ovat aikanaan asuneet siellä, samoin kuin hyvä ystäväni, ja saimme vinkkejä katsomisen arvoisista paikoista.

"Pieni sievä" VPK:n talo.

Tuossa terassille naiset piti pubia. 

Hiukan näppärä tapa tienata toimintarahaa.....

VPK-nainen minussa oli innoissaan!

Skatan vanha kaupunki oli niin hieno!

Nuo hiekkakujat ja vanhat talot.... ♥

Olin tosiaan saanut ystävältä vinkin ajaa Fäbodan rannalle. Siellä on matala hiekkaranta ja koirat tervetulleita kyltein "pidäthän kiltinkin koiran kytkettynä". 

Näin etelässä asuvalle aika uskomaton ajatus lähtökohtaisesti, että kaupungin ylläpitämälle uimarannalle saisi ylipäänsä viedä nelijalkaisen tassuttelemaan.....

Tuosta linkistä jälleen Luontoon.fi-sivustolle, jossa on erinomainen kuvaus ja kuvia rannasta! Suosittelen!

Koska emme olleet syöneet matkalla mitään, nappasimme Kotipizzasta vähän evästä ja ajoimme rantaan. Pistelimme autossa alkupalat (dippikukkakaalit) poskeen ja jätimme pizzan odottamaan. (Enpä ole koskaan ollut niin innoissani kukkakaalista kuin tuolloin. Taisi olla vähän nälkä!)

Hiekka oli kuin parasta aurinkorannikkoa: silkinpehmeää ja upottavaa.

Olimme rannalla auringonlaskun aikaan ja se oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea!

Emme olleet todellakaan yksin. Rannalla oli paljon pariskuntia, perheitä, ystäväporukoita. Jotkut piknikillä, jotkut muuten vaan. Oli lapsia, koiria, aikuisia. Kaikki hyvällä tuulella. Uskomattomat kalliot ja tuo hiekka. 

Varsin lähellä parkkipaikkaa oli retkeilyalue täynnä asuntoautoja ja -vaunuja. 

Kahlailimme. 25 metrin jälkeen vesi yletti peräti puolimatkaan pohkeita....  Yllättävän lämmintä merivedeksi. 

Kaiken kaikkiaan kulutimme varmasti pari tuntia tallustelemalla ympäriinsä rantaa ja napsimalla kuvia. Sitten ajoimme majapaikkaan, jossa söimme puolet pizzasta ja kaaduimme sänkyyn....

Pientä remonttia ja sisustamista

Ostaessamme talon hoksasimme heti, että ulkoportaat eivät ole käytännöllisimmät mahdolliset. Ne on aika jyrkät ja lisäksi ylin tasanne on oikeastaan juuri sen kokoinen, että ovi auetessaan täyttää sen eli heilahtaa reunasta reunaan. Se on juttu, joka ärsyttää päivittäisissä jutuissa: kauppakassien kanssa, kun kädet on täynnä, koirat hihnassa jne.  Vielä en ole pudottanut kauppakasseja vierimään alas rappuja, mutta lähellä on ollut.

Koska minulla on ideoita....... 😂
Alkuun mietin, että puoliso parka. Mutta totesin, että jos ei ole viimeisen 28 vuoden aikana oppinut, on korkea aika.

Ihan ensimmäinen asia olisi tehdä pieni tasanne tuohon ylimmän portaan ja talon seinän väliin. Tavallaan koirille/kauppakasseille pysäkki, johon ne laskea, kun ovea avaa. Nuo rumat maalia hilseilevät metalliset kädensijat haluaisin pois, tilalle ehkä puiset kaiteet..... 
Pakko ottaa huomioon myös nuo talotikkaat, joille pääsy pitää olla esteetön.

Löysin itsestäni ihmisen, joka rakastaa rappusia. Ei kuntoilumielessä, vaan sillä ajatuksella, että jos portaat on riittävän suuret ja muhkeat, niille voi pysäköidä kesäisin yhdet kreikkalaiset ruukkupuutarhat eli kukkia, kasveja, yrttejä ja mitä nyt milloinkin....  (ja mielikuvitukseni niiden suhteen on hurjan paljon suurempi kuin taitoni sellaista laittaa....)

No, netin ihmeellinen maailma, ja löysin hetkessä blogin, jossa samaa asiaa on pohtinut ja toteuttanut joku muukin. Voihan nenä. Koska innostun nollasta sataan noin millisekunnissa, tämä oli menoa. Miesparka. Olin aamulla viideltä hereillä googlaamassa näitä töihin lähdössä, eikä lehteä tullut juhannuksen takia ja lähettelin hänelle linkkejä, ja intoilin.... 

Nooohhh! Hillitsen itseäni ja koetetaan tehdä sellainen hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -tyyppinen ratkaisu. Tänä kesänä ei siis askarrella rappuja, vaikka hillitön mieliteko onkin...

Juhannushan meni vähän vappufiiliksissä, eli puhtaasti työn juhlaa. Itsellä alkoi aattona kuuden työpäivän putki, joten kun olin kotiutunut aattona, naputeltiin uutta terassia sen verran paikalleen, että siinä voi kävellä. (Hakataan loput myöhemmin, ei nyt koko juhannusta voinut naapureiden takia möykätä...)

Mies yllätyksekseni innostui jonkin verran noista portaista. Osasyynä tähän se, että mm. Bauhaus myy valmiita porrasaskel-tukirakenteita, vai miksi niitä sanotaan. Mutta siis niitä paksuja puita, joiden päälle askelmat kasataan. Eli kun niitä ei tarvitse tehdä itse, homma on heti yli puolet helpompaa. Onhan meillä jo useammat portaat aikanaan tehty vanhaan kotiin, ja niistä ainakin kierteisten kanssa aikanaan tuli useampi harmaa hius....  Nythän puhutaan lopulta "vain" suorista rappusista.

Keittiö sen sijaan on nyt valmis. Miinus yksi onneton laatikon etusarja.
Olen toistuvasti mennyt Ikean sivuille ja koettanut saada sen click & collect tilaukseen, mutta nouto olisi vain Espoosta tai Vantaalta, mikä ei sinänsä nappaa..... Ja jostain syystä eivät sitä pysty tilaamaan meille Raisioon. 😕  Ikean aspa ei ole kovin palveluhenkinen ja muutamia sanomisia on tullut esim. heidän käyttämästään luottofirmasta ja siitä, että maksoin laskun pennilleen kerralla pois. Kuukautta myöhemmin sain kuitenkin miinus-merkkisen laskun, mistä syystä ihmettelin miksi laskuttavat lähtökohtaisesti yli 20 eur liikaa.... ja sen parinkympin palauttamisen kanssa on sitten tehty töitä hyvinkin usemman kympin edestä.

Olen kuitenkin muuten tosi tyytyväinen. Laatikot sulkeutuvat pehmeästi ja äänettömästi, kaikki on toiminut erinomaisesti. Tosi tylsää, että muuten hyvin toimivaan systeemiin on jäänyt tuollainen bugi, joka on puhtaasti asiakaspalvelun ongelma.

Kieltämättä matalat ikkunat ja niiden asettamat vaatimukset kaappien korkeudelle

on vähän keljut siinä kohtaa, kun laatikot eivät sivusuunnassa kohtaa.

Toisaalta, näillä mitoilla ei hirveästi vaihtoehtoja ole.

Jos särkee silmiin, älä katso.

Sisustamisen suhteen laitettiin jo omaa näköä eli vuosien varrella haalitut peltikyltit keittiöön. Odottelivat vähän paikkaansa ja jonain päivänä katselin ympärilleni sillä silmällä ja totesin, että se on siinä. Muutama ruuvi ja ovat paikallaan. Jos satun haalimaan niitä vielä lisää, tilaa on.

Muutenkin jotain "koristeita" on vihdoin saatu paikalleen. Olin jotenkin ajatellut, että myöhemmin. En tosin tiedä mitä odotin tapahtuvaksi myöhemmin.... mutta sitten tuli tilanne, että kesän kuumuus sai himoitsemaan taas kuplavettä ja Soda Streamin pullot olivat kadoksissa. Muistelin, että ne on pakattu ihan ensimmäisiin laatikoihin, mihin pakattiin kaikenlaista koriste-esinettä silloisia välittäjän myyntikuvia ajatellen pois tieltä. 

No, jos alan tyhjentämään laatikoita, onhan kamoille löydyttävä joku kolo. Ja niin olohuoneeseen tuli ruuvattua kiinni hyllyjä ja hyllyille yhtä sun toista. Sitten löytyi ihanat Intiasta ostetut lyhdyt, jotka piti saada roikkumaan... 

Tällainen on ihan loputon suo. Plus että olin käärinyt koriste-esineet kesävaatteisiin, eli shortseihin ja hihattomiin toppeihin. (En edes muistanut moisia kuteita, ihan kuin olisi käynyt isoilla vaateostoksilla. Hih!) Halusin vaatteet käyttöön, joten ettei mitään menisi rikki, paikka oli löydyttävä....  Siinä meni sitten se ilta.

Ei siinä muuten, mutta niitä pulloja ei sitten ilmestynyt mistään.

Lopulta muistin, että paiskasin ne roskiin, koska niissä oli tullut eräpäivä vastaan jo edellisenä keväänä ja pelkäsin, että räjähtävät käteen. 

Mutta tulihan laitettua romuja esille.... 

******

PS.  Menin taas muuttamaan ulkonäköä. Jotenkin tykkään tästä ulkonäöstä vaihteeksi enemmän, mutta.... jälleen kerran ongelma, että se "kirjaudu" ja "ulkonäkö" palkit katoavat tuolta yläoikealta.

Että tietokonevelho kun taas asialla. Keksin sentään miten tänne ehkä voi päästä....

Vapaa viikonloppu ja retki Turkuun

Mehän emme varsinaisesti ole asuneet järin kaukana Turusta aiemminkaan, mutta jotenkin tunti suuntaansa on tuntunut hirveän pitkältä....
Joka kesä on ollut puhetta, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jotenkin ärsyttää itseänikin, että sorrun sitkuttelemaan. Mene ja tee, huudan peilikuvalleni.

No, nyt otettiin sovitusti pieni irtiotto, kun sattui vapaa viikonloppu yhtä aikaa. Harvinaista herkkua kahden vuorotyötä tekevän perheessä. 
Ihan alunperin pohdin bussilla menemistä, mutta vaikkei matka ole pitkä, bussireitti on hyvinkin maisemallinen ja kestää siis toista tuntia... Lisäksi pikainen googletus kertoi iloisen asian: sunnuntaisin pysäköinti on suuressa osassa kaupunkia ilmaista. (Koska parkkipaikan maksaminen etukäteen tietämättä kuinka kauan aikaa tarvitsee on aina hankalaa ja stressaavaa.)
Koska ei ollut tarkoituskaan käydä terassilla, ei auton ajaminen sinänsä ollut mikään kynnyskysymys. Joten matkaan.

Onneksi lapset vinkkasi etukäteen, että Turun paikallisliikenne Föli käyttää tällä yhdellä välillä myös vesibussia. Mikä älyttömän hauska idea! Keskustasta Ruissaloon meren kautta.

Niillä on hyvin toimiva reittiopas, josta pystyin etukäteen haarukoimaan, että haluan ehtiä veneelle klo 10:15 ja olen sillä Ruissalossa klo 11, jolloin Kasvitieteellinen puutarha aukeaa.

Turku oli aika pilvinen aamusta, itse asiassa saatiin vesibussimatkalla muutama pisarakin päällemme ihan taivaalta, ei pelkästään meren pärskeitä. Ja erittäin tukalan kuuman lauantain jälkeen täytyy sanoa, että tuntui hullulta ajatella, miten ihanaa on joskus olla ihan vähän viluissaan. 

Suomen Joutsen

Varmasti yksi Turkulaisia tunnetuimpia maamerkkejä.

Olen kuulemma itse (Turussa syntyneenä) ihan ratasikäisenä kakarana pyytänyt iltaisin, että mennään katsomaan "kaksi laivaa ja ankkuri". Ilmeisesti Joutsenen vieressä tai jossain samalla rannalla oli silloin toinenkin alus ja lisäksi yhden kerrostalon edessä (Sairashuoneenkadulla?) on edelleen kaksi isoa ankkuria. Ilmeisesti minua tuupattiin rattaissa sitten iltakävelyllä näiden ohi. Harmi, kun muistikuvia ei ihan noilta vuosilta ole..... 

Kohti Ruissaloa, ja jo kirkastuu

Vesibussi tulee Kansanpuiston rantaan. Kuvittelisin, että se on paikka, jossa järjestetään mm. Ruisrock. 

Siinä oli kivantapainen hiekkaranta, jokin ravintola/kahvilakin ja ylipäänsä viihtyisän oloista aluetta.

Rannasta oli ehkä vajaan kilometrin kävely puutarhan portille.

Turun Kasvitieteellinen Puutarha oli todella hieno. Olen pitkään haaveillut käynnistä siellä, ja vaikka kuumuus ja kosteus kasvihuoneissa oli tukalaa, hitsi miten hienoja juttuja ja valtavia kasveja jotkut ihan tavan huonekasvitkin ovat. Meillä kävi uskomaton flaxi siinä, että olimme yhdessä kasvihuoneessa, jossa kyltti kertoi kulman takana olevan orkideoita. Minä otin suunnan sinne ja mainitsin jotain orkideoista miehelleni, ja jonkun puun takaa ilmestyi mies, joka tuli juttelemaan näistä kasveista. Hän kertoi olevansa töissä siellä, juuri sinä päivänä vapaalla, mutta oli tullut hoitamaan kukkia, koska kuumuus on ollut niin pitkään jo sietämätön. 

Hän kertoi eri orkideoista ja esitteli niitä meille vaikka kuinka pitkään. Valtavan mielenkiintoista! Ja ihan käsittämättömiä kasveja. Jotkut oli hyvä jos muutaman sentin kokoisia, silti niihin voi tulla kukka, jonka halkaisija on 10 cm. Toisaalta jotkut isohkot lehdet eivät taanneet mitään kukista, vaan jokunen muutaman millin kokoinen onnetoinen siinä roikkui.... 

Tämä oli mielettömän hienon värinen.

Kännykkäkuva ei toista sitä violettia oikein.

Vähän Jurassic Park tunnelmaa.

Tänne kun laittaisi jonkun dino-patsaan, jengi saisi härslaagin. 😂

Mandariinipuu

Bougainvillea oli hiukan kiivennyt....

Tuollainen jättilumme voi kantaa 40 kg painon.

Sen alareunassa on piikkejä, joilla se suojelee itseään,

ettei erilaiset vesiötökät pureskele siihen reikiä.

Orkideat,

murto-osa kaikista

Tuossa pienessä etualalla puupalikan koko oli ehkä 5 x 5 cm

Toinen ikuinen rakkauteni on kaktukset ja mehikasvit.

Ollapa kotona mahdollisuus joskus pitää jotain metrin korkuista....

Voi että. ♥

Nämä kivikasvit oli vähintäänkin kummallisia.

Ihan kuin keuhkot. 😅

Kukkivat kaktukset - olen muutamana kesänä saanut sellaisen 

perinteisen sisällä pidettävän pitkäksi pötköksi kasvavan kaktuksen kukkimaan. 

Muutamana kesänä peräkkäin olin ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein talven yli. 

Sittemmin olen vaan saanut haaveilla....

Siirryimme kasvihuoneista ulos, koska piha-alueellakin oli runsaasti myös katsottavaa. Olin vähän yllättynytkin, että he kasvattavat myös ihan vihanneksia ja muita perinteisiä puutarhan kasveja. Toki jälkikäteen ajatellen, miksipäs ei. Eihän kaikilla ole pihaa eikä jokainen todellakaan välttämättä tiedä minkänäköinen varsi on vaikka perunassa....

Kyltti "Lummelammet" houkutteli eteenpäin, ja olivat kyllä kauniit. Lumpeen kukassa on jotain niin herkkää ja suomalaista.

Lummelampien yhteyteen oli tuotu minusta eriskummallisia moderneja taideteoksia. En ymmärtänyt vähääkään, miten ne istuivat tähän maisemaan, vaikka olivatkin jollain tavoin kiehtovia.

Totesin olevani hyvin vähän taidetta ymmärtävä tässä kohtaa.

Tämän nimi oli iltalypsy

Tämä oli roiskaus

Palasimme kaupunkiin ihan bussilla. Siinä vaiheessa nälkä jo kaivesi mahassa ja pohdimme käymmekö haukkaamassa jotain, mutta toisaalta ravintolat eivät houkutelleet ja terassit olivat todella täynnä.

Turkua tuntemattomille voin vinkata yhden mielenkiintoisen paikan: Kupittaan City-market.

Kuulostaa kornilta, mutta niillä on myymälän sisällä delitiski, jonka patonkien ja salaattien voittanutta ei kyllä juurikaan ole. (Ja päätellen jonojen pituudesta, emme ole ainoat, jotka niin ajattelevat. Ne myyvät varmasti tuhansia patonkeja viikonlopussa.) 

Koska oli tarve poiketa ruokakaupassa, totesimme, että patonki menee näppäränä välipalana ja kotona voi tehdä sitten ruokaa alkuviikoksi. 

#kissmyturku