Veljekset kuin ilvekset

Yksi Edun veljistä asuu Raahessa, kaukana pohjoisessa. Emäntänsä Tiina taas suunnistaa. Paimiossa juostiin lauantaina Venlojen Viesti ja seuraavana yönä Jukolan viesti. Kun yhdistää nämä kaksi, lopputulokseksi saadaan kaukainen vierailija pohjoisesta. Edun kasvattaja taas asuu Turun liepeillä, joten oli luontevaa sopia treffit kaikkien kolmen kesken.

Itse lopetin valvomisen lauantaina aamulla. Klo 7:15 itse asiassa alkoi tämän kesän ensimmäinen lomapätkä. Hurraa sille!!
Nukuin mahdollisimman pitkään eli yhteen, sen jälkeen paistoin nopeasti pienen piirakan (Rehellisyyden nimissä Pasi sen paistoi mun ohjeilla.....) ja lähdettiin ajamaan Turkua kohti. Mentiin ensin hakemaan Joonas ja siirryttiin Myllyn Prismaan. Lapselle jääkaapillinen ruokaa, itselle mm. uusi paistinpannu ja muita kummallisuuksia. Olo oli kuin ulkomailla. Tuo oli ihan hieman eri kokoluokkaa oleva kauppa kuin mihin täällä maalla on totuttu...

Joonas keitteli meille kahvit, kertoi kuulumisiaan ja oli tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa. Työtä ja treeniä, joku keikka Tampereelle kuuntelemaan jotain puistofestaria, mitä se muuta nuori mies elämäänsä tarvitsisi. Ylpeä äiti saa olla. Kämppä oli siisti ja on edelleen tosi kiva. Kaikki palikat siis kohdallaan.

Sitten ajettiin Kaarinaan Piispanristille. Onneksi oli Tiina-kasvattajalta tarkka osoite, koska Pasin Nokia-navigaattori mm. kehotti "tekemään U-käännöksen moottoritien rampilla".....  jostain syystä tätä ohjetta en noudattanut ja perille osattiin ihan hyvin. Edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta aikaa ja minusta Kaarinan keskusta on vaan vähän hassu joten ilman navia en olisi nyt löytänyt oikeaa paikkaa. Tosin loppumatkasta katujen nimet oli taas tutun kuuloisia ja äkkiä reitti palautui mieleen.

Velipoika-Väinö oli niin paljon Edun oloinen, että nauratti. Samat elkeet, äänet, liikkeet, ulkonäkö. Edulla on vähän enemmän valkoista rinnassa ja korvat vähän eri tavoin kiinnittyneet päähän, mutta aivan kaksoset ne on. Harmi, ettei näistä pysty ottamaan veljeskuvia vierekkäin.

Kun Väinön-emäntä-Tiinakin saapui paikalle, nautiskeltiin ihanaa pientä iltapalaa, höpötettiin niitänäitä, juotiin vielä hyvät kahvit ja jätskiä ja istuttiin pitkään iltaan. Noh, se oli kyllä aamuyötä.... Että olikin rattoisaa.

Hieno loman aloitus, vaikka kotiin tultiinkin vasta tämän päivän puolella. Eipä se toisaalta haitannut, mihin sitä nyt olisi kiire.
Kiitos Tiina, Tiina & Väinö!