Eipä siinä kummoistakaan näköjään tarvita, kun pystyy punnitsemaan ihan yhdellä kädellä ne kaverit, joita oikeasti kiinnostaa ja toisaalta ne, joiden kielet kyllä paukkuu ja jotka niin kovasti ovat "hengessä mukana" ja selän takana tulee puukkoa niin että lapaluita kirvelee.
Voi olla, että viimeviikkoinen episodi avasi silmiä osin vähän ikävästikin. Toisaalta mulle kyllä valkeni missä on olkapää johon nojata ja johon luottaa. Arvostelua tulee toki joka puolelta, ei herranjestas sentään suoraan mulle, mutta mutkan kautta... kuka sitä nyt omaisi niin paljon munaa, että soittaisi tai edes kirjoittaisi itse.
Ei kai tällaisena somen aikana kuulu olla muuta kuin positiivinen.... *puistatus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitä sun tätä, ja mitä jos...
Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että ...
-
Varoituksen sana! On paljon mahdollista, että tämä teksti tullaan poistamaan. Stalkkaajat ja muut paskan levittäjät, älkää vaivautuko. Teidä... -
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ... -
Kun se "talvi yllättää", eli autossa on kesäkumit alla (marraskuun lopulla....) ja luet aamulla lehdestä, miten lumisade valtaa ma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!