maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sairaanhoitaja tässä hei....

Niin paljon kuin tykkäsinkin tuosta ensiavun työstä (ja ajoittain kaipaan sinne kovastikin, en vähiten sen mahtavan henkilökunnan takia....), jollain tavoin olen tyytyväinen tähän "tavalliseen vuodeosastotyöhön".
Oli kesä tai mikä hyvänsä, jengi kuitenkin sairastaa koko ajan. Sitä todistaa jo sekin, että meillä on osasto jälleen kaikki ylipaikatkin täynnä ja muilla osastoilla meille kuuluvia potilaita.

Yksi tuttu oli hiljattain saanut jostain kunnon kesäflunssan, joka ei tahtonut talttua millään. No, hän sitten lopulta hakeutui päivystykseen, ikävä kyllä juuri yhtenä kiireisimmistä päivistä/illoista...  ja palautteen asiasta sai lukea hänen 675 lähintä kaveriaan.
Asiahan ei mulle kuulu vähääkään, mutta noin periaatteessa jurppi lukea tekstiä, jossa oli räikeitä asiavirheitä ja niitä stereotyyppisiä väitteitä, joille ei todellisuuspohjaa löydy yhdestäkään Suomalaisesta terveydenhuollosta (hoitajat istuu kahvilla, lääkärit nukkuu....)

Asiahan on niin, että olen itsekin ollut tuolla potilaana, joten muistan kyllä miten puuduttavaa se odottaminen on. Se triage-hoitaja siinä luukulla pyrkii kyselemään just sun vaivoista niin paljon, että pystyy tekemään arvion siitä miten kauan pystyt odottamaan ettei odotusaika tee sinua sen sairaammaksi tai toisaalta, ettet ole siellä tartuttamassa suotta sataa muuta. (Niin, kukapa olisi sitäkään osannut ajatella....)
Siellä penkeillä istuu populaa kaikista tulo- ja sosiaaliryhmistä, kaikkia mahdollisia ikä- ja sukupuolijakaumia noudattaen. Ja jokaisella on tietenkin juuri nyt se suurin hätä ja tarve päästä lääkärille.

Mutta kun siellä näkymättömissä tapahtuu asioita, joista tämä istuva yleisö ei ole tietoinen. Se triage-hoitaja vastailee puhelimeen miljoona kertaa tunnissa, haastettelee puhelimitse potilaita ja niiden omaisia ja tekee siinä arviota kehottaako lähtemään sinne sairaalanmäelle, soittamaan peräti ambulanssin vai odottamaan rauhassa kotona ja soittamaan huomenna omalle terveysasemalle. Takana, verhoissa, makaa väkeä, joka ei pysty istumaan odotustilassa, ambbarit tuo koko ajan lisää väkeä takaoven kautta, on kiireisiä ja vähemmän kiireisiä tilanteita. Lääkäreitä on yksi tai useampi, jokaisella on varmasti siinä tekemistä.

Siellä takana ei henkilökunta todellakaan istu kahvilla jos odotusaula on täynnä. Se on siinä ja tässä ehtiikö työvuoron aikana pissalle jos on tarpeeksi kiire, puhumattakaan, että se hoitaja olisi ansainnut jonkun tauon, jonka aikana heittää esim. jogurtti naamaan että jaksaa taas. Ne taluttaa siellä mummuja vessaan, pitelee oksentavien hiuksia pois yrjöstä, korjaa niitä eritteitä, kanyloi, tiputtaa nesteitä, kirjaa ja korjaa....  ja lekurit ottaa vastaan, haastattelee, tutkii, tekee lähetteitä ja passituksia (labrat, röntgen) jonka jälkeen niiden tulokset pitää katsoa ja analysoida ennen kuin voidaan tehdä päätös mikä on oikea lääke, mikä on vaiva.... ja tämän jälkeen, kun potilas on katsottu, hoidettu ja ohjeistettu, lääkäri sanelee tai kirjoittaa tekstin. Se vaan on pakko! Katsos kun olet käynyt lääkärissä, se on pakko kirjata, muuten siitä ei ole seuraavalla kerralla tietoa ja esim. tiettyjen lääkkeiden runsas käyttö on syytä olla mustaa valkoisella.

Triage-hoitajan roolihan tässä se hauskin on. Sen lisäksi, että hän hoitaa koko ajan jotain, hän ottaa sen kuran naamalleen, kun jengi joutuu odottamaan ja käy kiekumassa asiasta siinä luukulla, välittämättä, että hän on ehkä puhelimessa jonkun hyvinkin sairaan kanssa. Tai että siinä käydään vänisemässä neljättä kertaa siitä, ettei juuri tänään lääkäri voi uusia niitä reseptejä (jotka olisi voinut uusia jo kk sitten omalla terveysasemalla!!) koska reissu alkaa huomenna ja pakko on saada lääkkeet mukaan....

Siellä on potilaita, jotka huutaa, sylkee, paskoo, repii ja kiroilee. Siellä on niitä, jotka uhkailee räjäyttää koko sairaalan, tai vähintään varoittaa hoitajaa tulemasta vastaan kaupungilla "koska sitten..."
On aineiden vaikutuksen alla olevia, känniääliöitä, väkivaltaisia, masentuneita, itsetuhoisia, dementtejä, levottomia.... ja koko ajan sitä henkilökuntaa on ehkä ne 3-4.

Joten pliis, jos sulla on tavallinen räkätauti ja koet, että nyt se on mennyt korviin (tulehdus) tai poskionteloihin (sama) tai ettet vaan kertakaikkiaan jaksa tätä kuumetta enää... mieti kuitenkin haluatko lähteä päivystykseen vai voisitko kuitenkin odottaa kotona vielä huomiseen ja hakea aikaa sieltä omalta asemalta. (Joo joo, kesäaikaan ei sitäkään tahdo saada... )
Aikuinen ihminen voi ottaa kuume- ja tulehduskipulääkettä, pitää huolta, että juo riittävästi ja lepää. Tän kaiken voi tehdä kotona. On melko turhaa ja turhauttavaa tulla kuulemaan päivystykseen nää samat ohjeet esim. viiden tunnin odotuksen jälkeen. Tai jos et kertakaikkiaan tiedä mitä tekisit, soita sitten hitto vaikka mulle. Voin varovasti arvioida sun oloa puhelimessa, kysellä niitä samoja kysymyksiä ja antaa oman mielipiteeni selviätkö hengissä. Yleensä vastaus räkätaudin kanssa on kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...