torstai 25. kesäkuuta 2015

SOME

Vaikka itse olenkin ihan vapaaehtoisesti hyvin paljon sosiaalisessa mediassa (kaiketi tämäkin mokomaksi lasketaan....), en ole ihan sokea sen eri puolille. Toki julkaisen itse kuvia/juttuja/juoruja ym. myös lapsistani, mikä toisille on ihan punainen vaate. Kuvat julkaisen kylläkin vain asianosaisen luvalla ja hyväksynnällä. (Ja sivumennen sanoen, en koskaan jakaisi edes nyt lasten jotain vauva-aikaisia alastonkuvia, olkoon miten hellyyttäviä hyvänsä.) Erityisesti teinit arvostavat tänä päivänä entistä enemmän, ettei "hauskoja pikku juttuja tyyliin lasten suusta" enää paljasteta.

ÄRSYTTÄVÄKSI koen sen, että johtuen sitten sosiaalisuudestani tai mistä lie, tässä ihan lyhyen ajan sisällä useampi kaverini (tai "kaverini") on syystä tai toisesta myös jakanut yhteystietojani eteenpäin. Mistäkö tiedän? Koska nämä soittelijat kertovat suoraan saaneensa nimen ja numeron xxxx:ltä. Ja soittelijat ovat kerta toisensa jälkeen jotain "myyjiä", on sitten kyse jostain tuppervaara-tyyppisestä "ole kiltti ja pidä kutsut" tai toisaalta "olisitko kiinnostunut kokeilemaan"....
Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Näin teen siis jatkossakin. Tässä oli muutama viikko kun odotin paria puhelua vierailta ihmisiltä, joten sorruin vastaamaan kaikkiin.... nytpä opin taas läksyt hetkeksi.

****
Ärsyttävänä pidän myös tiettyjen ihmisten tapaa "tykätä ja jakaa" aivan kaikki. On kyse sitten jostain idiootti-kilpailusta, jossa muka-voi-voittaa-elämänsä-loman (takuulla, näyttäkää YKSI joka on joskus voittanut!!) tai sitten muuten vaan typerät iltapäivälehtien uutiset. Nämä ihmiset eivät tyypillisesti koskaan kerro mitään omaa, kaikki heidän julkaisunsa ovat yhtä jakamista.
Taivaalle kiitos, ko, esitykset pystyy blokkaamaan, ja hyvin pian ollaan onneksi siinä tilanteessa etten koskaan ns. kuule heistä mitään, koska kuten sanottu, he eivät koskaan sano mitään itse.

Toiset puolestaan jakavat joka jumalan päivä näitä "ihania" ja "rauhoittavia" postikortteja, joissa on jokin "ajatus". Kyllä, auringonlasku ja totuus "elämä on ihmeellistä" on tosiaan se, mitä haluan kuulla.... päivästä toiseen.
Onneksi nekin voi blokata ja jälleen kerran on joukko ihmisiä, joista en kuule halaistua sanaa.

****
Minulla on kavereita eri elämän osa-alueilta. On vanhoja luokkakavereita, joiden jutut menevät joskus yli, kun en tunne elämäntilannetta enkä perhettä. On kuitenkin kiva lukea näitä pikaisia "pojan autokoulu meni hyvin" ja "tyttäret tekivät hienon aterian"-tyylisiä juttuja. Niihin voi perhettä sen enempää tuntematta samaistua.

Toiset ovat tulleet tutuiksi koira-juttujen kautta. Heidän päivitykset ovat monesti agia, mejää, tokoa, nomea ja muuta lurppakoiramaista. Koska ainakin luulen tietäväni em. lajeista jotain ,ja lisäksi koiranomistajana tiedän, miten kiva kivoja kuulumisia on jakaa, näitäkin on hauska lukea.
Osalla koira-tuttavista on pieniä lapsia. Siihen elämään olen jo vähän "liian vanha", koska omista pikkulapsiajoista on niin kauan, mutta pystyn edelleen samaistumaan valvottuihin öihin, korvatulehduksiin ja muihin pikkulapsiperheen juttuihin. Ne on kuitenkin ihmisen omaa asiaa eikä vaan jotain muodon vuoksi on pakko laittaa jotain -diipadaapaa.

****
Mitäpä muuta? Näin sosiaalisesti...
Töihinpaluu oli melko pehmeä. Meillä on kiva osasto, kivat työkaverit ja tällä hetkellä (otan harkitun riskin, "sanon" sen ääneen), aika rauhallista ja jopa tyhjiä sänkyjä osastolta löytyy. Aikamoista!
Seuraavaa lomapätkää odotellessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti