Eipä siinä kummoistakaan näköjään tarvita, kun pystyy punnitsemaan ihan yhdellä kädellä ne kaverit, joita oikeasti kiinnostaa ja toisaalta ne, joiden kielet kyllä paukkuu ja jotka niin kovasti ovat "hengessä mukana" ja selän takana tulee puukkoa niin että lapaluita kirvelee.
Voi olla, että viimeviikkoinen episodi avasi silmiä osin vähän ikävästikin. Toisaalta mulle kyllä valkeni missä on olkapää johon nojata ja johon luottaa. Arvostelua tulee toki joka puolelta, ei herranjestas sentään suoraan mulle, mutta mutkan kautta... kuka sitä nyt omaisi niin paljon munaa, että soittaisi tai edes kirjoittaisi itse.
Ei kai tällaisena somen aikana kuulu olla muuta kuin positiivinen.... *puistatus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Talviloma
Tämän talven talvilomaviikko meni iloisesti. Äkkiä mutta kaikenlaisen kivan merkeissä. Ihania ihmisiä ja ystäviä nähden ja rentoutuen. Rauha...
-
Huom! Tämä ei ole maksettu mainos enkä saanut alennuksia tältä tai seuraavalta kerralta. **** Edu, oma rakas Pikkukoirani, täyttää tänään...
-
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ... -
Parissa seuraamassani blogissa on haastettu porukkaa, ja otanpa kopin parista näin yhdellä otsikolla. Kiitollisuus-haaste Elämässä on pa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!