Kärsivällisyyttä

Otetaan liian iso lordoosi (=notko) selässä, olemattomat vatsalihakset ja jostain tuntemattomasta syystä tavallisesta kävelystä jumiin vetävät pakaran ja takareiden lihakset. Saadaan kivat sävärit, jotka säteilevät jalkaa alas. Kutsun sitä vale-iskiakseksi. Kaverina lähes yhtä tylsä kuin esikuvansa, kuvittelisin.

Otetaan aamu, jolloin sataa kaatamalla, mutta asenteesta ja pukeutumisesta se on kiinni.... joten liikkeelle ilman suurempia rutinoita, kunnes...  kaksi koiraa, kaksi remmiä, kaksi nenää, joiden pitää jostain syystä haistaa joka-ikinen-ruoho mitä matkalle on tullut, vaikka niiden välimatka olisi 50cm. Ja nuo sävärit tosiaan tuntuvat pahiten aina liikkeelle lähdössä.

Kestin kuin kestinkin, en tosin ihan kiukuttelematta, pururadalle asti. Siellä, kaikesta kiinnipitoajasta huolimatta laskin molemmat juoksemaan vapaana. Ei tarvinnut pysähdellä vaan korkeintaan hidastaa. Heti mukavampaa.

Olisi varmaan syytä 1) hankkia jostain ne vatsalihakset ja 2) käydä jollain asiantuntijalla kysymässä voisiko tuolle tehdä jotain kotikonstein ja 3) tehdä jos jotain voi.
Nyt venyttelen, olen kokeillut myös foam-rolleria (sattuu niin paljon että kyyneleet nousee silmiin!) ja lepoa.

Mutta hei: aamun reilu vitonen on tehty, karvakorvat märkiä ja tyytyväisiä ja minäkin jo kuivissa kuteissa ja kohta vähän lisää aamuteetä. Ei valittamista!